Tiibet
Wikipedia
| 西藏自治区 (Xīzàng Zìzhìqū) |
|
|---|---|
| provinssilyhenne: 藏 (zàng) | |
| Pääkaupunki | Lhasa |
| Pinta-ala - Yhteensä - % Kiinan pinta-alasta - % vettä |
Sijalla 2 1 220 000 km2 |
| Väkiluku - Yhteensä (2001) - % Kiinan väkiluvusta - Tiheys |
Sijalla 32 2 630 000 |
| BKT - Yhteensä (2001) - % Kiinan BKT:sta - BKT/asukas |
Sijalla 31 14 mrd. RMB |
| Hallinnollinen asema | Autonominen alue (自治区) |
 |
|
Tiibet on Kiinan kansantasavallan autonominen alue. Kiinan autonomiset alueet ovat jotakin vähemmistökansallisuutta varten varattuja, Tiibet on varattu tiibetiläisille. Tiibetin asema on kiistanalainen, sillä on maanpaossa oleva hallitus, jonka mukaan Tiibet on itsenäinen valtio jota kiinalaiset miehittävät.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Tiibet oli paikallinen suurvalta 700-luvulla ja 800-luvulla. Se hallitsi alueen tee- ja hevoskauppaa ja onnistui kerran (763) asettamaan oman keisarinsa Kiinan valtaistuimelle. Tämän jälkeen maa oli vaihtelevasti mongolien ja mantšujen hallinnassa, kunnes siitä tuli 1500-luvulla teokratia Dalai Laman johdolla.
Peläten Venäjän vaikutuksen lisääntymistä Iso-Britannia ja Kiina tekivät vuonna 1906 sopimuksen, jossa Tiibet laskettiin kuuluvaksi Kiinan etupiiriin. Kiina miehitti Tiibetin ensimmäistä kertaa vuosina 1910-1912, mutta keisarikunnan kaaduttua Tiibet irtautui Kiinan vaikutuspiiristä, ja Kiinan sisällissodan aikana osapuolet eivät osoittaneet suurta kiinnostusta Tiibetiä kohtaan.
Kansan vapautusarmeija marssi Tiibetiin 1950. Vähäisen vastarinnan jälkeen itsenäisen Tiibetin oli taivuttava kiinalaisten teknisesti ylivoimaisen armeijan edessä. Dalai-laman ja Panchen-laman edustajat solmivat Pekingin painostuksen alaisina yksipuolisen sopimuksen kiinalais-tiibetiläisestä "yhteishallinnosta" kiinalaisten kanssa. Kiinan ote Tiibetistä kuitenkin kiristyi 1950-luvun loppupuolella, ja samalla tiibetiläisten vastarintaliike vahvistui. Tilanne kärjistyi alkuvuodesta 1959. Suurimmissa kaupungeissa armeija kukisti kapinan verisesti ja dalai-lama pakeni Intiaan. Panchen-lama jäi nukkehallitsija-johtokuvaksi Lhasaan. Harvaan asutuilla seuduilla vastarinta jatkui pitkään tämän jälkeenkin.
Tiibetistä tehtiin "autonominen alue" vuonna 1965. Buddhalainen koulutusjärjestelmä korvattiin maallisella. Karja ja omaisuus kollektivisoitiin kansalta 'yhteisen hyvän' vuoksi, ja kansa valjastettiin emämaan tuotantorattaisiin. Kulttuurivallankumouksen aikana Tiibetissä hävitettiin paljon perinteistä kulttuuria, erityisesti buddhalaisuus tuomittiin täysin ja buddhalaista taidetta ja esineistöä tuhottiin. Suuri osa luostareista tuhottiin ja munkkiyhteisöja hajotettiin mielivaltaisilla vangitsemisilla ja teloituksilla. Dalai Laman kuvan hallussapidosta joutuu tänäkin päivänä vankilaan ennalta määräämättömäksi ajaksi.
Kiinan uudistuspolitiikan myötä vuonna 1979 osa uskonnollisista vapauksista palautettiin ja hallintoa liberalisoitiin, mutta Kiinan hallintaa alueesta ei voi kiistää. Kiina on nujertanut kovin ottein Tiibetin itsenäisyyttä tai suurempia vapauksia vaativat kansanliikkeet.
[muokkaa] Maantiede
Naapurivaltiot: Intia, Nepal, Bhutan, Myanmar
Naapuriprovinssit: Xinjiang, Qinghai, Sichuan, Yunnan
Tiibetin ylänköä kutsutaan joskus "maailman katoksi". Suuri osa Himalajan vuoristosta sijaitsee Tiibetin alueella. Syksyllä 2005 Kiinasta Tiibetiin on valmistunut junayhteys. Tiibetiläiset itse kuitenkin kokevat junaradan uhkana omalle vanhalle kulttuurilleen. Tiibetin pelätään kiinalaistuvan, koska kiinalaiset voivat nyt matkustaa Pekingistä Tiibetiin alle 2 päivässä.
[muokkaa] Talous
Tiibetissä vallitseva elinkeino on maanviljelys omiin tarpeisiin. Koska viljeltävää maata on vähän, harjoitetaan myös karjan kasvatusta. Muun muassa Etelä-Tiibetissä (ennen vuotta 1950) hallinneet metsät on pitkälti hakattu, ja puutavara kuljetettu Kiinaan.
Qinghain ja Tiibetin välille avattiin vuonna 2006 rautatie, joka auttaa Kiinan taloutta sen pyrkimyksissä kuljettaa Tiibetin luonnonvaroja sekä kulttuuriaarteita yhä tehokkaammin Kiinan kasvaville markkinoille.
[muokkaa] Väestöryhmät
Tiibetin väestötiheys on Kiinan alhaisin, mikä johtuu pääosin hankalakulkuisesta, vuoristoisesta maastosta. Oman osansa väestökatoon ovat tehneet kansanmurhaan viittaavat mielivaltaiset joukkoteloitukset, joita Kiinan tasvaltalaisarmeija on tehokkaasti toteuttanut vuodesta 1950 asti. (Ks. myös ihmisoikeudet)
Valtaosa Tiibetin väestöstä on tiibetiläisiä, mutta han-kiinalaisia on muuttanut alueelle huomattavia määriä viime vuosikymmenten aikana. Han-asutus keskityy lähinnä Lhasaan ja muihin suuriin kaupunkeihin. Mm. Tiibetin maanpaossa oleva hallitus esittää joskus lukuja, joissa liki puolet väestöstä olisi han-kiinalaisia, mutta näissä lasketaan mm. Tiibetiin sijoitetut Kansanarmeijan joukot asukkaiksi.
Tiibetin autonomisella alueella elää myös muita kansoja, mm. lhobia, menboja ja hui-kiinalaisia.
[muokkaa] Kulttuuri
Tiibetillä on oma buddhalaisuuden lahkonsa, vajrayana-buddhalaisuus. Tiibetin lisäksi sitä harjoitetaan lähinnä Qinghaissa ja Mongoliassa. Tiibet oli ennen kiinalaisten tuloa teokratia, jota johti dalai-lama, joka nykyisin elää maanpaossa Intiassa.
Tiibetissä on myös hengellinen perinne nimeltä Bön.
Katso myös: Tiibetin kieli
[muokkaa] Maan nimi
Tiibeetiksi Tiibetin nimi on Bod, lausutaan pö Lhasan murteessa; yksinkertaistetut merkit: 西藏, pinyin: Xīzàng tai 藏区 Zàngqū), aluehallinnolliselta nimeltään Tiibetin autonominen alue (Tiibeti: བོད་རང་སྐྱོང་ལྗོངས་; Wylie: Bod-rang-skyong-ljongs; Yksinkertaistetut merkit: 西藏自治区; Perinteiset merkit: 西藏自治區; Pinyin:Xīzàng Zìzhìqū).
[muokkaa] Turismi
Tiibet oli pitkään suljettuna turismilta. 70-luvun lopulla Lhasaan päästettiin tarkasti valvottuja turistiryhmiä, jotka majoitettiin länsimaiseen hotelliin kaupungin ulkopuolelle. Vuoden -84 lopulta yksittäiset turistit saatoivat saada erikoisluvan Tiibetissä vierailua varten, tiettävästi ensimmäiset suomalaiset matkailijat löysivät tiensä Lhasaan vuoden 1985 helmikuussa.
Parin vuoden kuluttua kiinalaiset tulivat toisiin aatoksiin ja yksittäisten matkailijoiden pääsy Tiibetiin estettiin jälleen. Tiibetin vastarintaliike oli saanut liikaa yhteyksiä ulkomaille itsenäisten matkailijoiden kautta. Säännöt ovat sen jälkeen vaihdelleet. Tällä hetkellä (4/2006) Tiibetiin pääsee virallisesti vain seuramatkalle. Tätä sääntöä on kuitenkin helppo kiertää menemällä ensin Kiinaan normaalilla turistiviisumilla (Tiibetiä ei saa mainita viisumianomuksessa) ja liittymällä Chengdun kaupungissa kuvitteelliselle seuramatkalle Lhasaan. Käytännössä vain tarvitsee maksaa muutama kymmenen euroa ylimääräistä normaalin lentolipun hinnan lisäksi. Matkat Lhasan ulkopuolelle edellyttävät turvallisuuspoliisin lupaa, jonka paikalliset matkanjärjestäjät hankkivat.
- Potalan palatsi (maailman perintökohde)
- Mount Everest
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Matkaopas aiheesta Tibet Wikitravelissa (englanniksi)
- dmoz-haku: Tibet
- Tibet Travel
- Xizang (Tibet) Autonomous Region
- Kuvia Tiibetistä
 |
Kiinan kansantasavalta |
| Maakunnat: Anhui | Fujian | Gansu | Guangdong | Guizhou | Hainan | Hebei | Heilongjiang | He'nan | Hubei | Hu'nan | Jiangsu | Jiangxi | Jilin | Liaoning | Qinghai | Shaanxi | Shandong | Shanxi | Sichuan | Yunnan | Zhejiang | |
| Itsehallinnolliset kunnat: Chongqing | Peking (Beijing) | Shanghai | Tianjin | |
| Autonomiset alueet: Guangxi | Ningxia | Sisä-Mongolia | Tiibet | Xinjiang | |
| Erityishallintoalueet: Hongkong | Macao |
| Aasian valtiot |
| Afganistan | Arabiemiirikunnat | Armenia | Azerbaidžan | Bahrain | Bangladesh | Bhutan | Brunei | Etelä-Korea | Filippiinit | Georgia | Indonesia | Intia | Irak | Iran | Israel | Itä-Timor | Japani | Jemen | Jordania | Kambodža | Kazakstan | Kiina | Kirgisia | Kuwait | Kyproksen tasavalta | Laos | Libanon | Malediivit | Malesia | Mongolia | Myanmar | Nepal | Oman | Pakistan | Pohjois-Korea | Qatar | Saudi-Arabia | Syyria | Singapore | Sri Lanka | Tadžikistan | Thaimaa | Turkki | Turkmenistan | Uzbekistan | Venäjä | Vietnam |
| Epäitsenäiset ja itsehallintoalueet
Brittiläinen Intian valtameren alue | Palestiinalaishallinto | Paracelsaaret | Spratlysaaret | Tiibet | Taiwan |
