Alkoholijuoma

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee alkoholia juomana. Alkoholiyhdisteistä on erillinen artikkeli.

Eri alkoholijuomia

Alkoholijuoma eli väkijuoma on päihteenä käytettävä etanolipitoinen juoma. Alkoholijuomien vaikuttava aineosa on etanoli, ja se lasketaan kuuluvaksi keskivahvojen päihteiden joukkoon. Alkoholijuomien käyttö on suurimpia yhteiskunnallisia ongelmia monissa maissa. Näin on myös Suomessa, ja siksi maan alkoholipolitiikan lähtökohtana on usein ollut käytön minimointi.

Perinteisiä mietoja alkoholijuomia ovat sahti, olut ja viini. Väkevistä alkoholijuomista tunnetuimpia ovat kirkkaat viinat, brandyt, viskit ja liköörit. Kotitekoisia alkoholijuomia ovat pontikka ja kilju.

[muokkaa] Historia

Jo muinaisessa Egyptissä ja Babyloniassa käytettiin olutta ja muita käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia. On esitetty että maanviljelyksen aloittamisen yksi merkittävä motivaatio saattaisi olla ohran kasvatus oluen raaka-aineeksi.

Tislatun alkoholin historia alkaa noin 1000 eaa., jolloin kiinalaiset oppivat tiettävästi tislauksen taidon. Vuonna 300 eaa., atsteekit käyttivät kaktusviinaa, jota voidaan varmasti pitää jonkinlaisena tequilan esiasteena. On kuitenkin varsin todennäköistä, että he eivät vielä osanneet tislauksen taitoa. Arabikemisti Geber kirjoitti tislauskokeistaan vuonna 800 ja kutsui sitä nimellä al´kohl. Eurooppalaiset alkemistit jatkoivat kokeiluja, ja noin 1100-luvulla venäläiset ja puolalaiset oppivat tislaamaan viljamäskistä vodkan tyyppistä paloviinaa. Samoihin aikoihin irlantilaiset munkit alkoivat tislata ohrasta viinaa, jota he kutsuivat nimellä uisge beatha eli ”water of life”, elämän vettä. Samoihin aikoihin Lounais-Ranskassa keksittiin ruveta tislaamaan rypäleistä tehtyä viinimäskiä jolloin syntyivät konjakki ja amanjakki. Vasta 1500-luvulla syntyi hollantilaisten oma tuote ”elämän vesi”, josta britit myöhemmin tekivät ginin.

Vielä keskiajalla väkijuomat olivat huonosti tislattuja ja muistuttivat enimmäkseen nykyisiä pontikoita tai paloviinoja. Käyttötarkoitus oli varmasti pitkään lääkinnällinen ainakin virallisesti. Viinan pahaa makua pyrittiin maustamaan voimakkailla yrteillä. Thomas Sydenham kehitti 1660-luvulla vielä 1800-luvulla yleisesti myös lapsille tarjotun Laudanum-nimisen lääkkeen, joka oli alkoholin ja oopiumin sekoitus. Pian huomattiin, että kyseinen lääke aiheutti riippuvuutta ja muita sivuvaikutuksia, ja kun keksittiin uusia lääkeaineita, joiden sivuvaikutukset olivat vähäisempiä, kyseinen lääke kiellettiin. Yleisesti ottaen alkoholi päihdyttävänä aineena liittyy eurooppalaiseen ja pohjoisamerikkalaiseen kulttuuriin. Eteläamerikkalaisessa kulttuurissa päihteenä on käytetty perinteisesti kokapensaan lehtiä (kokaiinia) ja Kaukoidässä oopiumia.

Suomessa oli voimassa alkoholin kieltolaki vuosina 1919-1932. Kokeilu lopetettiin kansanäänestyksellä. Kieltolain seurauksena alkoholin laiton käyttö, tehtailu ja salakuljetus olivat niin suurimittaista, että vankilat olivat täynnä alkoholirikollisia. Kieltolain vuosina alkoholin kulutus itse asiassa sekä kasvoi määrällisesti että levisi uusiin yhteiskuntaryhmiin alkoholijuomien helpomman saatavuuden takia. Sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa kieltolaki johti alkoholin hintojen laskuun, juopottelun yleistymiseen ja laittoman alkoholin kauppa synnytti vahvoja rikollisorganisaatioita. On myös esitetty, että kieltolain myötä juomakulttuuri muuttui väkeviä alkoholijuomia suosivaksi, koska laiton kauppa keskittyi pontikkaan ja pirtuun. Kieltolain jälkeen yksinoikeus alkoholin tuontiin, vientiin, valmistukseen ja myyntiin päätettiin antaa valtion omistamalle Oy Alkoholiliike Ab:lle (nykyään Alko Oy), jolloin alkoholin valmistus ja kauppa saatiin valtion valvonnan piiriin. Mutta toisin kuin oltiin toivottu, kieltolain kumoaminen johti rikollisuuden ja ongelmakäytön entistä rajumpaan lisääntymiseen, sen sijaan että se olisi laskenut kieltolakia edeltävälle tasolle. Alkoholin myynti Alkoista oli rajoitettua, 1970-luvulle asti kansalaisilla oli alkoholikortti, joka tarvittiin ostosten tekoon. Mielenkiintoista on, että kieltolainkin aikana heroiini ja amfetamiini olivat lääkeaineita, joita saattoi ostaa jopa ilman reseptiä. Heroiinia myytiin vuoteen 1957 asti mm. yskän- ja kipulääkkeenä, ja Lääkintöhallitus vastusti 1925 ja 1931 liittymistä oopiumijohdannaiset kieltäviin kansainvälisiin sopimuksiin. Voidaan myös spekuloida, oliko kieltolailla vaikutusta siihen, että 1930-luvulla Suomessa käytettiin Japanin jälkeen eniten heroiinia maailmassa. Toiseen maailmansotaan asti opiaatteja pidettiin teollisuusmaissa huomattavasti alkoholia vähäisempänä yhteiskunnallisena ongelmana.

Aiemmin juopumus yleisellä tiellä, kadulla, julkisella paikalla, julkisessa toimituksessa taikka yleisessä kokouksessa oli rangaistava teko, josta rikoslaki sääti sakkorangaistuksen. Juopumuksen rangaistavuus poistettiin vuoden 1969 alusta lähtien muun alkoholilainsäädännön uudistuksen yhteydessä [1]. Sen jälkeenkin anniskelu juopumiseen asti on ollut kiellettyä, mutta käytännössä lakia ei ole noudatettu. Pitkään alkoholijuomia sai myydä vain ruoan kanssa, mikä saattoi käytännössä tarkoittaa voileipää, joka myytiin usealle asiakkaalle peräkkäin, koska kukaan ei sitä tosi asiassa syönyt. Ilmeisesti yhä on voimassa laki, ettei useampaa annosta saa kerralla myydä asiakkaalle, eli esimerkiksi tupla-annokset olisivat laittomia. Tätä määräystä ei juuri noudateta. 2000-luvulla alkoholijuomien nauttiminen muulla yleisellä paikalla kuin eristetyllä anniskelualueella kiellettiin jälleen. Sivistynyttä piknik-juomista on luvattu katsoa sormien välistä. Monopoliaseman ansiosta Alkosta on tullut kansainvälisestikin merkittävä alkoholijuomien ostaja, jonka sisäänostajat saavat erikoiskohtelun juomien tuottajilta. Useimmissa maailman maissa alkoholin vähittäismyynti on vapaata liiketoimintaa.

[muokkaa] Käyttötavat

Alkoholijuomia käytetään vapaa-ajalla seurustelujuomina sekä ruokajuomina. Ne soveltuvat myös ruoanvalmistukseen muun muassa liekitettäessä.

[muokkaa] Vaikutukset

Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon lamauttavasti aiheuttaen humalan.

[muokkaa] Pitempiaikainen käyttö

Alkoholi näyttäisi suojaavan sepelvaltimotaudilta. Aivoverenkierron suhteen alkoholilla on kahdet kasvot: se lisää aivoverenvuotoja, mutta näyttäisi estävän tromboottiselta pohjalta syntyneitä häiriöitä. Vanhuksilla dementian on todettu vähenevän, edellyttäen, että käyttö pysyy kohtuudessa.

[muokkaa] Käytön haitat

Alkoholi on myrkky, jonka hajoamistuote, asetaldehydi aiheuttaa haittaa keholle. Alkoholin käyttö alentaa immuniteettia ja tuhoaa hermosoluja. Ajattelu- ja havainnointikyky heikkenee. Suuret alkoholiannokset ovat hengenvaarallisia. Tyypillisiä alkoholimyrkytyksen oireita ovat oksentelu, elimistön kuivuminen, hengitysvaikeudet, tajuttomuus sekä juoppohulluus. Raju kertakäyttö voi johtaa aivojen vahingoittumiseen tai aiheuttaa haimatulehduksen. Ohimeneviä dementiaoireita. Alkoholimyrkytys aiheuttaa Suomessa vuosittain yli 400 kuolemantapausta. Myös alkoholin nauttiminen yhdessä eräiden lääkkeiden kanssa saattaa aiheuttaa hengenvaaran.^[1]

Alkoholi voimistaa egoa, aggressiivisuutta ja aiheuttaa uhkarohkeutta, josta seuraa kohonnut onnettomuusmahdollisuus. Seitsemän kymmenestä Suomessa tehdystä väkivaltarikoksista on tehty alkoholin vaikutuksen alaisena. Sosiologit ovat havainneet korrelaation käytetyn alkoholin määrän ja väkivaltatapausten kasvun välillä. Alkoholi myös tuhoaa monien lapsien lapsuuden epäsuorasti vanhempien alkoholismin kautta, ja aiheuttaa monia muita sosiaalisia ongelmia kuten ongelmia avioliitoissa ja muissa ihmissuhteissa. Suurimpia alkoholin aiheuttamia yksittäisiä ongelmia on Rattijuopumus.

Vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, henkistä taantumista, psykooseja, ravitsemushäiriöitä, diabetes, kihti, sydän- ja verenkiertosairauksia, rasvamaksa, alkoholihepatiitti, maksakirroosi, epilepsiaa ja aivosairauksia ja -häiriöitä ja aivovaurioita kuten Korsakovin syndrooma (Wernicke-Korsakoff's syndrome, WKS).

Ääreishermosto - ja lihassairauksia. Närästys, ruokatorven syöpä ja ylävatsan, vatsalaukun ja suoliston sairauksia kuten mahahaava ja paksunsuolen syöpä. Krooninen haimatulehdus. Sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä sekä sydänperäisiä äkkikuolemia. Kohonnut verenpaine. Impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja rintarauhasten suurentuminen miehillä. Naisilla munasarjojen toimintahäiriöt, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys. Alkoholi kasvattaa rintasyövän riskiä. Osteoporoosi (luukato) molemmilla sukupuolilla. Suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja maksan syövät. Anemia. Vakavia tulehdussairauksia kuten verenmyrkytys, keuhkokuume ja tuberkuloosi.

[muokkaa] Käytön hyödyt

Vähäisellä alkoholin kulutuksella (1-3 annosta päivässä iästä ja sukupuolesta riippuen) on joidenkin tutkimusten perusteella väitetty olevan sydänsairauksia vähentävä vaikutus. Näiden tutkimusten perusteella alkoholia kohtuullisesti käyttävät elävät pidempään kuin sitä lainkaan käyttämättömät. Tutkimuksissa on suljettu pois muut vaikuttavat tekijät siten, että henkilöiden väliset erot johtuvat nimenomaan alkoholin käytöstä. Toisten tutkimusten mukaan hyötyjä ei ole [1] tai ne ovat todennäköisesti haittoja pienemmät [2].

Alkoholin juonnin terveyttä edistävä vaikutus on peräisin viinien sisältämistä flavonoideista, eikä samankaltaista vaikutusta ole havaittavissa oluen tai viinojen juonnista. Toisaalta saman terveyshyödyn saa juomalla alkoholitonta viiniä tai viinirypälemehua.

[muokkaa] Naisten alkoholin käyttö raskauden aikana

Alkoholinkäyttö voi aiheuttaa sikiön keskushermostoon pysyvän toimintahäiriön, jonka vaikeusaste riippuu alkoholialtistuksen määrästä, altistuskertojen huippupitoisuuksista sekä altistuksen kestosta suhteessa raskauden kestoon.

Keskushermoston toimintahäiriö vaihtelee kehitysvammaisuudesta lieviin oppimisvaikeuksiin, joista merkittävämmät ovat tarkkaavaisuushäiriö ja matemaattiset erityisvaikeudet. Erilaisia oireita vaikeasta FAS-syndroomasta (fetaalialkoholisyndrooma, fetal alcohol syndrome) lähes normaaliin lapsiin. FAS – oireisiin kuuluu kasvun viivästymä, keskushermoston toimintahäiriö, tyypilliset kasvonpiirteet ja erilaiset epämuodostumat. Lievemmissä tapauksissa puhutaan FAE (fetal alcohol defects) -diagnoosista.

[muokkaa] Riippuvuuspotentiaali

Alkoholi saattaa aiheuttaa voimakkaan, vaikeudeltaan opiaattiriippuvuutta vastaavan fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden. Alkoholin vieroitusoireet voivat kuitenkin olla jopa hengenvaaralliset, toisin kuin nikotiinin ja opiaattien. Riippuvuus kehittyy kuitenkin suhteellisen hitaasti verrattuna vaikkapa tupakkaan ja opiaatteihin.

[muokkaa] Lainsäädäntö

Alkoholin myyntiä ja käyttöä rajoitetaan lukuisin säädöksin. Alkoholin vähittäis- ja ravintolamyynti on luvanvaraista. Ravintolamyynti jaetaan sallitun juoman väkevyyden mukaan A- ja B-oikeuksiin. Suomessa mietojen alkoholijuomien (1,2%-22%-vol) hankkimisen edellytyksenä on 18 vuoden ikä. Väkeviä alkoholijuomia (>22%-vol) myydään vain 20 vuotta täyttäneille. Alkoholia ei saa myydä päihtyneelle tai häiritsevästi käyttäytyvälle.

[muokkaa] Uskonto

Monissa uskonnoissa on joitakin alkoholiin liittyviä opetuksia tai määräyksiä. Islam kieltää alkoholinkäytön kokonaan, ja joissakin islamilaisissa maissa alkoholinkäytöstä, -myynnistä ja -valmistuksesta on tämän johdosta säädetty ankaria rangaistuksia. Buddhalaisilta on kielletty "tajuntaa sumentavien aineiden" käyttö, minkä jotkut tulkitsevat täyskielloksi, toiset taas vain humalajuomista koskevaksi. Monet fundamentalistiset kristityt ryhmät eivät myöskään käytä alkoholia. Alkoholista voi kieltäytyä myös ilman uskonnollista vakaumusta. Tällaista asennetta kutsutaan absolutismiksi.