Korean demokraattinen kansantasavalta

Wikipedia

	Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
	Syy: Maan nykyinen ihmisoikeustilanne kokonaan mainitsematta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

조선민주주의인민공화국
Chosŏn Minjujuŭi Inmin Konghwaguk


lippu		vaakuna

Valtiomuoto

kansantasavalta

Korkein auktoriteetti

Kim Jong Il

Pääkaupunki

Pjongjang (2 741 260 as.)

Muita kaupunkeja

Hamhung (848 000 as.), Chongjin (600 000 as.)

Pinta-ala
– josta sisävesiä

120 540 km² (sijalla 97)
0,1 %

Väkiluku (2002)
– väestötiheys
– väestönkasvu

22 224 195 (arvio 18–20 milj.) (sijalla 48)
182 / km²
0,9 % (2005)

Viralliset kielet

korean kieli

Valuutta

Pohjois-Korean won (KPW)

BKT (2003)
– yhteensä
– per asukas

sijalla 80
22 850 miljoonaa USD (arvio)
1 000 USD

HDI (2002)

ei määritetty (sijalla –)

Elinkeinorakenne

maatalous 30,2 %,
palvelut 36 %,
teollisuus 33,8 % BKT:sta

Aikavyöhyke
– kesäaika

UTC+9
?

Itsenäisyys
– Japanista

15. elokuuta 1945

Lyhenne
Maatunnus

KP
ajoneuvot: KP
lentokoneet: P

Kansainvälinen
suuntanumero

+850

Motto

Usko ja kansan tuki johtavat voittoon

Kansallislaulu

Achimŭn pinnara

Korean demokraattinen kansantasavalta (kor. 조선민주주의인민공화국, Chosŏn Minjujuŭi Inmin Konghwaguk) eli Pohjois-Korea (북조선, Puk-Chosŏn, Etelä-Koreassa käytetään myös nimeä 북한, Puk-Han) on valtio Itä-Aasiassa, Korean niemimaan pohjoisosassa. Naapurimaat ovat Korean tasavalta etelässä ja Venäjä sekä Kiina pohjoisessa.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
- 2.1 Ohjuslaukaisut
- 2.2 Ydinkoe
3 Osat
4 Maantiede
5 Talous
6 Väestöjakauma
7 Kulttuuri
- 7.1 Juhlapäivät
8 Turismi
9 Merkittävimmät luonnonvarat
10 Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Historia

Vuosina 1910–1945 Korea oli Japanin siirtomaa. Korean demokraattinen kansantasavalta ja Korean tasavalta syntyivät toisen maailmansodan jälkeen miehitysvyöhykkeiden jaon seurauksena. Kun Japani vetäytyi maasta, 38. leveyspiirin eteläpuoleinen Korea tuli Yhdysvaltain ja pohjoispuoli Neuvostoliiton hallintaan. Korean demokraattinen kansantasavalta perustettiin 1948 Neuvostoliiton miehittämällä vyöhykkeellä.

Korean sodassa 1950–1953 Korean demokraattisen kansantasavallan ja Kiinan joukot taistelivat Korean tasavallan ja Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan joukkoja vastaan. Sodan lopputuloksena Pohjois- ja Etelä-Korean rajaksi on vakiintunut vuoden 1953 aselepolinja, vaikka lopullista rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu.

Korean demokraattinen kansantasavalta on riippumaton sosialistinen valtio. Maan valtapuolueena on Korean työväenpuolue ja virallisena ideologiana Kim Il Sungin kehittämä sosialistinen Juche-aate. Kim Il Sung hallitsi Pohjois-Koreaa toisen maailmansodan lopusta kuolinvuoteensa 1994, minkä jälkeen hänen poikansa Kim Jong Il, joka oli toiminut jo vuodesta 1991 asevoimien ylipäällikönä, astui valtaan puolustuskomitean puheenjohtajana.

Vuonna 1991 Pohjois-Korea hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi. Samoihin aikoihin, Kim Sung Ilin kuoleman jälkeen, Pohjois-Korea kasvatti puolustusmenojaan jopa 34 % ja alkoi kehitellä ydinvoimaohjelmaansa. Neuvotteluiden jälkeen Yhdysvallat lupasi toimittaa energia- ja ruoka-apua, jos Pohjois-Korea lupaisi lopettaa ydinvoimaohjelmansa. Yhdysvallat kuitenkin keskeytti energia-apunsa, vaikka Pohjois-Korea piti lupauksensa ydinvoiman rakentamisen lopettamisesta Genevessä vuonna 1994 YK:n valvonnassa allekirjoitetun puitesopimuksen mukaisesti.

2000-luvulla Korean demokraattinen kansantasavalta on ollut julkisuudessa lähinnä ydinase- ja ohjusohjelmiensa takia. Vakava talouskriisi, paikoitellen nälänhädäksi kärjistyneet maatalousongelmat 1990-luvulla sekä Korean tasavallan, Japanin ja Yhdysvaltain uhkailu nostavat maan aika ajoin uutisotsikoihin. Lokakuun alkupuolella 2006 Pohjois-Korea uhkasi tehdä ydinkokeen ja 9.10.2006 se ilmoitti sellaisen tehneensä.

Vuoteen 2006 mennessä Korean demokraattisen kansantasavallan talousongelmat ovat helpottuneet ensisijaisesti oman vesivoimaenergian tuotannon nopean kasvun ja Kiinasta saadun öljyn ansiosta. Pohjois-Korea kykenee mm. henkilöautojen, silkin, tekstiilien ja valmisvaatteiden vientituotantoon, jonka avulla se pystyy paremmin ostamaan ulkomailta riittämättömän oman viljelypinta-alansa vuoksi tarvittavia elintarvikkeita.

[muokkaa] Politiikka

Länsivallat pitävät Pohjois-Koreaa yleisesti Kim Jong-Ilin yksinvaltaisin keinoin johtamana diktatuurina [1]. Pohjois-Korean hallintoon suopeasti suhtautuvien näkemyksen mukaan maa on kansanvaltainen proletariaatin diktatuuri, joka noudattaa demokraattista sentralismia [2] [3]. Pohjois-Koreaa hallitsee Korean työväenpuolue, johon käytännössä kaikki hallinnon edustajat kuuluvat. Pienpuolueita on olemassa, mutta ne eivät vastusta pääpuolueen valtaa. Muita puolueita ovat Korean sosiaalidemokraattinen puolue ja Buddhalainen puolue. Korean työväenpuolueella on ylivoimaisesti suurin kansansuosio. Valtiota johtaa marxilais-leniniläisen teorian mukaisesti "kansan etujoukko" eli puolue, jonka päätökset perustuvat demokraattiseen sentralismiin. Tämän lisäksi kansalaisneuvostoilla on suuri rooli päätöksenteossa.

Nimellisesti hallitusta johtaa pääministeri, mutta todellinen valta on Kim Jong Ilillä, joka on entisen diktaattorin Kim Il Sungin poika. Helmikuussa 1974 hänet nimettiin isänsä seuraajaksi ja käytännössä hän on hallinnut isänsä kuoleman jälkeen heinäkuusta 1994 lähtien. Kim Jong Ilin virallinen asema on sotavoimien komentaja (조선인민군 최고사령관; 1991–), valtion kansallisen puolustuksen komission puheenjohtaja (국방위원회 위원장; 1993–) sekä puolueen pääsihteeri (조선로동당 총비서; 8. lokakuuta 1997–). Kansallisen puolustuksen komission puheenjohtajan virka julistettiin vuonna 1998 valtion korkeimmaksi asemaksi.

Kim Jong Ilistä käytetty arvonimi on ollut perinteisesti "Rakas Johtaja", mutta viime aikoina maan virallinen media on vaatimattomammalla tavalla listannut vain hänen asemaansa liittyvät arvonimet. Presidentin arvonimi on edelleen edesmenneellä Kim Il Sungilla, josta käytetään arvonimiä "Suuri Johtaja" sekä "Ikuinen presidentti".

Pohjois-Korean vuoden 1972 perustuslain 1992 ja 1998 lisäysten mukaan hallitusta johtaa pääministeri ja teoriassa puheenjohtajan vetämä keskuskansankomitea. Puheenjohtaja myös nimittää komitean jäsenet. Keskuskansankomitea valvoo hallitusta tai valtion hallinnon neuvostoa, jota johtaa valtion päämies, ja joka toimii hallinnollisena ja toimeenpanevana elimenä. Valtion päämiehenä on Pak Pong-ju.

Korkein kansankokous (최고인민회의; Choego Inmin Hoeui) on virallisesti hallinnon korkein elin. Sen 687 jäsentä valitaan nelivuotiskausiksi kansanvaalilla, joskin puolueen ulkopuolisia vastaehdokkaita ei ole tähän mennessä ollut. Tavallisesti kansankokous on kokoontunut kahdesti vuodessa muutamaksi päiväksi ja vahvistanut puolueen tekemät päätökset. Kansankokouksen ollessa tauolla sen toimia hoitaa kansankokouksen valitsema komitea. Kansankokouksen puheenjohtaja on Kim Jong-nam.

[muokkaa] Ohjuslaukaisut

Pohjois-Korea on kehitellyt keskimatkan ohjuksia melko alkeellisen, alkujaan venäläisen tekniikan pohjalta. Pohjois-Korea kehitti 1980-luvulla venäläisvalmisteisesta lyhyen kantaman Scud-ohjuksesta Nodong 1-ohjuksen, joka kantaa hiemen yli 1000-1300 km. Vuonna 1998 Pohjois-Korea laukaisi Taepodong-1 ohjuksen. Ohjus toimi maan virallisen version mukaan kantorakettina satelliitin laukaisemiseksi avaruuteen. Etelä-Korean tiedustelupalvelu vahvisti myöhemmin, että kyseessä oli todella kantoraketti, ei ohjus. Länsimaiden mukaan merkkejä satelliitin olemassaolosta ei kuitenkaan ole. Joidenkin arveluiden mukaan satelliittilaukaisu oli pelkkä peitetarina ohjuskokeelle, toisten mukaan taas satelliittilaukaisu olisi ollut todellinen, mutta epäonnistunut. Joka tapauksessa satelliittilaukaisulla on sittemmin ollut keskeinen rooli Pohjois-Korean sisäisessä propagandassa. Taepodong 1-ohjus kantaa 2000-2200 km.

5. heinäkuuta 2006 Pohjois-Korea laukaisi ainakin kuusi ohjusta. Yksi ohjuksista oli pitkänmatkan Taepodong-2. Tämän ohjuksen laukaisu ilmeisesti epäonnistui, koska se tuhoutui 40 sekunnin lennon jälkeen [4]. Ohjusten laukaisu aiheutti runsaasti kansainvälisiä vastalauseita [5].

Ohjuskokeiden motiiviksi esitettiin länsimaiden taholta maan pahenevia talousongelmia [6]

16. Heinäkuuta YK:n Turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti Yhdysvaltojen esittämän päätöslauselman Pohjois-Koreaa vastaan asetettavista pakotteista rangaistuksena maan ohjuskokeista. Alkuperäistä Yhdysvaltojen ajamaa päätöslauselmaa vastustanut Kiina hyväksyi myös uuden päätöslauselman, koska voimankäytön salliva pykälä poistettiin uudesta versiosta.

[muokkaa] Ydinkoe

Pääartikkeli: Pohjois-Korean ydinkoe

9. lokakuuta 2006 Pohjois-Korea ilmoitti tehneensä ydinkokeen [7]. Eteläkorealaisen tiedustelupalvelun mukaan koe tehtiin klo 10:36 paikallista aikaa.

Kiinaa varoitettiin 20 minuuttia ennen koetta, ja he puolestaan tiedottivat asiasta Yhdysvalloille. Alueella havaittiin seismistä toimintaa suuruudeltaan 3,6-4,2 Richterin asteikolla. Tapahtunut räjähdys oli melko pieni, 0,55-2 kilotonnia, tai vielä pienempi. Epäillään, että räjähdys olisi ollut hieman pieleen mennyt ydinkoe.

[muokkaa] Osat

Pohjois-Koreassa on yksi suoraan hallittu kaupunki (Chik'alshi; 직할시), kolme erityisaluetta eri nimityksillä ja yhdeksän maakuntaa (Do; 도).

Kaupungit:

Pjongjang (P'yŏngyang Chik'alshi; 평양 직할시)
Rasŏn (Rajin-Sŏnbong) Chik'alshi (라선 (라진-선봉) 직할시)

Erityisalueet:

Kaesŏngin teollisuusalue (Kaesŏng Kong-ŏp Chigu; 개성 공업 지구)
Kŭmgang-sanin turistialue (Kŭmgang-san Kwangwang Chigu; 금강산 관광 지구)
Shinŭijun erityishallintoalue (Shinŭiju T'ŭkbyŏl Haengjeonggu; 신의주 특별 행정구)

Maakunnat:

Chagang (Chagang-do; 자강도)
Pohjois-Hamgyŏng (Hamgyŏng-bukto; 함경 북도)
Etelä-Hamgyŏng (Hamgyŏng-namdo; 함경 남도)
Pohjois-Hwanghae (Hwanghae-bukto; 황해 북도)
Etelä-Hwanghae (Hwanghae-namdo; 황해 남도)
Kangwŏn (Kangwŏndo; 강원도)
Pohjois-P'yŏngan (P'yŏngan-bukto; 평안 북도)
Etelä-P'yŏngan (P'yŏngan-namdo; 평안 남도)
Ryanggang (Ryanggang-do; 량강도), kirjoitetaan joskus 'Yanggang'

[muokkaa] Maantiede

Pohjois-Korean kartta

Pohjois-Korea satelliittikuvassa joulukuussa

Pääartikkeli: Pohjois-Korean maantiede

[muokkaa] Talous

Maan virallinen politiikka korostaa Juche-aatetta (sana tarkoittaa omavaraisuutta). Pohjois-Korean talous on muotoutunut nykyiseen tilaansa lähes täysin kapitalististen järjestelmien ulkopuolella. Koska Pohjois-Korea on pyrkinyt eristäytymään muusta maailmasta, on maasta hyvin vaikea saada puolueetonta tietoa. Yhteisomistuksessa oleva teollisuus tuottaa lähes kaikki yhteiskunnan tarvitsemat hyödykkeet. Hallinto keskittyy raskaaseen sotateollisuuteen maatalouden kustannuksella. Viime vuosina taloutta on kuitenkin hieman avattu yhteistyölle eteläkorealaisten yhtiöiden kanssa ja perustettu jopa erityistalousalue, jossa ulkomaiset yritykset voivat toimia.

Massiivisilla sotilasmenoilla on välittömät vaikutukset talouteen. Hallitus käyttää puolustusbudjettiin noin neljänneksen bruttokansantuotteesta ja ylläpitää noin miljoonan miehen armeijaa. Toista vastaavanlaista puolustusbudjettia ei löydy koko maailmasta; vertailun vuoksi Yhdysvallat käyttää puolustukseen 3,7 % ja Etelä-Korea 2,5 % BKT:sta. Toisaalta Korean kansanarmeija tekee pääasiassa siviilitöitä. Monia tuotantolaitoksia, tehtaita, sähkö- ja energiayhteyksiä, voimaloita on kansanarmeijan avulla rakennettu ja korjattu.

Pohjois-Korea sai aikaisemmin huomattavia ruoka- ja polttoaineavustuksia Kiinalta ja Yhdysvalloilta. Avustusten ehtona Pohjois-Korea lupasi olla kehittämättä ydinaseita. Salaisen ydinaseohjelman paljastuttua tämä apu on kuitenkin sittemmin katkaistu. Tosin ydinaseohjelmasta ei ole tarkempaa julkista tietoa, eikä sen olemassaoloa voida aukottomasti todistaa.

Maassa koettiin ilmeisen vakava nälänhätä 1990-luvulla, joka johtui osaksi epätavallisten ilmasto-olosuhteiden aiheuttamista tulvista, hirmumyrskyistä sekä kuivuudesta. Katovuosien seurauksena arviolta 400 000 ihmistä menehtyi aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin. Luonnonkatastrofien aikana melkein koko maa joutui tulvaveden alle ja lähes kaikki kaivokset täyttyivät vedellä. Tulvat tuhosivat myös viljasatoja kuivuuden ohella. Luonnonkatastrofit aiheuttivat miljardien eurojen suuruiset vahingot ja vakavia ongelmia valtion taloudelle. Maan bruttokansantuote henkilöä kohti laskettuna on pienentynyt 50% verrattuna 1980-lukuun.

1990-luvun ankarista sääolosuhteista sekä Neuvostoliiton hajoamisesta ja Yhdysvaltain asettamasta kauppasaarrosta osaksi johtuvat talousongelmat ovat helpottuneet ja talous on nykyään paremmassa kunnossa. Talous on ollut kasvussa 2000-luvun alusta lähtien ja Pohjois-Korea on vähitellen pääsemässä jaloilleen energia- ja elintarvikepulasta. [8]

2006 Pohjois-Korea pyysi kuitenkin Etelä-Korealta 500 000 tonnia ruokaa ja 11. toukokuuta ilmoitti olevansa jälleen valmis ottamaan ruoka-apua myös Maailman ruokaohjelmalta, WFP:ltä.[9]

[muokkaa] Väestöjakauma

Pohjois-Korean väestönkehitys 1960-luvulta 2000-luvulle

Pohjois-Korea on etnisesti yksi maailman homogeenisimmistä valtioista. Maassa on erittäin pienet kiinalais- ja japanilaisvähemmistöt. Väestön keskimääräinen elinikä oli vuonna 2006 miehillä 69 ja naisilla 75 vuotta.[10]

[muokkaa] Kulttuuri

Kim Jong Iliä ja Kim Il-Sungia ympäröivä ihannoiva henkilökultti hallitsee Pohjois-Korean kulttuuria. Suuri osa pohjoiskorealaisesta kirjallisuudesta, elokuvasta, musiikista ja teatterista keskittyy kahden diktaattorin ympärille.

Pohjois-Koreasta on UNESCO:n maailmanperintöluettelossa mukana Koguryon hautakivikompleksi, joka lisättiin siihen vuonna 2004.

Yksi merkittävä tapahtuma Pohjois-Koreassa ovat massaliikuntatapahtumat. Viimeisin niistä oli Arigang, jota esitettiin kuutena iltana viikossa kahden kuukauden aikana. Mukana oli yli 10 000 esiintyjää. Massaliikuntatapahtumissa on tanssi-, voimistelu- ja koreografiaesityksiä, jotka juhlistavat Pohjois-Korean historiaa.

[muokkaa] Juhlapäivät

Pvm	Suomenkielinen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä
16. helmikuuta	Kim Jong Ilin syntymäpäivä
15. huhtikuuta	Kim Il-Sungin syntymäpäivä
1. toukokuuta	Työn päivä
15. elokuuta	Itsenäisyyspäivä
9. syyskuuta	Korean demokraattinen kansantasavallan perustamispäivä
10. lokakuuta	Korean työväenpuolueen perustamispäivä
27. joulukuuta	Sosialistisen perustuslain julistuksen päivä

[muokkaa] Turismi

Pohjois-Korea on suurimmaksi osaksi eristäytynyt ulkomaailmasta. Lupa käynteihin on kuitenkin periaatteessa kenen tahansa saatavilla, mutta monimutkainen hakemusprosessi vaikeuttaa maassa vierailua. Ainoastaan Yhdysvaltain kansalaisilta vierailu on kokonaan kielletty, tosin käytäntöön on viime vuosina tehty joitakin poikkeuksia.

Ulkomaalaiset saatavat liikkua maassa vain siellä mihin matkaoppaat, eli hallituksen valvojat, heidät päästävät. Yleisiä kohteita ovat Pjongjangin lisäksi Kaesongin kaupunki, Etelä-Korean vastainen rajavyöhyke Panmunjom, Korean museo, Sonjuk-silta ja kuningas Kongminin hauta. Lisäksi tarjolla on retkiä muun muassa maan länsirannikolle.

Etelä-Korean kansalaiset tarvitsevat hallitukseltaan erikoisluvan voidakseen vierailla Pohjois-Koreassa. Ainoastaan rajan lähellä sijaitseva Kŭmgang-vuori on poikkeus. Maisemistaan tunnetulla vuorella käykin joka vuosi tuhansia eteläkorealaisia matkailijoita.

Suomalaisista matkatoimistoista maahan järjestää matkoja muun muassa Traveller[11]

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Pohjois-Korea.

Aasian valtiot

Epäitsenäiset ja itsehallintoalueet

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../k/o/r/Korean_demokraattinen_kansantasavalta.html

Luokat: Huomiota kaipaavat sivut | Pohjois-Korea