Chile

Wikipedia

La República de Chile


lippu		vaakuna

Valtiomuoto

Santiago (4 810 997 as.)

Muita kaupunkeja

Puente Alto (602 586 as.), Concepción (220 700 as.)

Pinta-ala
– josta sisävesiä

756 950¹ km² (sijalla 37)
1,07 %

Väkiluku (2002)
– väestötiheys
– väestönkasvu

15 116 435 (sijalla ?)
20 / km²
0,97 % (2005)

Viralliset kielet

espanja

Valuutta

peso (?)

BKT (2004)
– yhteensä
– per asukas

sijalla 46
169 100 miljoonaa USD
7 040 USD

HDI (2003)

0,854 (sijalla 37)

Elinkeinorakenne

maatalous 6,3 %,
palvelut 55,5 %,
teollisuus 38,2 % BKT:sta

Aikavyöhyke
– kesäaika

UTC−4
?

Itsenäisyys
Espanjasta
– alullepantiin
– virallistettiin

18. syyskuuta 1810
12. helmikuuta 1818

Lyhenne
Maatunnus

CL
ajoneuvot: RCH
lentokoneet: CC

Kansainvälinen
suuntanumero

+56

Motto

Por la razón o la fuerza (espanjaa; 'Järjellä tai voimalla')

Kansallislaulu

Himno nacional

¹ Chile laskee alueeseensa myös 1 250 000 km²:n suuruisen vaatimuksen Etelämantereesta, mitä ei kuitenkaan ole tunnustettu kansainvälisesti.

Chilen kartta.

Chile satelliittikuvassa

Chilen tasavalta eli Chile (lausutaan usein Tšiile /ˈtʃiːle/) on valtio Etelä-Amerikassa. Se on pitkä ja kapea maa Andien ja Tyynen valtameren välissä. Chilen rajanaapurit ovat Peru, Bolivia ja Argentiina. Chilen valtakieli on espanja, Chilessä puhutaan myös intiaanikieliä.

[muokkaa] Historia

Ensimmäiset espanjalaiset saapuivat Diego Almagron johdolla Chileen vuonna 1535. Almagron tarkoituksena oli lähinnä selvittää sitä, löytyykö Chilestä kultaa tai muita rikkauksia. Pysyvästi espanjalaiset asettuivat Chileen vuonna 1541, kun Pedro de Valdivia perusti Santiagon siirtokunnan maan keskiosaan.

Espanjalaiset eivät löytäneet Chilestä kultaa, mutta maa osoittautui hyväksi maatalouden harjoittamisen kannalta. Paikallinen alkuperäisväestö maputsit (tunnetaan myös nimellä araukaanit) osoittautuivat kuitenkin kovaksi vastukseksi espanjalaisille valloittajille. Vuoden 1641 Quilinin sopimuksessa Espanja joutui myöntämään maputseille oikeuden noin 100 000 km²:n autonomiseen alueeseen eteläisessä Chilessä. Tätä aluetta maputsit onnistuivat pitämään hallussaan aina 1800-luvun loppupuolelle asti.

Espanjan valta-asema heikkeni ratkaisevasti Napoleonin sotien aikana, 1800-luvun alussa. Chile päätti muiden Etelä-Amerikan siirtomaiden tapaan irtaantua Espanjan ylivallasta ja aloitti itsenäisyystaistelunsa vuonna 1810. Lopullisen voiton itsenäisyyden kannattajat saivat vuonna 1817, kun chileläinen Bernardo O'Higgins ja argentiinalainen José de San Martín löivät espanjalaset Chacabucon taistelussa. Chile julistautui itsenäiseksi 12. helmikuuta 1818 ja O’Higginsistä tuli sen ensimmäinen valtionpäämies.

O’Higgins syrjäytettiin vuonna 1823, ja Chilen historiassa seurasi joitakin sekavia vuosia. Vakaammat ajat alkoivat vuonna 1833, kun maalle säädettiin vahvasti presidenttijohtoinen perustuslaki. Chilestä tuli yksi latinalaisen Amerikan demokraattisimpia maita. Maa vaurastui ja veti puoleensa siirtolaisia Euroopasta.

Chile kävi vuosina 1879–1883 Tyynenmeren sodan, ns. salpietarisodan Perua ja Boliviaa vastaan. Chile voitti sodan ja laajeni pohjoisen suuntaan, saaden itselleen arvokkaita salpietari- ja kupariesiintymiä. Maassa käytiin myös lyhyt sisällissota vuonna 1891, joka johtui presidentin ja parlamentin välisistä valtakiistoista. Sen sijaan rajariidat Argentiinan kanssa pystyttiin sopimaan rauhanomaisesti vuonna 1904.

Ensimmäisessä maailmansodassa Chile oli puolueeton. 1920-luvulla alkoi poliittinen epävakaus lisääntyä ja pitkäaikaiseen demokraattiseen perinteeseen tuli katkos, kun maa ajautui diktatuuriin vuonna 1924. Demokratia palautettiin vuonna 1932, mutta 1930-luku oli maailmantalouden laman vuoksi vaikeaa aikaa myös Chilelle. Taloudelliset ongelmat johtivat ääriliikkeiden vahvistumiseen, ja maa koki mm. paikallisten fasistien vallankaappausyrityksen vuonna 1938.

Toisessa maailmansodassa Chile pysyi pitkään puolueettomana, osittain siitä syystä, että maassa oli paljon saksalaistaustaisia siirtolaisia. Chile katkaisi suhteet Saksaan vasta vuonna 1943.

Vuosina 1932 - 1952 maata dominoi keskiluokkainen radikaalipuolue. Radikaalipuolue lisäsi valtion roolia, mikä johti korkeaan inflaatioon ja yhteiskunnan polarisoitumiseen. Vuonna 1952 Ibáñez del Campo valittiin takaisin presidentiksi ja vuonna 1958 Jorge Alessandri.

Maltillisen kristillisdemokraattisen puolueen ehdokas Eduardo Frei Montalva voitti 1964 presidentinvaalit. Frei pyrki mm. maareformiin ja hallittuun kaivosteollisuuden kansallistamiseen. Hän kohtasi kasvavaa vastustusta vasemmistolaisilta, jotka ajoivat radikaalimpaa marxismia, ja konservatiiveilta, joiden mielestä muutokset eivät palvelleet niiden tarkoitusta.

Vuoden 1970 presidenttivaaleissa marxilainen Salvador Allende sai vain 36 prosentin ääniosuuden, mutta perinteen mukaisesti valittiin presidentiksi. Allende käynnisti heti laajamittaisen yritysten kansallistamisohjelman, joka tyrehdytti sijoitukset Chileen ja vei nopeasti maan taloudelliseen romahduksen partaalle. Vasemmiston ja oikeiston kannattajien väkivaltaiset yhteenotot lisääntyivät. Kuubalaista diktatuuria pelänneet länsimaat tukivat Chilen oikeistoa ja Neuvostoliitto Chilen vasemmistoa.

Allenden perustuslainrikkomukset johtivat Chilen korkeimman oikeuden ja parlamentin vaatimaan hänen poistamista virasta. Vuonna 1973 inflaatio oli hallitsematonta ja sitä lisäsivät työntekijöiden lakkoilu Allenden poistamiseksi vallasta. Parlamentin alahuoneen päätöslauselma johti pitkään puolueettomana pysyneen Chilen armeijan järjestämään vallankaappauksen, joka toteutettiin Allenden asevoimien sotilaskomentaja Augusto Pinochetin johdolla 11. syyskuuta 1973. Allende teki itsemurhan ja satoja hänen kannattajiaan kuoli taisteluissa. Pinochetin väliaikaisen sotilashallituksen aikana tuhannet joutuivat väkivallan uhreiksi, joka lopulta johti Pinochetin huonoon maineeseen, mutta maa onnistui torjumaan vasemmistolaiset ääriliikkeet. Pinochet valittiin presidentiksi vuonna 1974 ja toimi presidenttinä vuoteen 1990 asti.

Pinochetin aikana yritysten kansallistamiset peruttiin ja talouspolitiikassa käännyttiin vapaan markkinatalouden suuntaan. Chile ja Argentiina ajautuivat myös lähellä sotaa Argentiinan lähetettyä laivastoa Beagle-saarille. Chile oli Kolumbian ohella ainoa latinalaisen Amerikan maa, joka vastusti Argentiinan hyökkäystä Falklandien saarille.

Vuonna 1980 Pinochetin hallitus ajoi uuden perustuslain ja vuonna 1988 järjestettiin kansanäänestys hänen jatkosta. 55 % äänestäneistä vastasi kielteisesti. Vuonna 1989 järjestettiin presidenttivaalit ja Pinochet luovutti vallan vaalivoittaja Patricio Aylwinille.

Chileläisten mielipiteet jakautuvat yhä jyrkästi sen suhteen, oliko Pinochet ”välttämätön paha, joka pelasti maan kommunismilta” vai ”rikollinen, jota pitäisi rangaista”. Jokatapauksessa, Pinochetin talouspolitiikka nosti Chilen köyhyydestä Argentiinan jälkeen latinalaisen Amerikan toiseksi rikkaimmaksi maaksi.

Vuonna 2006 Chilen presidentiksi valittiin keskustavasemmistolaisen koalition ehdokas Michelle Bachelet, joka on maan ensimmäinen naispresidentti.

[muokkaa] Politiikka

Maan nykyinen perustuslaki tehtiin Augusto Pinochetin presidenttikauden aikana 1980 ja siihen on myöhemmin tehty muutoksia vähentämällä senaattorien roolia ja vähentämällä presidentin virkakausi kuudesta vuodesta neljään.

Toimeenpanovalta on tasavallan presidentin alaisuudessa. Presidentin valtakausi on neljä vuotta, eikä yksi henkilö voi toimia kahta perättäistä kautta presidenttinä.

Tuomiovalta kuuluu korkeimmalle oikeudelle. Perustuslakikysymyksiä varten on olemassa erillinen Perustuslakituomioistuin, joka voi myös kumota muita lakeja jos ne ovat perustuslain vastaisia.

Lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen kansalliskongressi (esp. Congreso Nacional):

Senaatissa (esp. Senado) on 38 kansanäänestyksellä valittua jäsentä, yhdeksän eri instituutioiden, kuten Kansallisen turvallisuusneuvoston ja Tasavallan presidentin nimittämää jäsentä, sekä aiemmat presidentit.
Edustajainhuone, (esp. Cámara de Diputados) jossa on 120 jäsentä, jotka kaikki valitaan kansanäänestyksellä. Heidän kautensa kestää neljä vuotta.

Lait on hyväksyttävä molemmissa kamareissa ennen kuin tasavallan presidentti hyväksyy ne. Presidentillä on rajoitettu veto-oikeus. Lakialoitteita voi tehdä tasavallan presidentti tai kamarit, tosin joistakin asioista lakialoitteen voi tehdä vain presidentti.

Chilessä on viime vuosina ollut jonkin verran korruptiota, mutta ei räikeää vallan väärinkäyttöä.

[muokkaa] Alueet

Chile on jaettu 13 alueeseen, joiden johdossa on intendente. Jokaisella alueella on nimi ja määrätty roomalainen numero. Poikkeuksena on pääkaupunki Santiagon alue, jonka merkintänä on RM, Región Metropolitana eli Pääkaupunkialue.

Calaman moottoritie

Chileläinen katedraali

I:	Región de Tarapacá
II:	Región de Antofagasta
III:	Región de Atacama
IV:	Región de Coquimbo
V:	Región de Valparaíso (mukaan lukien Pääsiäissaari)
RM:	Región Metropolitana de Santiago
VI:	Región del Libertador General Bernardo O'Higgins
VII:	Región del Maule
VIII:	Región del Biobío
IX:	Región de la Araucanía
X:	Región de Los Lagos
XI:	Región de Aisén del General Carlos Ibáñez del Campo
XII:	Región de Magallanes y de la Antártica Chilena

[muokkaa] Maantiede

Chile on etelä-pohjoissuunnassa 4 630 kilometriä pitkä, mutta leveimmillään vain 430 kilometriä idästä länteen, täten hyvin pitkä ja kapea maa. Pohjoisessa vallitsee subtrooppinen ilmasto, siitä hieman etelään on maailman kuivin autiomaa, Atacama. Maan keskiosissa on vehreä laakso, ja etelä on kylmä ja kostea, alun perin metsien peittämä. Maan keskiosan laakson ilmasto muistuttaa Välimeren alueen ilmastoa, joten se on ihanteellinen hedelmien kasvattamiseen sekä viinintuotantoon.

[muokkaa] Talous

Chilen talous nojautuu vientiin. Pääasiallinen vientituote on edelleen kupari, joskin sen merkitys on vähenemässä. Muut vientituotteet ovat pöytähedelmät, viinit, lohi ja puuhioke. Maa on yksi Latinalaisen Amerikan teollistuneimmista.

Chile on solminut useita vapaakauppasopimuksia, mm. seuraavien maiden kanssa: Kanada, Meksiko, Singapore, Yhdysvallat, Keski-Amerikan maat, EFTA ja Euroopan unioni. Chile on myös useiden kansainvälisten talousjärjestöjen jäsen, mm. APEC, OMC, Mercosur, Pacto Andino jne. Tärkeimmät viljelyskasvit ovat vehnä, ohra, sokeriruoko, maissi, rehukasvit, vihannekset ja hedelmät.

Työttömyys on ollut 8-10 prosentin tietämillä viime vuosina, mikä on selvä heikennys 90-luvun 5-6 prosentista. Vahvasta talouskasvusta huolimatta työttömyys oli 8.8 prosenttia vuoden 2004 lopussa. Kansainväliset tarkkailijat arvioivat työttömyyden pääsyyksi Chilen monimutkaisia ja rajoittavia työvoimalakeja.

Ulkomaisten sijoitukset nousivat 7.1 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2004 kun vuonna 2003 ne olivat 2.5 miljardia. Hallitus on vuodesta 2002 lähtien pyrkinyt edistämään Chilen houkutteluvuutta monikansallisille yrityksille ja on tehnyt sijoituslainsäädännön turvallisemmaksi, yksinkertaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi.

[muokkaa] Väestö

Väestö on pääosin valkoisia ja mestitsejä. Erityisesti eteläosissa, Pääsiäissaarella ja pohjoisen vuoristoissa elää alkuperäisväestöä.

[muokkaa] Kulttuuri

Chilessä on kaksi Nobel-palkittua kirjailijaa: Gabriela Mistral ja Pablo Neruda. Chilestä ovat kirjoittaneet myös Nobel-palkittu Gabriel García Márquez, teoksen "Miguel Littinin maan alainen seikkailu Chilessä", sekä tanssija Joan Jara miehestään, muusikko Victor Jarasta (Joan Jara: Victor Jara) Jara käsittelee Chilen kulttuurielämää Allenden kauden aikana.

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuoden päivä	Año Nuevo
maalis-huhtikuu	Pitkäperjantai	Viernes Santo	Siirtyvä päivä, aina perjantai
maalis-huhtikuu	Pääsiäinen	Pascua de Resurrección	Siirtyvä päivä
1. toukokuuta	Vappu	Día del Trabajo
21. toukokuuta	Laivastonpäivä	Día de las Glorias Navales
kesäkuu	Corpus Christi	Corpus Cristi	Siirtyvä päivä, aina maanantai
29. kesäkuuta	Pyhä Pietari ja Pyhä Paavali	San Pedro y San Pablo	Siirtyy aiempaan maanantaihin
15. elokuuta	Marian taivaaseenastuminen	Asunción de la Virgen
18. syyskuuta	Itsenäisyyspäivä	Día de la Independencia
19. syyskuuta	Asevoimien päivä	Día de las Fuerzas Armadas
12. lokakuuta	Kolumbuksen päivä	Día de la Raza	Siirtyy aiempaan maanantaihin
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä	Día de Todos los Santos
8. joulukuuta	Tahraton sikiäminen	Inmaculada Concepción
25. joulukuuta	Joulupäivä	Navidad