Sinkki
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Sinkki | ||||
| Tunnus | Zn | ||||
| Järjestysluku | 30 | ||||
| Luokka | siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 12 | ||||
| Jakso | 4 | ||||
| Tiheys | 7,14×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 2.5 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | sinertävä kalpeanharmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1746, Andreas Marggraf | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 65.409 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 142 pm | ||||
| Kovalenttisäde | 131 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 139 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ar] 3d10 4s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 2 | ||||
| Hapetusluvut | 2 | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 692.68 K (419.53 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 1180 K (907 °C) | ||||
| Moolitilavuus | -×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 123.6 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 7.32 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | - Pa - K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 3850 m/s - K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1.65 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,388 kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | - S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 116 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Sinkki on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Zn ja CAS-numero 7440-66-6.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ominaisuuksia
Sinkki on metalli, jonka hapetusluku on yleensä +2. Sinkki on melko reaktiivista, mutta sen pinnalle muodostuva oksidikerros kestää hyvin hapen vaikutusta. Sinkkiä käytetään galvanointiin, eli sillä päällystetään terästä, esim. nauloja. Sitä käytetään myös useissa metalliseoksissa, joista mainittakoon pronssi, messinki ja uushopea. Sinkki palaa sinivihertävällä liekillä.
Sinkin liukoisuuteen vaikuttaa pH. Ionimuotoinen sinkki voidaan saostaa lievästi emäksisessä liuoksessa sinkkihydroksidiksi (Zn(OH)2). Voimakkaasti emäksiseseen liuokseen sinkki liukenee sinkkitetrahydroksidina ([Zn(OH)4]2-). Analyysissa sinkki voidaan saostaa ja tunnistaa heksasyanoferraatilla(III) ([Fe(CN)6]3-.
[muokkaa] Historia
Sinkkiä osana metallisekoituksia on käytetty pronssikaudelta asti.
[muokkaa] Sinkkiyhdisteet
Sinkkioksidia käytetään maalien valmistamiseen, sinkkikloridia deodoranteissa ja sinkkisulfidia hohtavissa maaleissa. Sinkkiä esiintyy mineraaleissa, kuten sinkkivälkkeessä (Zn[Fe]S). Sinkkivälke on myös tärkeä teollisuuden sinkkilähde.
[muokkaa] Isotoopit
Sinkillä on neljä stabiilia isotooppia Zn-64, Zn-66, Zn-67 ja Zn-68. Näistä Zn-64 on yleisin.
[muokkaa] Myrkyllisyys
Metallinen sinkki ei ole myrkyllistä, mutta liiallinen sinkin käyttö lisäravinteena voi sekoittaa kehon hivenainetasapainon. Sinkkiä on mukana useimmissa monivitamiini- ja hivenainevalmisteissa. Vapaat sinkki-ionit ovat myrkyllisiä pienissäkin pitoisuuksissa.
