Tuvalu

Tuvalu on Tyynellä valtamerellä sijaitseva saarivaltio ja perustuslaillinen monarkia. Saaria on aiemmin kutsuttu muun muassa nimillä Ellicesaaret ja Laguunisaaret.

Tuvalu on yksi maailman pienimmistä maista. Pinta-alaltaan se on maailman neljänneksi ja asukasluvultaan toiseksi pienin itsenäinen valtio. Sen lähimmät naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Wallis ja Futuna (Ranska) sekä Tokelau (Uusi-Seelanti).

Tuvalun korkein kohta on vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, joten pienikin merenpinnan kohoaminen on merkittävä uhka valtiolle. Uusi-Seelanti on suostunut ottamaan vastaan tuvalulaisia evakkoja. Jos merenpinnan nousu jatkuu entisellään, väestöä on ajateltu siirtää myös Niuelle ja Kioaan, Fidžille.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Varhaiset vaiheet

Tuvalu asutettiin ensimmäisellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua. Alkuperäisten asukkaiden uskotaan tulleen suurimmilta osin Samoan, Tokelaun ja Tongan saarilta. Jonkin verran asukkaita tuli myös Uvealta. Nuin atollin asukkaat tulivat kuitenkin Kiribatilta, mistä on merkkinä muun muassa siellä puhuttu kiribatin kieli. Tuvalun varhaisen historian aikana kullakin saarella oli oma johtajansa, aliki.

Eurooppalaisista ensimmäisenä Tuvalulle ennätti espanjalainen Álvaro de Mendaña de Neira 16. tammikuuta 1568, joka näki saaret Capitana-laivaltaan. Saarista ensimmäisenä löydettiin Nui, jolle eurooppalaiset antoivat nimen Isla de Jesús. 29. elokuuta 1595 löydettiin Niulakita, joka nimettiin La Solitariaksi. Tämän jälkeen eurooppalaiset eivät käyneet Tuvalulla lähes kahteen vuosisataan, kunnes espanjalainen Don Francisco Maurelle kävi saarilla vuonna 1781. Hän löysi ensimmäisenä eurooppalaisena Nanumangan atollin, jonka hän nimesi Isla del Cocaliksi. Kapteeni Arent de Peyster löysi vuonna 1819 Funafutin ja Nukufetaun atollit. Vuonna 1821 löydettiin Nukulaelae ja vuonna 1825 Niutao sekä Vaitupu. Kaikki saaret oli löydetty ja kartoitettu vuoteen 1826 mennessä. Vaikka Arent de Peyster nimesi Funafutin Edward Ellicen mukaan Ellicen ryhmäksi, kaikista yhdeksästä atollista nimeä Ellice käytti ensimmäisenä A. G. Findlay.

1860-luvulla eurooppalaiset veivät noin neljäsataa tuvalulaista orjiksi Peruun. Saarten asukkaita vietiin työskentelemään myös sokeriplantaaseille Fidžiin, Samoaan, Havaijille tai Australiaan. Orjakauppa oli erityisen tavallista muun muassa Nukulaelaen atollilla, jonka asukkaista kaksi kolmasosaa orjuutettiin vuonna 1863. Eurooppalaiset toivat mukanaan myös erilaisia sairauksia, jotka tappoivat useita tuvalulaisia. Tuvalulaisten käännyttäminen kristityiksi aloitettiin 1800-luvun lopulla. Vuonna 1861 Nukulaelaen atollille tuli Manihikiltä, Cookinsaarilta Lontoon lähetyssaarnaajaseuran kannattajia. Vuonna 1865 saarille lähetettiin samoalaisia pastoreita. Tuvalulaiset omaksuivat uuden uskonnon nopeasti. Kristinusko on siitä lähtien ollut Tuvalun valtauskonto.

Alfred T. Agaten piirtämä tuvalulainen mies perinteisessä puvussa (1841)

Tuvalulle tuli myös kauppiaita. Yksi heistä oli myöhemmin kirjailijana tunnetuksi tullut australialainen Louis Becke, joka piti kauppaa Nukufetaulla helmikuusta 1881 lähtien. 1890-luvun lopulta lähtien Tuvalulla kävi useita koralliatollien muodostumista tutkineita retkikuntia. Yhtä retkistä johti Sydneyn yliopiston geologian professori Edgeworth David. Hänen vaimonsa kirjoitti myöhemmin kokemuksistaan kirjan Funafuti, or Three Months on a Coral Island.

Myös valaanpyytäjät käyttivät saaria hyväkseen. Vuonna 1892 nykyinen Tuvalu liitettiin osaksi perustettua Yhdistyneen kuningaskunnan Gilbert- ja Ellice -saarten protektoraattia, jossa Tuvalusta käytettiin nimitystä Ellice-saaret. Protektoraatista tehtiin siirtokunta 10. marraskuuta 1915. Tuvalun asukasluvun ei uskota ennen 1900-lukua kertaakaan ylittäneen kolmeatuhatta.

[muokkaa] Nykyaika

Japani oli toisen maailmansodan aikana miehittänyt Kiribatin ja suunnitteli myös etenemistä Tuvalulle. Yhdysvaltain sotajoukot kuitenkin ehtivät sinne jo 2. lokakuuta 1942. Syksystä 1942 lähtien yhdysvaltalaiset rakensivat lentotukikohtia Funafutille, Nanumealle ja Nukufetaulle. Japanilaiset kuulivat miehityksestä vasta maaliskuussa 1943. Japani teki sodan aikana kaikille kolmelle atollille pommituksia. Maaliskuun ja marraskuun 1943 välisenä aikana se hyökkäsi yhdeksän kertaa Funafutille. 23. huhtikuuta 1943 pommituksen kohteeksi joutui funafutilainen kirkko. Pommitus aiheutti yhden tuvalulaisen ja seitsemän yhdysvaltalaista ihmisuhria. Yhdysvaltalaiset, joita oli sodan aikana Tuvalulla yli 6 000, alkoivat vähitellen vetäytyä saarilta vuonna 1944. Sodan jälkeen moni tuvalulainen siirtyi paremman elämän toivossa Tarawalle, Kiribatiin, jossa oli siihen aikaan paremmat mahdollisuudet saada työtä. Jo sodan aikana useita tuvalulaisia oli siirretty Banaballe. Nanumangan atollilta moni muutti Tongaan tai Karoliineille, Mikronesiaan.

Vuonna 1972 Funafutilla tapahtuneen hurrikaanin seurauksena osa pääkaupungista piti rakentaa uudelleen. Vuonna 1974 Ellice-saarten polynesialainen väestö päätti äänestyksessä erota Gilbert-saarten (nykyisin Kiribati) mikronesialaisesta väestöstä. 92 % äänestäneistä kannatti Gilbert-saarista eroamista. Eroaminen tapahtui virallisesti 1. lokakuuta 1975, jolloin Ellice-saarista tehtiin erillinen siirtokunta nimellä Tuvalu. Tuvalulle myönnettiin itsenäisyys 1978. Vuotta myöhemmin maan asukasluvuksi laskettiin 7 349. Funafutille rakennettiin vuonna 1978 Uuden-Seelannin avustuksella maan ensimmäinen sairaala.

Pian itsenäistymisen jälkeen (1979) Tuvalu solmi diplomaattiset suhteet Taiwaniin. Tuvalun ensimmäiseksi pääministeriksi valittiin samana vuonna Toaripi Lauti. Itsenäisyyspäivää eli Tuvalu-päivää saarilla vietetään 1.–2. lokakuuta. Itsenäisyytensä aikana Tuvalu on pitänyt yllä läheisiä suhteita Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Maan tämänhetkinen perustuslaki on vuodelta 1986.

Vuonna 1986 pidettiin äänestys siitä, pitäisikö Tuvalu muuttaa tasavallaksi. Ehdotus ei kuitenkaan saanut tarpeeksi kannatusta ja hylättiin. Vuonna 1989 Naama Latasista tuli ensimmäinen nainen, joka valittiin Tuvalun parlamenttiin. Tuvalusta tuli Kansainyhteisön täysjäsen vuonna 2000. Sitä ennen se oli ollut sen erikoisjäsen vuodesta 1978 lähtien. 5. syyskuuta 2000 Tuvalusta tuli Yhdistyneiden kansakuntien 189. jäsenvaltio.

Vuonna 1986 kaksi laitesukeltajaa löysi Nanumangan atollin pohjoispuolelta vedenalaisen luolan, jossa oli merkkejä ihmisasutuksesta yli 8 000 vuoden takaa [1]. Samana vuonna Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdistynyt kuningaskunta lahjoittivat Tuvalu-säätiölle 24,7 miljoonaa Australian dollaria. Vuonna 1993 rakennettiin maan ensimmäinen ja ainoa hotelli, Vaiaku Lagi Hotel.

Kun pääministeri Ionatana Ionatana kuoli sydänvikaan vuonna 2000, Tuvalulla oli neljä pääministeriä kahden seuraavan vuoden aikana.

[muokkaa] Politiikka ja yhteiskunta

Tuvalu on perustuslaillinen monarkia ja osa Brittiläistä kansanyhteisöä. Sen nimellinen valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II. Tuvalulla häntä edustaa kenraalikuvernööri, joka nimitetään pääministerin neuvojen mukaisesti. Tämänhetkinen kenraalikuvernööri on Vaitupulta kotoisin oleva Filoimea Telito. Kenraalikuvernöörillä on oltava lain mukaan Tuvalun kansalaisuus. Maassa ei ole poliittisia puolueita.

Tuvalun parlamentti Fale I Fono on 15-jäseninen ja valitaan neljän vuoden välein. Parlamenttiin voi perustuslain mukaan päästä kuka tahansa 21 vuotta täyttänyt Tuvalun kansalainen. Nanumean, Nanumangan, Niutaon, Nuin, Vaitupun, Nukufetaun ja Funafutin saarilta valitaan parlamenttiin kaksi jäsentä kultakin. Nukulaelaen atollilta valitaan sen vähäisen asukasmääränsä vuoksi vain yksi. 35 asukkaan Niulakitalta ei valita yhtään edustajaa. Parlamentin jäsenet valitsevat pääministerin, joka pitää käytännön valtaa saarilla. Tämänhetkinen pääministeri on Apisai Ielemia. Jokaisella atollilla Niulakitaa lukuun ottamatta on lisäksi oma valtuustonsa (falekaupule).

Tuvalu on Yhdistyneiden kansakuntien, Maailman terveysjärjestön, Aasian kehityspankin ja Eteläisen Tyynenmeren foorumin jäsen. Maalla on suurlähetystö Suvassa, Fidžin pääkaupungissa. Tuvalulla on läheiset suhteet myös Nauruun, jonka fosfaattikaivoksilla työskentelee satoja Tuvalun kansalaisia. Tuvalulla on diplomaattiset suhteet kolmeenkymmeneen valtioon: Taiwaniin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Saksaan, Ranskaan, Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Belgiaan, Alankomaihin, Italiaan, Turkkiin, Kreikkaan, Israeliin, Japaniin, Etelä-Koreaan, Malesiaan, Singaporeen, Intiaan, Chileen, Salomonsaariin, Papua-Uuteen-Guineaan, Mikronesian liittovaltioon, Fidžiin, Samoaan, Marshallinsaariin, Kiribatiin, Nauruun, Tongaan ja Malediiveihin. Diplomaattiset suhteet Malediiveihin alkoivat maaliskuussa 2006. Taiwanilla on ollut suurlähetystö Tuvalulla vuodesta 1998 lähtien.

Kuolemanrangaistusta ei ole käytössä Tuvalulla eikä yhtään teloitusta ole toimeenpantu maan itsenäisyyden aikana. Myös lievemmät ruumiilliset rangaistukset ovat kiellettyjä [2]. Ennen Ison-Britannian vallan aikaa kuolemanrangaistuksen saattoi langettaa yhteisön päällikkö, aliki.

Homoseksuaalisuutta pidetään Tuvalulla yhä rikoksena. Ankarin mahdollinen siitä koituva tuomio on neljäntoista vuoden vankeusrangaistus. Tämä laki koskee kuitenkin vain miespuolisia henkilöitä. Lesboja ei rankaista. Mikä tahansa alle 13-vuotiaan kanssa harjoitettu seksuaalinen kanssakäyminen johtaa Tuvalulla elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Seksin harrastamista alle 15-vuotiaan kanssa pidetään lievempänä rikoksena, mutta siitäkin saattaa seurata pisimmillään viiden vuoden vankeus [3]. Pornografia on Tuvalulla lailla kiellettyä.

[muokkaa] Pääministerit

Tuvalulla on itsenäisyytensä aikana ollut yksitoista eri pääministeriä:

	Nimi	Astui virkaansa	Luopui virastaan
1	Toaripi Lauti	1. lokakuuta 1978	8. syyskuuta 1981
2	Tomasi Puapua	8. syyskuuta 1981	16. lokakuuta 1989
3	Bikenibeu Paeniu	16. lokakuuta 1989	10. joulukuuta 1993
4	Kamuta Latasi	10. joulukuuta 1993	24. joulukuuta 1996
5	Bikenibeu Paeniu	24. joulukuuta 1996	27. huhtikuuta 1999
6	Ionatana Ionatana	27. huhtikuuta 1999	8. joulukuuta 2000
7	Lagitupu Tuilimu	8. joulukuuta 2000	24. helmikuuta 2001
8	Faimalaga Luka	24. helmikuuta 2001	14. joulukuuta 2001
9	Koloa Talake	14. joulukuuta 2001	2. elokuuta 2002
10	Saufatu Sopoanga	2. elokuuta 2002	27. elokuuta 2004
11	Maatia Toafa	27. elokuuta 2004	14. elokuuta 2006
12	Apisai Ielemia	14. elokuuta 2006	(tämänhetkinen)

[muokkaa] Kenraalikuvernöörit

Kenraalikuvernöörejä Tuvalulla on ollut kahdeksan:

	Nimi	Astui virkaansa	Luopui virastaan
1	Fiatau Penitala Teo	1. lokakuuta 1978	1. maaliskuuta 1986
2	Sir Tupua Leupena	1. maaliskuuta 1986	1. lokakuuta 1990
3	Sir Toaripi Lauti	1. lokakuuta 1990	1. joulukuuta 1993
4	Sir Tomu Sione	1. joulukuuta 1993	21. kesäkuuta 1994
5	Sir Tulaga Manuella	21. kesäkuuta 1994	26. kesäkuuta 1998
6	Sir Tomasi Puapua	26. kesäkuuta 1998	9. syyskuuta 2003
7	Faimalaga Luka	9. syyskuuta 2003	15. huhtikuuta 2005
8	Filoimea Telito	15. huhtikuuta 2005	(nykyinen)

[muokkaa] Maantiede ja luonto

Tuvalun kartta

1. Tyynimeri, 2. Te Namo (laguuni), 3. Te Ava Mateika, 4. Te Ava Pua Pua, 5. Te Ava Tepuka Vili, 6. Te Avai de Lape

Tuvalun saaret sijaitsevat noin 4 000 kilometriä Australiasta koilliseen. Ne ovat suunnilleen puolessavälissä Havaijia ja Australiaa. Saarten pinta-ala on yhteensä 26 neliökilometriä. Rantaviivaa Tuvalulla on 24 kilometriä. Pinta-alaltaan Tuvalu on Vatikaanin, Monacon ja Naurun jälkeen maailman neljänneksi pienin itsenäinen valtio. Maan korkein kohta on nimeämätön paikka, joka sijaitsee viiden metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Keskimäärin Tuvalu sijaitsee noin kahden metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella [4]. Tuvalulla ei ole juuri lainkaan juotavaksi kelpaavaa vettä eikä edellytyksiä maanviljelykselle.

Tuvalun naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Ranskalle kuuluva Wallis ja Futuna sekä Uudelle-Seelannille kuuluva Tokelau. Tuvalu sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella. Kansainvälinen päivämääräraja kulkee Tuvalun alueen läpi, mutta kaikki yhdeksän atollia sijaitsevat sen länsipuolella. Suurimpia kyliä ovat muiden muassa Vaiaku, Tonga, Lolua, Kulia, Tanrake, Asau, Savave, Tokelau ja Fangaua. Jokia maassa ei ole. Niutaolla on suolapitoinen järvi.

Niulakitaa lukuun ottamatta jokaista Tuvalun atollia ympäröi laguuni. Funafutin atollia ympäröivää laguunia kutsutaan nimellä Te Namo. Sen vertikaalinen pituus on yli kaksikymmentä kilometriä. Funafutin länsiosissa sijaitsee 33 neliökilometrin suuruinen Funafutin merensuojelualue, jonka alueella on kuusi asumatonta luotoa ja noin 20 % Funafutin riutoista.

[muokkaa] Saaret

Tuvalua ei pienen väestömääränsä vuoksi ole jaettu hallinnollisiin alueisiin, mutta maantieteellisesti maa jakautuu yhdeksään atolliin, joista yksi oli alun perin asumaton. Tästä on johdettu myös Tuvalun nimi, joka tuvalun kielellä tarkoittaa "kahdeksaa saarta". Tuvalun yhdeksän atollia ovat:

Atollin nimi	Pinta-ala	Asukasluku
Funafuti	2,4 km²	4 492 (2002)
Nanumea	3,87 km²	664 (2002)
Nanumanga	3 km²	589 (2002)
Niulakita	0,4 km²	35 (2002)
Niutao	2,53 km²	663 (2002)
Nui	2,83 km²	548 (2002)
Nukufetau	2,99 km²	586 (2002)
Nukulaelae	1,82 km²	393 (2002)
Vaitupu	5,6 km²	1 591 (2002)

Atolleista kolme (Nanumanga, Niulakita, Niutao) koostuu vain yhdestä saaresta ja muut useammista saarista. Yhteensä Tuvalulla on yli 114 saarta. Saarista Niulakita oli asumaton ennen kuin sinne siirrettiin asukkaita Niutaolta vuonna 1949. Atolliketjun pituus päästä päähän on noin 580 kilometriä. Atolleista väkirikkain on Funafuti, jolla asuu yli kolmannes koko Tuvalun väestöstä. Väkiluvultaan pienin atolli on Niulakita, jolla on 35 asukasta (2002).

Valtion pääkaupungiksi ilmoitetaan lähteestä riippuen joko Funafuti (tärkein atolli), Fongafale (tärkein saari) tai Vaiaku (tärkein kylä). Kaikki hallinnolliset rakennukset sijaitsevat Vaiakussa. Tuvalulaiset ovat enemmistönä kaikilla muilla atolleilla paitsi Nuilla. Sen pääväestön muodostavat kiribatilaiset. Paikallisen legendan mukaan kiribatilaiset sotilaat olivat valloittaneet saaren ja asettuneet sinne.

[muokkaa] Eläimistö ja kasvisto

Tuvalulla elää luonnossa rottia, kilpikonnia, lintuja, hyönteisiä, sammakkoja, taskurapuja ja sisiliskoja. Tuvalua ympäröivän merialueen kalakanta on runsas. Tavallisimpiin kalalajeihin kuuluvat esimerkiksi tonnikala ja paholaisrausku. Kotoperäisiä maanisäkkäitä ei ole. Kotieläiminä Tuvalulla kasvatetaan muiden muassa koiria ja kissoja. 1800-luvulla Tuvalulle tuotiin ulkomailta porsaita ja siipikarjaa. Porsaat ovat yleisiä, ja vuonna 2001 niitä laskettiin olevan saarilla yhteensä noin 13 200. Tuvalulle on myös tuotu Fidžiltä vuohia.

Kookospalmut muodostavat suuren osan saarten kasvillisuudesta. Myös leipäpuut ovat melko yleisiä. Mangrovea esiintyy harvinaisena. Endeemisiä kasvilajeja on noin viisikymmentä. Monet puulajit, joita on perinteisesti käytetty esimerkiksi kanoottien rakentamiseen, ovat harvinaistumassa.

[muokkaa] Merenpinnan nousu

Koska Tuvalu sijaitsee korkeimmillaankin vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, saaret ovat uhassa joutua kokonaisuudessaan veden alle vuosien saatossa. Vuonna 1982 osoitettiin, että merenpinta alueella oli noussut ilmakehän lämpenemisen seurauksena. On arvioitu, että merenpinta Tuvalun edustalla saattaa nousta lähes metrin vuoteen 2100 mennessä. Vuonna 2001 Tuvalun hallitus tiedotti, että saarten väestö voidaan joutua evakuoimaan, mikäli merenpinnan nousu jatkuu. Ongelma on tuonut Tuvalulle julkisuutta myös ulkomailla. Uusi-Seelanti on luvannut ottaa vastaan vuosittaisen kiintiön evakkoja, kun taas Australia on kieltäytynyt tuvalulaisten pyynnöistä. On myös ehdotettu koko Tuvalun väestön evakuoimista Kioan saarelle, Fidžiin. Pieni määrä tuvalulaisia siirrettiin samalle saarelle jo vuosina 1976–1983 lähinnä ylikansoituksen vuoksi. He päättivät olla palaamatta ylikansoituksen ja merenpinnan nousun uhkaamille kotisaarilleen.

Tuvalun pääministeri Maatia Toafa kertoi 21. helmikuuta 2006 tuvalulaisten evakuoimisen Kioaan olevan harkinnan alla. Hänen mukaansa tuvalulaiset tarvitsisivat myös taloudellista apua saaren kehittämiseksi. Fidžillä monet poliittiset puolueet ovat ilmaisseet olevansa Kioaan evakuoimista vastaan. Muun muassa poliitikko Mick Beddoes on arvellut niin suuren määrän evakuoimisen Kioaan tuottavan myös monia ongelmia ainakin väestön majoittamisessa ja kouluttamisessa [5].

On keskusteltu myös tuvalulaisten evakuoimisesta Uudelle-Seelannille kuuluvalle Niuen saarelle, jota merenpinnan nousu ei uhkaa.

[muokkaa] Ilmasto

Tuvalu sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä. Pasaatituulet ovat saarilla varsin tavallisia. Sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun. Vuoden keskilämpötila on noin 30 °C. Lämpötila ei yleensä laske alle 20,6 °C:n tai nouse yli 35,6 °C:n. Taifuunit ovat Tuvalulla harvinaisia, sillä saaret sijaitsevat niiden pääasiallisen esiintymisalueen ulkopuolella. Vakavia taifuuneja on saarille iskenyt vuosina 1894, 1972 ja 1990. Maaliskuun 1997 ja huhtikuun 1998 välisenä aikana Tuvalulla esiintyi kolme taifuunia (Gavin, Hina ja Keli). Keskimääräinen sademäärä Tuvalulla on 3 000 mm vuodessa. Sademäärä vaihtelee merkittävästi vuosittain ja myös eri saarten välillä. Funafutin atollilla vuotuinen sademäärä on tavallisesti noin 3 500 mm. Ilmasto on Tuvalun pohjoisimmilla saarilla hieman kuivempi kuin eteläisillä.

[muokkaa] Talous

Tuvalulla ei ole kalaa lukuun ottamatta juuri luonnonvaroja, joten sen talous pohjautuu pitkälti ulkomaiseen apuun. Sen pääelinkeino onkin kalastus. Maassa kalastetaan erityisesti tonnikalaa ja kilpikonnia. Kalaa saatiin vuonna 2000 yhteensä 400 tonnia. Vastaava luku vuonna 1993 oli huomattavasti suurempi, 1 460 tonnia. Etelä-Korealla ja Taiwanilla on lupa kalastaa Tuvalun aluevesillä. Kasvava elinkeino on myös matkailu, joskin syrjäinen sijainti alentaa potentiaalista matkailijoiden määrää. Saarilta viedään myös kopraa. Omavaraismaatalouden on arvioitu työllistävän noin 70 % tuvalulaisista.

Hallitus saa varansa pääosin postimerkkien ja kolikoiden myynnistä sekä työläisten rahalähetyksistä. Noin tuhat tuvalulaista on töissä Naurun fosfaattikaivoksissa. Fosfaatin vähetessä monia on kuitenkin lähetetty takaisin Tuvalulle. Vuonna 1987 Australian, Uuden-Seelannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan perustama kansainvälinen säätiö, jota tukevat myös Japani ja Etelä-Korea, antaa Tuvalulle vuosittain merkittäviä rahasummia. Hyvien sijoitusten ansiosta säätiön varallisuus on noussut alkuperäisestä 17 miljoonasta vuoteen 1999 mennessä yli 35 miljoonaan dollariin. Myös Yhdysvallat on Tuvalulle tärkeä taloudellinen tukija: Vuonna 1988 sovitun kalastuslaitoksille myönnettävän tuen määrä oli yhdeksän miljoonaa dollaria vuonna 1999, ja summan odotetaan edelleen kasvavan. Hallitus on tehnyt sosiaalisia uudistuksia sekä pienentänyt julkista sektoria yksityistämisellä ja henkilökunnan leikkauksilla vähentääkseen riippuvuutta ulkomaisesta tuesta.

Vuonna 1998 Tuvalu alkoi kerätä voittoja suuntanumeronsa käytöstä maksullisiin puhelinnumeroihin sekä myymällä Internet-verkkotunnustaan .tv. Vuonna 2000 verkkotunnus vuokrattiin 12 vuodeksi 50 miljoonalla dollarilla. Näistä saatavat varat saattavat moninkertaistaa Tuvalun bruttokansantuotteen.

Tuvalun rahayksikkö Tuvalun dollari on sidottu Australian dollarin arvoon. Maan bruttokansantuote henkeä kohden oli vuonna 2001 noin 1 200 Yhdysvaltain dollaria.

[muokkaa] Väestöjakauma

Väestötiedot vuonna 2006
Ikärakenne	0–14-vuotiaita 30,8 % 15–64-vuotiaita 64,2 % yli 64-vuotiaita 5,1 %
Mediaani-ikä	25,85 vuotta
Väestönkasvu	1,47 %
Syntyvyys	21,91 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus	7,22 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus	20,03 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto	0 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote	keskiarvo: 68,01 vuotta miehet: 65,79 vuotta naiset: 70,33 vuotta
HIV:n levinneisyys aikuisväestössä	ei tietoa %
Lukutaitoisia	95 % väestöstä

Tuvalun väestö on lähes yksinomaan polynesialaista alkuperää. Suurin osa muista on joko mikronesialaisia tai eurooppalaisia ja heidän jälkeläisiään.

Noin 1 500 Tuvalun kansalaista asuu ulkomailla. Yli seitsemänsataa heistä työskentelee Naurun fosfaattikaivoksilla. Suurin osa Tuvalulta pois muuttaneista asuu Australiassa tai Uudessa-Seelannissa. Vuosien 1996 ja 2001 välillä Uuden-Seelannin tuvalulaisperäinen väestö enemmän kuin kaksinkertaistui yhdeksästäsadasta kahteentuhanteen [6].

Valtion arvioitu asukasluku heinäkuussa 2005 oli 11 636. Maailman itsenäisistä valtioista vain Vatikaanissa on vähemmän asukkaita. Valtaosa asukkaista (noin 95 %) on luku- ja kirjoitustaitoisia. Ensimmäiset HIV-tartuntatapaukset Tuvalulla todettiin keväällä 1999. HI-viruksen ja AIDS:in yleisyydestä Tuvalulla ei kuitenkaan ole varmaa tietoa.

Lapsiväestön osuus koko Tuvalun väestöstä on 30,8 %, joka on Polynesian mittapuilla vähäinen määrä. Polynesian itsenäisistä valtioista ainoastaan Samoalla lapsiväestön osuus on pienempi. Tuvalun asukkaiden keski-ikä on noin 24 vuotta. Elinajanodote on noin 68 vuotta. Naisilla se on hieman pidempi (noin 70 vuotta) kuin miehillä (noin 66 vuotta). Lapsikuolleisuus on 20,03 promillea. Alle 5-vuotiaiden lasten johtavia kuolinsyitä ovat muiden muassa hengitystieinfektiot ja ripuli. Malariaa saarilla ei esiinny.

Tuvalun asukasluku on kaksinkertaistunut vuoden 1980 jälkeen, ja sen oletetaan kaksinkertaistuvan uudelleen vuoteen 2040 mennessä. Maan väestötiheys on oseanialaisilla ja myös maailman mittapuilla korkea: 419 asukasta neliökilometriä kohden. Tuvalun väestötiheys on neljänneksitoista korkein maailmalla. Suurin väestötiheys on Funafutilla, jossa asuu noin 1 600 henkilöä neliökilometriä kohden. Ongelman on arveltu pahenevan entisestään, kun sadat Naurulla työskentelevät tuvalulaiset palaavat kotimaahansa Naurun fosfaattivarojen ehtyessä. Ylikansoituksen vuoksi Niutaon saarelta jouduttiin siirtämään vuonna 1949 ihmisiä aiemmin asumattomalle Niulakitalle. Vuosina 1976–1983 useita tuvalulaisia siirrettiin ylikansoituksen takia Kioaan, Fidžille.

[muokkaa] Kielet

Suurin osa Tuvalun asukkaista puhuu polynesialaisiin kieliin kuuluvaa tuvalun kieltä, jolle läheisintä sukua ovat samoan ja tokelaun kielet. Nuin saarella puhutaan enimmäkseen kiribatia. Aikojen saatossa Nuilla puhuttavaan kiribatin murteeseen on kuitenkin tullut paljon vaikutteita tuvalun kielestä. Jotkut asukkaat puhuvat äidinkielenään myös samoaa. Tuvalun ohella virallisen kielen asema on englannilla, joka ei kuitenkaan ole saarilla yleinen käyttökieli. Kaikissa kouluissa oppilaille opetetaan sekä tuvalua että englantia. 87 % tuvalulaisista osaa ainakin jonkin verran englantia.

Tuvalun kielen murteet poikkeavat toisistaan merkittävästi. Virallisissa yhteyksissä käytetään useimmiten eteläisien atollien murretta.

[muokkaa] Uskonto

Noin 97 prosenttia väestöstä kuuluu Tuvalun kirkkoon (Ekalesia Kelisiano o Tuvalu), joka on protestanttinen kristillinen kirkkokunta. Uskontoon on sekoittunut joitakin aineksia vanhoista kansanuskomuksista erityisesti syrjäisemmillä saarilla. Esimerkiksi Niutaon atollilla oli vielä vuonna 1982 nainen, jonka suvussa uskottiin periytyvän kyky tehdä sadetta. Kaksi prosenttia tuvalulaisista on kirkkokuntiin kuulumattomia.

Uskonnollisia vähemmistöjä ovat muun muassa seitsemännen päivän adventistit (1,4 % väestöstä) ja bahá'ít (1 % väestöstä). Lisäksi saarilla elää jonkin verran ainakin Jehovan todistajia ([7]) sekä kirkkokuntiin kuulumattomia. Virallista valtionuskontoa laki ei määrittele.

Uskonto on tärkeässä asemassa etenkin syrjäisemmillä saarilla. Kylissä päivä tavallisesti aloitetaan ja lopetetaan yhteisellä rukouksella. Sunnuntai on pyhäpäivä eikä silloin tehdä juuri lainkaan työtä.

[muokkaa] Kulttuuri

Tuvalun perinteinen yhteisöjärjestelmä on pitkälti säilynyt. Jokaisella perheellä (solonga) on oma tehtävänsä (pologa), joka sen on tehtävä yhteisön hyväksi. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa kalastus, talojen rakentaminen ja puolustus. Perheen taidot siirtyvät isältä pojalle. Asevelvollisuutta Tuvalulla ei ole.

Kristinusko on vaikuttanut Tuvalun kulttuuriin, ja muun muassa jumalanpalveluksilla on Tuvalun kulttuurissa tärkeä rooli. Tuvalun kulttuurissa on kuitenkin yhä vaikutteita myös perinteisistä polynesialaisista, etenkin Tongan ja naapurimaan Samoan kulttuureista.

Tuvalulla miehen vanhempien on perinteisesti pitänyt hyväksyä tämän tuleva aviovaimo. Hautajaisia on perinteisesti seurannut vaihtelevan kestoinen suruaika, jota kutsutaan nimellä faganoa. Se saattaa kestää jopa viikkoja.

Tuvalulla yleinen taiteen muoto ovat käsityöt, kuten viuhkat, matot, korit, kaulakorut, puuleikkaukset ja ongenkoukut. Käsitöitä myydään esimerkiksi Naisten käsityökeskuksesta (Women's Handicraft Centre) lähellä Funafutin kansainvälistä lentokenttää. Käsitöitä myydään Tuvalulta myös ulkomaille.

Ensimmäiset Miss Tuvalu -kauneuskilpailut järjestettiin vuonna 2001. Sen voitti siihen aikaan 22-vuotias nanumealainen Lily-Anne Faatalia Homasi.

[muokkaa] Musiikki ja tanssit

Tuvalulaisia kansantansseja ovat muun muassa fatele, fakaseasea, fakanau, onga ja fakatapatapa. Fakanau ja fakaseasea ovat suurimmalta osin hävinneet aikojen saatossa, kun taas fatele on saarilla yhä yleinen tanssin muoto. Monilla tuvalulaisilla kansantansseilla on perinteisesti kunnioitettu johtajia tai muita ansioituneita yhteisön jäseniä. Tansseja säestetään usein lyömäsoittimilla, kuten pate-rummulla, joka tunnetaan Nanumangan atollilla nimellä nafa. Ennen eurooppalaisia kontakteja tuvalulaisessa musiikissa keskeinen asema oli myös yksiäänisellä puhelaululla. Perinteinen kuorolaulu on yleistä edelleen. Kun eurooppalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Tuvalulle 1800-luvulla, he kielsivät monet perinteiset tanssit. Samoalta Tuvalulle tuli musiikkityyli, jossa laulusolisti aluksi laulaa melodian viisisävelisellä asteikolla ja kuoro jatkaa laulamalla eri melodian.

Yksi tuvalulaisista musiikin tyylilajeista on kupu, joka on tavallisesti hautajaisissa laulettu laulu. Laulujen säveltäjiä on Tuvalulla perinteisesti pidetty suuressa arvossa. Heiltä on muun muassa pitänyt pyytää lupa laulun julkiseen esittämiseen. Tuvalun musiikkiin on sittemmin tullut länsimaisia vaikutteita. Tuvalulaisessa musiikissa on 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien käytetty kitaroita ja sähkösoittimia. Joidenkin atollien kulttuurissa ei, muun muassa saarten eristäytyneisyyden vuoksi, kuitenkaan ole juurikaan länsimaisia vaikutteita. Tuvalun kansallislaulu on Tuvalu mo te Atua (Tuvalu Jumalan puolesta), jonka sävelsi ja sanoitti Afaese Manoa (s. 1942). Laulun nimi on myös Tuvalun kansallinen motto.

Monien läheisten saaristojen musiikilliset perinteet ovat saaneet vaikutteita Tuvalun musiikkikulttuurista. Esimerkiksi batere-tanssi on kiribatilainen versio Tuvalun fatelesta. Nykyään fatele tunnetaan myös Tokelaulla.

Tuvalulainen populaarimusiikki ei ole saanut juuri kansainvälistä huomiota. Polynesialaisen Te Vaka -yhtyeen jäsenistä osa on tuvalulaisperäisiä.

[muokkaa] Mytologia

Ennen eurooppalaisten saapumista saarille Tuvalun eri atolleilla oli erilaisia uskomuksia. Muun muassa Nanumangan atollin asukkaat pitivät ylijumalinaan Foelagia ja Maumauta, joiden uskoivat olevan esi-isiään. Jokaiselle jumalalle oli rakennettu oma temppeli.

Niutaon atollilla ylijumalana pidettiin Kulua. Foilape-niminen jumala tunnettiin ainakin kolmella atollilla: Funafutilla, Nukufetaulla ja Vaitupulla. Ylijumalien lisäksi tuvalulaisten uskonnossa esiintyi useita vähäisempiä jumalia sekä henkiä. Ihmisille jumalia edustivat vaka-atuat, jotka hoitivat hengellisiä toimituksia. Vanhan vaka-atuan kuoltua uudeksi vaka-atuaksi valittiin useimmiten vainajan veli tai poika.

Erään paikallisen legendan mukaan Tuvalun saaret loivat Te Pusi (ankerias) ja Te Ali (kampela).

[muokkaa] Arkkitehtuuri

Esimerkkejä saarten arkkitehtuurista ovat maan lukuisat kirkot. Perinteisessä tuvalulaisessa asumuksessa, falessa, on tavallisesti olkikatto. Tärkein rakennusmateriaali on puu. Syrjäisimpien atollien asukkaat asuvat yhä perinteisissä tuvalulaisissa asumuksissa, mutta Funafutilla ne ovat väistymässä länsimaalaistyylisten asuntojen tieltä.

Nukulaelaen atollilta on löydetty tahitilaisia maraes-temppeleitä muistuttavia rakennelmia, jotka ovat peräisin eurooppalaisten saapumista edeltäneeltä ajalta.

[muokkaa] Kirjallisuus

Vaikka lukutaitoisuus on Tuvalulla korkea, kirjallisuudella ei ole koskaan ollut tärkeää roolia Tuvalun kulttuurissa. Tuvalun kieli sai kirjoitetun muotonsa vasta 1800-luvulla, kun lähetyssaarnaajat kehittivät sille kirjakielen lähinnä samoan kielen ortografian pohjalta. Ensimmäinen tuvalun kielellä julkaistu kirja oli Uusi testamentti, joka käännettiin kielelle vuonna 1977. Koko Raamattu käännettiin vuonna 1987. Tuvalun ainoa kirjasto sijaitsee Funafutilla.

Ainoa tuvalun kielellä säännöllisesti ilmestyvä julkaisu on sanomalehti Sikuleo o Tuvalu.

[muokkaa] Lippu

Tuvalun vanha lippu, käytössä 1995-1997

Pääartikkeli: Tuvalun lippu

Tuvalulla on itsenäisyytensä aikana ollut käytössä kaksi lippua. Nykyinen lippu otettiin käyttöön 1. lokakuuta 1978. Lipun tähdet kuvaavat Tuvalun eri atolleja. Pääministeri Kamuta Latasi uudisti lipun täysin 1. lokakuuta 1995. Saarelaiset eivät kuitenkaan pitäneet uudesta versiosta, joten parlamentissa äänestettiin lipun palauttamisesta takaisin alkuperäiseen. Ehdotusta kannatti suurin osa parlamentin jäsenistä, ja vanha lippu otettiin käyttöön jälleen 11. huhtikuuta 1997.

[muokkaa] Koulutus

Tuvalun jokaisella atollilla on koulu. Koulunkäynti on ilmaista ja pakollista 7–14-vuotiaille. Etelä-Tyynenmeren yliopistolla on kampus Funafutilla. Aiemmin monet tuvalulaiset menivät Kiribatille suorittamaan jatko-opintojaan. Kiribatista eroamisen jälkeen monet ovat suunnanneet jatko-opintoja varten erityisesti Fidžille. Ainoana vieraana kielenä kouluissa opetetaan englantia.

Tuvalun ainoa keskiasteen koulu on Vaitupun atollilla sijaitseva Motufouan koulu. Vuonna 2000 siellä syttyi tulipalo, joka vaati yhdeksäntoista ihmishenkeä. Senhetkinen pääministeri Ionatana Ionatana julisti maahan kansallisen surutilan.

[muokkaa] Ruokakulttuuri

Muun muassa tarolla (pulaka) on tuvalulaisessa ruokakulttuurissa tärkeä asema. Myös leipäpuun hedelmät, kookospähkinät, banaanit ja kala ovat yleisiä. Tuvalulaisia juomia ovat kaleve ja koa, joiden valmistukseen käytetään lähinnä kookospähkinää. Koska Tuvalulla ei ole kovin paljon juomakelpoista vettä, kookosmaito on yleinen juoma.

Ruokakulttuuri on syrjäisemmillä atolleilla pysynyt melko perinteisenä, mutta Funafutilla yleistä ruokaa on myös maahantuotu pihvi ja riisi. Tuvalun ainoat ravintolat sijaitsevat kaikki Funafutilla. Ruokaa myydään myös fusi-kaupoissa, joita on joka atollilla.

[muokkaa] Päihdekulttuuri

Alkoholijuomien nauttiminen oli Tuvalulla ja muualla Oseaniassa pitkään verrattain harvinaista, mutta on viime aikoina yleistynyt. Nykyään 22,2 % Tuvalun väestöstä arvellaan käyttävän alkoholia [8]. Tupakointi on vielä yleisempää: 41 % yli 15-vuotiaista tuvalulaisista tupakoi [9]. Sekä tupakan että alkoholin käyttö on yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa. Tuvalulaisista miehistä yli puolet tupakoi, kun taas naisilla vastaava luku on 31 %. Huumausaineet ovat Tuvalulla laittomia, eikä niiden käytön levinneisyydestä maassa ole tietoa.

Tuvalulla on prosentuaalisesti – Naurun, Guinean, Namibian, Kenian, Bosnian ja Hertsegovinan, Serbian ja Montenegron, Mongolian, Jemenin, São Tomén ja Príncipen, Turkin, Romanian, Slovakian sekä Kiribatin jälkeen – neljänneksitoista eniten tupakoitsijoita koko maailmassa.

[muokkaa] Tietoliikenne ja media

Tuvalun ainoa tietoliikennepalvelujen tarjoaja on TTC (Tuvalu Telecommunications Corporation). Internetin käytön mahdollisuus on ollut saarilla vuodesta 1999 lähtien. Asukkaista noin 1 300 on Internetin käyttäjiä[10]. Internet-yhteyksien määrä Tuvalulla kaksinkertaistui vuosien 2002 ja 2004 välisenä aikana. Tuvalun verkkotunnus on .tv.

Tuvalun ainoa paikallinen radioasema on Radio Tuvalu. Sen ohjelmat ovat englannin- ja tuvalunkielisiä. Tuvalulla on 700 puhelinlinjaa, 800 televisiota ja neljätuhatta radiota [11].

Ainoa Tuvalulla julkaistava sanomalehti on Tuvalu Echoes, josta on olemassa myös tuvalunkielinen versio Sikuleo o Tuvalu. Hallitus julkaisee lehteä kahden viikon välein. Tuvalu Echoesin julkaiseminen jouduttiin väliaikaisesti lopettamaan 1990-luvun puolivälissä rahoitusongelmien takia. Lehden julkaiseminen aloitettiin uudelleen marraskuussa 1998.

[muokkaa] Liikenne

Tuvalulla on vasemmanpuoleinen liikenne. Teitä saarilla on yhteensä kahdeksan kilometriä, ja ainoat päällystetyt tiet sijaitsevat Funafutilla. Maaliikenteen suosituimpia ajoneuvoja ovat moottoripyörät ja mopedit. Myös taksi- ja minibussipalvelut toimivat Funafutilla.

Tuvalun tärkeimpien atollien välillä kulkee lossi. Satamia on Funafutissa ja Nukufetaussa. Tuvalun atollien välillä kulkee rahtilaiva Nivaga II, joka tekee lisäksi matkoja Fidžille kolmen kuukauden välein ja harvemmin Samoan kautta Tokelaulle. Nei Matagare -rahtilaiva tekee epäsäännöllisiä matkoja Tuvalun, Tarawan ja Fidžin välillä.

Saarten ainoa lentokenttä on Funafutilla sijaitseva Funafutin kansainvälinen lentokenttä, jolta on säännöllisiä lentoja Tarawaan ja Suvaan. Fidžiläinen lentoyhtiö Air Fiji on tehnyt Tuvalulle suoria lentoja kahden viikon välein vuodesta 1999 lähtien. Tuvalulla ei ole vielä omaa lentoyhtiötä, mutta suunnitelmia sen perustamiseksi on ollut.

[muokkaa] Turismi

Tuvalulla turistien määrää vähentää muun muassa saarten syrjäinen sijainti. Saarten ainoa hotelli on Funafutilla sijaitseva Vaiaku Lagi Hotel. Sen omistaa Tuvalun hallitus. Hotellin lisäksi saarilla on Island Breeze -motelli ja muutamia täysihoitoloita. Saarilla käy keskimäärin vajaat tuhat turistia vuosittain [12].

Tuvalulla turistien merkittävimmät terveysriskit ovat kolera ja ajoittain myös tuberkuloosi. Alueelle matkustavat ottavat tavallisesti hepatiitti A -rokotteen. Muihin mahdollisiin sairauksiin kuuluu muun muassa dengue-kuume. Ainoa sairaala sijaitsee Funafutilla.

Tuvalulla ei ole juuri turistinähtävyyksiä. Monet turistit tulevat sukeltamaan. Joitakin turistien suosimia kohteita ovat kansallinen kirjasto ja naisten käsityökeskus, jotka molemmat sijaitsevat Funafutilla.

[muokkaa] Urheilu

Tuvalun kansallisurheilulaji on kahdessa joukkueessa pelattava pallopeli te ano, jonka nimi tarkoittaa suoraan suomennettuna palloa. Länsimaisista urheilulajeista te ano on lähimpänä lentopalloa. Te anon lisäksi Tuvalulla pelataan muun muassa kilikiti-nimistä versiota kriketistä. Maassa järjestetään myös jalkapallo- ja lentopallokilpailuja.

Tuvalu ei ole kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n jäsen. Maalla ei ole kansallista olympiakomiteaa eikä se ole osallistunut olympialaisiin kertaakaan. Sen osallistumista vuoden 2008 kesäolympialaisiin Pekingissä on tosin suunniteltu. Kansainyhteisön kisoihin maa on osallistunut vuodesta 1998 lähtien.

Tuvalun ainoan lentokentän kiitotie toimii myös maan tärkeimpänä jalkapallokenttänä [13].

[muokkaa] Juhlapäivät

Päivämäärä	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä
maaliskuun toinen maanantai	Kansanyhteisön päivä
perjantai maalis-huhtikuussa	Pitkäperjantai
ed. seuraava maanantai	Pääsiäismaanantai
Huhtikuu (siirtyvä)	Pääsiäinen
13. toukokuuta	Gospel-päivä
kesäkuun toinen lauantai	Kuningattaren syntymäpäivä
5. elokuuta	Kansallinen lastenpäivä
1.–2. lokakuuta	Itsenäisyyspäivä eli Tuvalu-päivä
11. marraskuuta	Walesin prinssin syntymäpäivä
25. joulukuuta	Joulupäivä
26. joulukuuta	Tapaninpäivä

[muokkaa] Triviaa

Tuvalu on aiheena joulukuussa 2001 julkaistussa saksalaisessa komediaelokuvassa Tuvalu.
Australialainen kirjailija Louis Becke (1855–1913) toimi 1880-luvulla kauppiaana Tuvalulla ja sai joihinkin hänen teoksiinsa vaikutteita sieltä.
Robert Louis Stevenson kävi vaimonsa Fannyn kanssa Tuvalulla vuonna 1890.
Partioliike tuotiin Tuvalulle vuonna 1914. Gilbert- ja Ellicesaarten partioyhdistys perustettiin vuonna 1927.
Freedom House listasi Tuvalun vuonna 2005 poliittisesti vapaaksi maaksi [14].
Tuvalun itsenäistymisen aikoihin keskusteltiin maan nimen muuttamisesta muotoon Tuiva ("yhdeksän saarta"). Vanha nimi päätettiin kuitenkin pitää.

[muokkaa] Lähteet

Country Profile on Tuvalu
Tuvalu Islands
CIA: The World Factbook - Tuvalu
Timeless Tuvalu
Tuvalu - Islands of Myths and Legends
Early Tuvaluan Religion
Tuvalu Fatele
MSN Encarta - Tuvalu
[15]
Tuvalu Information
The Garland Encyclopedia of World Music, Vol. 9: Australia and the Pacific Islands
Tuvalu
Tuvalu Travel Guide
About Tuvalu
Sports and Activities
[16]
[17]
[18]
Tuvalu: Travel Health
Tuvalu no longer AIDS-free
Tuvalu HISTORY
[19]
Country Pasture/Forage Resource Profiles: Tuvalu
Everyculture.com: Tuvalu
Tuvalu
World War II in Tuvalu
Tuvalun perustuslaki
Tuvalu
Tuvalu
PacificIslandTravel: Tuvalu
Commonwealth Member Countries: Tuvalu
Flights to Tuvalu
Miss Tuvalu Crowned
Könemann: Geographica: suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat (ISBN 3-8290-2481-9)
Lonely Planet: South Pacific, Lonely Planet 2003

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Tuvalu.

Matkaopas aiheesta Tuvalu Wikitravelissa (englanniksi)
Tuvaluislands.com (englanniksi)
Finding Tuvalu (englanniksi)
Jane's Tuvalu Home Page
Mape o te atu Tuvalu
Pirkko Lindberg (2005): SOS Tuvalu. Schildts Kustannus Oy. ISBN 951-50-1524-3. - ekologinen matkakirja
- kirja-arvostelu

Oseanian valtiot

Epäitsenäiset alueet

Kansainyhteisö

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../t/u/v/Tuvalu.html

Luokat: Suositellut sivut | Tuvalu