Sammakko
Wikipedia
| Sammakko | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Sammakko (Rana temporaria)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Tavallinen sammakko on yleisin Suomen sammakkoeläimistä. Se kuuluu lajina aitosammakoihin ja sitä tavataan koko maassa pohjoisin Lappi mukaan luettuna. Sammakko on yleinen myös Euroopassa, lukuun ottamatta Pyreneiden niemimaata, Italiaa ja Balkanin niemimaan eteläosia. Sammakko on rauhoitettu.
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Koiras on 6–8 cm pitkä, naaras kookkaampi noin 9 cm.
Sammakolla on ulkonevat silmät, mutta ei ole korvia. Iho on paljas ja sileä ja se tuntuu kylmältä. Väritys on vaihteleva, mutta useimmiten selkä on tummalaikkuinen ja ruskea,vivahtaen vihreään tai punaiseen. Vatsapuoli on vaaleampi, vatsan keskiosassa esiintyy marmorikuviointia. Silmästä taaksepäin alaviistoon kapeneva juova on tumma. Kuono on päältä katsoen tylppä ja sivulta kärjestään jyrkästi alaspäin kaartuva. Viitasammakosta sammakon erottaa siitä, että sisimmän takavarpaan alapinnalla on pehmeä, vaalean värinen kyhmy.
[muokkaa] Elinympäristö
Sammakot viihtyvät parhaiten kosteassa ympäristössä ja niiden lisääntyminen vaatii aina vettä. Veden laatu ei ole kovin tarkkaa, sille käyvät yhtä hyvin järvien rannat, rehevät lammet ja jopa hitaasti virtaavat purot.
Yölämpötilojen laskiessa syksyllä nollan tuntumaan, sammakot lopettavat syömisen ja vaeltavat talvehtimispaikkaan. Kesällä kerätyn vararavinnon turvin sammakon on selviydyttävä talvesta ja seuraavan kevään kutupuuhista. Sammakot talvehtivat horrostamalla ojien, järvien ja merenlahtien pohjamudissa, kaivoissa tai kaivannoissa. Jotkut yksilöt horrostavat myös kuivalla maalla tai muissa kuivemmissa paikoissa. Viimeksi mainituissa on riski paleltumiseen, jos suoja ei ole tarpeeksi syvä. Usein hyvästä talvehtimispaikasta voi löytää kymmeniä tai jopa satoja yksilöitä. Talvihorroksen aikana sammakko liikuttelee itseään ajoittain ja tekee lyhyitä uintipyrähdyksiäkin. Etelä-Suomessa huhtikuulla, kun olosuhteet ovat suotuiset, sammakot lähtevät liikkeelle suurin joukoin kohti kutupaikkoja.
[muokkaa] Lisääntyminen
Sammakot lisääntyvät munimalla. Lisääntyminen tapahtuu eri seudulla eri aikaan, ajoittuen kuitenkin huhti-kesäkuulle. Kutupaikaksi kelpaavat ojat ja lammikot. Koiraat odottelevat naaraita kutupaikoilla suurin joukoin ja houkuttelevat niitä kurnuttamalla. Naaras munii veteen mätimunia, joiden päälle naaraan selässä oleva koiras laskee siemennesteen. Naaras voi munia jopa parisentuhatta mätimunaa. Mätimunat turpoavat muninnan jälkeen ja nousevat pintaan yhtenäisenä klimppinä. Kudusta kehittyy rypälemäinen ryhmä ja se laajenee kun munien ympärillä oleva hyytelö imee vettä. Munista kuoriutuu poikasia, joita kutsutaan ulkonäön perustella nuijapäiksi. Lämpimissä pintavesissä munat kehittyvät nopeammin. Myös toukkien kehitysnopeus riippuu suuresti veden lämpötilasta. Toukalle kehittyvät ensin takaraajat ja sitten vasta eturaajat. Pyrstö surkastuu vähitellen. Sammakko on sukukypsä noin neljän vuoden ikäisenä ja voi elää jopa 15-vuotiaaksi.
[muokkaa] Ravinto
Sammakot syövät hyönteisiä, etanoita, kotiloita ja hämähäkkieläimiä, joita se pyydystää tahmeapintaisella kielellään. Toukat eli nuijapäät syövät leviä, bakteerimassaa ja paikoilleen kiinnittyneitä pikkueläimiä. Sammakot syövät myös matoja niin kuin muitakin hyönteisiä.
