Lyijy
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Lyijy | ||||
| Tunnus | Pb | ||||
| Järjestysluku | 82 | ||||
| Luokka | Metalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 14, hiiliryhmä | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 11,34×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 1,5 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | Sinertävänharmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | Esihistoria, - | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 207,21 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 154 pm | ||||
| Kovalenttisäde | 147 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 202 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f14 5d10 6s2 6p2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 18, 4 | ||||
| Hapetusluvut | +II, +IV | ||||
| Kiderakenne | - | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 600,61 K (327,46 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 2022 K (1749 °C) | ||||
| Moolitilavuus | -×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 179,5 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 4,77 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | - Pa - K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 1190 m/s 295 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,8 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,130 kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | - S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 35,3 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Lyijy on on hiiliryhmään kuuluva metallimainen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Pb (lat. Plumbum) ja CAS-numero 7439-92-1. Jaksollisessa järjestelmässä lyijy on 82. alkuaine.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ominaisuudet
Lyijy on sinertävänharmaa, kiiltävä ja pehmeä metalli, jonka vetolujuus on huono. Ilmassa lyijy hapettuu ja sen pinnalle muodostuu nopeasti himmeän harmaa emäksinen karbonaattikerros. Kaikki lyijy-yhdisteet ovat myrkyllisiä ja lyijyn käyttö pyritään vähentämään ympäristönsuojelullisista syistä.
Kuumennettaessa lyijy reagoi helposti mm. hapen, rikin ja halogeenien kanssa. Laimeisiin happoihin se liukenee huonosti, sillä happojen muodostamat suolat estävät hapon syövyttävää vaikutusta. Typpihappoon ja kuumaan väkevään rikkihappoon lyijy liukenee helposti. Tärkeitä lyijymineraaleja ovat lyijyhohde PbS, serusiitti PbCO3, ja anglesiitti PbSO4.
[muokkaa] Käyttö
Yhdisteissä lyijy on +II:n ja +IV:n arvoinen. Lyijy(II)oksidia eli lyijyoksidi tai lyijymonoksidi PbO, käytetään lasien ja emalien valmistukseen. Ruskea lyijyoksidi eli lyijydioksidi PbO2, on voimakas hapetin, jota käytetään esim. akuissa. Mönjää Pb3O4, käytetään lyijylasin valmistukseen ja korroosionestopigmenttinä. Lyijytetraetyyliä Pb(C2H5)4, käytetään moottoripolttoaineissa ehkäisemään ”nakutusta”.
Lyijyä käytetään erityisesti laitteisiin, jotka joutuvat kosketuksiin rikkihapon kanssa, sekä säteilysuojaukseen. Lyijy on myös tärkeä seosmetalli. Kovalyijyjä käytetään mm. kaapeleiden vaippoihin, kemianteollisuuden laitteisiin ja akkuihin.
Suuren tiheyden vuoksi lyijystä tehdään tuliaseiden luoteja ja hauleja. Ympäristöhaittojen takia lyijyhauleista on pyritty luopumaan, ja nykyään käytetään enenevässä määrin teräs- ja vismuttihauleja. Yhdysvalloissa kupariluodit, joiden pää avautuu kohteeseen osuessaan, ovat suosittuja metsästyskäytössä. Yhdysvalloissa useat poliisilaitokset käyttävät jauhemetallurgisesti valmistettuja kupariprojektiileja (=luoteja) jotka osuessaan kovaan pintaan eivät tee kimmoketta, vaan hajoavat.
Lyijyä on aikaisemmin käytetty myös väripigmenttinä valkoisissa maaleissa. 1960-luvulle saakka käytännössä kaikki valkoiset maalit sisälsivät lyijyä. Tietoisuus lyijyn terveyshaitoista vähensi lyijyn käyttöä maaleissa 1970-luvulla, eikä lyijyä nykyisin enää maaleissa käytetä.
Lyijyä on käytetty myös veneiden pohjamaaleissa. Myrkillisyytensä ansiosta lyijy estää tehokkaasti eliöiden kasvun veneen pohjassa. Lyijyä sisältävien pohjamaalien käyttö on lopetettu ympäristöhaittojen takia.
Aina 1980-luvulle saakka, lähes viidesosa maailmalla käytetystä lyijystä käytettiin bensiinin lisäaineena. Ympäristömääräysten takia on kehitetty korvaavia, vähemmän saastuttavia lisäaineita bensiiniin.
