Armenia

Armenian tasavalta eli Armenia (lausutaan usein Armeenia /ˈɑrmeːniɑ/) on sisämaavaltio Kaukasiassa, Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä. Sen naapurivaltioita ovat Turkki lännessä ja Georgia pohjoisessa, Azerbaidžan idässä ja Iran sekä Azerbaidžanille kuuluva Nahitševanin maakunta etelässä. Maantieteellisesti Armenian katsotaan yleensä kuuluvan Aasiaan, mutta kulttuurisesti se on enemmän sidoksissa Eurooppaan; maa kuuluu myös Euroopan neuvostoon.

[muokkaa] Historia

Vuonna 301 Armeniasta tuli ensimmäinen kristinuskon valtionuskonnokseen ottanut maa – 12 vuotta ennen uskonnon virallista tunnustamista Rooman valtakunnassa ja 30–40 vuotta ennen Konstantinuksen kastamista. Alueella oli ennen kristinuskon saapumista harjoitettu useita muita uskontoja, joiden seuraajat käännytettiin.

Armenian alue oli useiden eri valloittajien – parthialaisten, roomalaisten, arabien, mongolien ja persialaisten jälkeen pitkiä aikoja identiteetiltään hajanainen. Paimentolaisturkkilaiset hallitsivat aluetta vuodesta 1071, jona aikana armenialaisille annettiin useita etuoikeuksia kuten uskonnonvapaus ja vapautus armeijasta. Heitä nimitettiin Osmanivaltakunnassa "luotettaviksi ihmisiksi" (Millet-i Sidika).

Vuosina 1813 ja 1828 nykyinen Armenian alue (silloiset Erivanin ja Karabakhin kaanikunnat) liitettiin väliaikaisesti Venäjän keisarikuntaan. Venäjän ja osmanien välisen sodan (1877–1878) jälkeen, kun lakiuudistukset riistivät armenialaisilta etuoikeuksia, armenialaiset vaativat Venäjää vetäytymään mailtaan, antamaan maalle itsenäisyyden ja parantamaan heidän tilannettaan.

Lyhytaikaisen bolševikkivallankumouksen jälkeisen tasavallan jälkeen Armenia liitettiin Neuvostoliittoon. Vuosina 1922–1936 maa kuului samaan neuvostotasavaltaan Georgian ja Azerbaidžanin kanssa ja vuodesta 1936 aina vuoteen 1991 asti maa oli Armenian SNT.

Osmanivaltakunnan viimeisinä vuosina (1915–1922) suuri osa Anatoliassa asuvista armenialaisista tapettiin tai joutui pois kotiseudultaan armenialaisten kansanmurhassa. Valtaosa länsimaisista historioitsijoista ja armenialaiset pitävät kuolemia valtion masinoimina joukkomurhina, mutta Turkki ja jotkut länsimaiset tutkijat näkevät tapahtumat sisällissodan, tautien ja nälänhädän yhteistuloksena. Uhriluku asettuu suurimmassa osassa arvioista 600 000:sta aina 1,5 miljoonaan henkeen. Uhrien muistoja kunnioitetaan perinteisesti 24. huhtikuuta. Armenia ja monet maailman valtiot ovat kampanjoineet aktiivisesti tapahtumien tunnustamiseksi kansanmurhana – mm. Ranska on pitänyt yhtenä Turkin EU-jäsenyyden edellytyksenä kansanmurhan tunnustamista.

Vuoristo-Karabah

Vuonna 1988 käynnistyi konflikti Armenian ja Azerbaidžanin välillä pääosin armenialaisten asuttamasta Vuoristo-Karabahin enklaavista, jonka Stalin oli rajannut neuvosto-Azerbaidžanin sisälle. Maiden itsenäistyttyä vuonna 1991 taistelut alueesta kiihtyivät, ja vuoden 1994 tulitaukoon mennessä Armenian joukot hallitsivat paitsi Vuoristo-Karabahia myös ympäröiviä azerbaidžanilaisia alueita. Molempien osapuolten talous on kärsinyt kyvyttömyydestä saavuttaa konfliktiin rauhanomainen ratkaisu. Sodan seurauksena suurin osa (n. 800 000^lähde?) Armeniassa ja miehitetyillä alueilla asuneista muslimeista (azereita ja kurdeja) joutui maanpakoon.

[muokkaa] Politiikka

Armenian hallituksen ilmoittamana tavoitteena on rakentaa maasta länsimainen parlamentaarinen demokratia. Kansainväliset tarkkailijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet maassa käytyjen vaalien rehellisyyden vuodesta 1995 lähtien, viitaten moniin äänestykseen liittyviin ongelmiin. Suurimmaksi osaksi Armeniaa pidetään kuitenkin yhtenä IVY-maiden demokraattisimmista maista.

Armenian yksikamarinen parlamentti on kolmen valtapuolueen hallinnassa – HHK (konservatiivinen republikaanipuolue [1]), Dashnak (nationalistinen Armenian vallankumousliitto) ja Orinants Erkir (lakipuolue). Pääoppositio koostuu useista pienemmistä puolueista.

Armenialaiset äänestivät itsenäisyyden puolesta syyskuun 1991 kansanäänestyksessä ylivoimaisella enemmistöllä. Levon Ter-Petrossian oli presidenttinä vuoden 1998 tammikuuhun asti, jolloin mielenosoitukset hänen kasvanutta autoritäärisyyttään ja sisä- ja ulkopoliittisia ongelmiaan vastaan pakottivat hänet eroamaan. 1999 pääministeri Vasgen Sarkissian, parlamentin puhemies Karen Demirchyan ja kuusi muuta virjailijaa kuoli parlamenttiin tehdyssä attentaatissa. Presidentti Robert Kotšarjan onnistui seuranneiden levottomuuksien hillitsemisessä, ja nauttii tällä hetkellä parlamentin luottamusta.

Armenian tärkeimmät liittolaiset ovat Venäjä ja Iran.

[muokkaa] Osat

Armenian maakunnat

Armeniassa on 10 maakuntaa (marz) ja pääkaupunkialue (k'aghak')*:

Aragatsotn (Արագածոտնի մարզ)
Ararat (Արարատի մարզ)
Armavir (Արմավիրի մարզ)
Geghark'unik' (Գեղարքունիքի մարզ)
Kotajk' (Կոտայքի մարզ)
Lorri (Լոռու մարզ)
Širak (Շիրակի մարզ)
Sjunik' (Սյունիքի մարզ)
Tavuš (Տավուշի մարզ)
Vajots' Dzor (Վայոց Ձորի մարզ)
Jerevan* (Երևան)

[muokkaa] Maantiede

Armenian kartta

Armenia on sisämaavaltio, jota pidetään teknisesti Aasian osana, mutta koska maalla on hyvin paljon yhteistä Euroopan kanssa, se joskus lasketaan kuuluvaksi siihen. Maa sijaitsee Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä Georgian, Azerbaidžanin, Iranin ja Turkin välissä.

Alue on suurimmaksi osaksi vuoristoista muutamine metsineen. Armeniassa vallitsee mannerilmasto; kylmät talvet ja kuumat kesät. Korkein kohta on 4 095 metriin nouseva Aragats-vuori, eikä mikään osa maassa ole alle 400 metrin korkeudella merenpinnasta. Ararat-vuori on armenialaisille maan symboli, alueen korkein vuori, joka kuului Armeniaan ennen kuin se siirtyi Turkin haltuun sen sovittua rajasta Venäjän kanssa vuonna 1915.

Armenia yrittää puuttua ympäristöongelmiinsa, ja on luonut erinäisiä ympäristöveroja ongelmien hoidon rahoittamiseksi. Hallitus työskentelee Jerevanin lähellä Medzamorissa sijaitsevan ydinvoimalan sulkemiseksi heti kun vaihtoehtoisia energianlähteitä on saatavilla.

[muokkaa] Talous

Armenia satelliittikuvassa toukokuussa

Ennen itsenäisyyttä Armenian talous oli keskittynyt teollisuuteen – kemikaaleihin, elektroniikkaan, koneisiin, elintarvikkeisiin, synteettiseen kumiin ja tekstiileihin. Maatalous vastasi vain 20 prosenttia koko tuotannosta ja 10 prosenttia työvoimasta ennen Neuvostoliiton hajoamista. Kaivokset maassa tuottavat kuparia, sinkkiä, kultaa ja lyijyä. Valtaosa energiasta tuotetaan Venäjältä tuoduilla raaka-aineilla – suurin kotimainen energianlähde on vesivoima.

Kuten muut entisen Neuvostoliiton valtiot, Armenian talous kärsii keskitetysti suunnitellun talouden jättämästä perinnöstä ja vanhojen kauppasuhteiden hajoamisesta. Lisäksi vuoden 1988 Spitakin maanjäristys, joka tappoi yli 25 000 ihmistä ja jätti 500 000 kodittomaksi, vaikuttaa yhä maan talouteen – kuten myös Vuoristo-Karabahin konflikti. Azerbaidžanin ja Turkin vastaisten rajojen sulkeminen on romuttanut taloutta, koska maa on riippuvainen ulkomailta tuoduista energianlähteistä ja raaka-aineista. Armenian bruttokansantuote putosi lähes 60 % vuodesta 1989 vuosiin 1992–1993, ja maan valuutta dram kärsi vuoden 1993 jälkeen hyperinflaatiosta.

Hallitus on onnistunut kuitenkin tekemään laajoja taloudellisia uudistuksia, jotka ovat auttaneet talouskasvua ja inflaation hillitsemistä. Armenialla on ollut vakaa talouskasvu vuodesta 1995 lähtien ja uudet talousalueet kuten jalokivien prosessointi, tietotekniikka ja jopa turismi ovat alkaneet korvata perinteisempiä elinkeinoja. Vahva kehitys on tuonut maalle lisääntyvää tukea IMF:ltä, Maailmanpankilta ja muilta kansainvälisiltä instituutioilta. Lainat Armenialle vuodesta 1993 lähtien ylittävät 1,1 miljardia dollaria, ja ne on suunnattu maan talouden kehittämiseen. Armenia liittyi WTO:hon 5. helmikuuta 2003. Yksi tärkeistä investointilähteistä on ympäri maailmaa asuva armenialainen diaspora.

[muokkaa] Väestö

Armenia on entisistä neuvostotasavalloista toiseksi tiheimmin asuttu, mutta maata rasittaa väestön hupeneminen mm. maastamuuton ja alentuneen syntyvyyden vuoksi. Joidenkin arvioiden mukaan jopa yksi kolmasosa armenialaisista asuu laittomasti Venäjällä, jolloin maassa olisi todellisuudessa vain noin kaksi miljoonaa asukasta. Armenian asukkaista vuonna 1989 93 % oli armenialaisia; azereita 3 %, venäläisiä 2 %, muita (kurdeja) 2 %. Vuoteen 1993 mennessä lähes kaikki azerit olivat lähteneet maasta.

Armenia on valtaosin ortodoksis-kristillinen maa. Sitä pidetään ensimmäisenä maana, jonne kristinusko levisi 200–300-luvulla. Kristinusko virallistettiin vuonna 301. Yli 90 % armenialaisista kuluu Armenian apostoliseen kirkkoon.

[muokkaa] Kulttuuri

Armenialaisilla on oma kieli ja kirjaimisto. 96 % maan asukkaista puhuu armeniaa – mutta yli 75 % puhuu myös venäjää. Armeniassa on korkea luku- ja kirjoitustaitoaste, yli 90 %. Englanti on lisännyt suosiotaan viime vuosina.

Jerevanin kansallisessa taidemuseossa on yli 16 000 keskiajalta peräisin olevaa teosta sekä useita eurooppalaisten mestarien maalauksia. Modernin taiteen museo ja Martiros Saryan -museo ovat muita tärkeitä kokoelmia. Lisäksi yksityisiä gallerioita perustetaan kaupunkiin kiihtyvällä tahdilla. Maassa toimii Armenian filharmoninen orkesteri, joka esiintyy Jerevanin uudistetussa oopperatalossa, sekä muita orkestereita. Jazz on suosittua etenkin kesäisin ulkoilmakonserteissa. Jerevanissa on useita draamateattereita, jotka esiintyvät pääasiassa armeniaksi ja venäjäksi.

Armenialaisilla käsitöillä ja kultaesineillä on pitkät perinteet, ja maassa on useita arkeologisesti merkittäviä kohteita – jälkenä maan asemasta eri kulttuurien kohtauspaikkana. Yksi maan tärkeimmistä kouluista on Armenian amerikkalainen yliopisto.

Yhdysvaltalaisen System of a Down-bändin jäsenillä on armenialaiset sukujuuret. Ivan Aivazovski, aikansa tunnetuin venäläistaiteilija, oli syntyjään armenialainen. Aram Hatsaturjan syntyi Georgiassa, mutta oli armenialainen.

Armenia osallistui Euroviisuihin ensimmäisen kerran vuonna 2006, sijoittuen finaalissa edustajansa Andrén kappaleella Without Your Love kahdeksanneksi.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Armenia.

Aasian valtiot

Epäitsenäiset ja itsehallintoalueet

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../a/r/m/Armenia.html

Luokat: Puutteelliset lähdemerkinnät | Armenia | Entiset neuvostotasavallat

We provide Linux to the World