Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto
Wikipedia
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (englanniksi United Nations Security Council) on Yhdistyneiden kansakuntien päättävistä elimistä voimakkain. Turvallisuusneuvosto päättää muun muassa rauhanturvaoperaatioista, boikoteista ja saarroista. Äärimmäisessä tapauksessa turvallisuusneuvosto voi julistaa myös sodan. (kts. esimerkiksi Korean sota)
Turvallisuusneuvostossa on viisi pysyvää jäsenmaata: Kiina, Ranska, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta sekä Yhdysvallat. Niiden lisäksi neuvostossa on 10 kahden vuoden välein vaihtuvaa jäsentä, joiden tulee edustaa jokaista maailman mannerta. Tällä hetkellä vaihtuvat edustajat ovat:
- Argentiina (Etelä-Amerikka)
- Kongon tasavalta (Afrikka)
- Tanska (Länsi-Eurooppa)
- Kreikka (Etelä-Eurooppa)
- Ghana (Afrikka)
- Japani (Aasia)
- Peru (Etelä-Amerikka)
- Qatar (Aasia)
- Slovakia (Itä-Eurooppa)
- Tansania (Afrikka)
Turvallisuusneuvoston jäsenmaiden edustajien on oltava tavoitettavissa New Yorkin päämajasta koko kautensa ajan 24 tuntia vuorokaudessa, jotta hätätilanteessakin pystytään järjestämään neuvoston istuntoja.
Pysyvien ja vaihtuvien edustajien lisäksi turvallisuusneuvoston istuntoihin osallistuvat usein myös tiettyjen valtioiden tai organisaatioiden edustajat, joilla on perusteltuja syitä olla mukana istunnoissa. Näillä edustajilla ei kuitenkaan luonnollisesti ole virallista valtaa neuvostossa vaan he osallistuvat kokouksiin lähinnä asiantuntijoina ja keskustelun ylläpitäjinä.
Turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on oikeus estää minkä tahansa päätöksen syntyminen veto-oikeudellaan neuvostossa. Myös vaihtuvilla jäsenmailla on valtaa, sillä jokainen neuvoston päätöslauselma vaatii taakseen vähintään yhdeksän neuvoston jäsenen hyväksynnän. Näin varmistetaan etteivät 5 pysyvää jäsenvaltiota pysty keskenään tekemään päätöslauselmia. Vaihtuvilla jäsenmailla ei kuitenkaan ole varsinaista veto-oikeutta neuvoston päätöksiin.
Veto-oikeutta on käyttänyt useimmin pysyvistä jäsenmaista nyt jo hajonnut Neuvostoliitto joka aikanaan käytti oikeuttaan 122 kertaa. Muut maat ovat käyttäneet oikeuttaan seuraavasti: Yhdysvallat 80 kertaa, Iso-Britannia 32 kertaa, Ranska 18 kertaa, Kiina 5 kertaa ja Neuvostoliiton perillinen Venäjä 4 kertaa.
Viime aikoina turvallisuusneuvostoa on kritisoitu kyvyttömyydestä saada aikaan päätöksiä. Ehdotuksia turvallisuusneuvoston uudistamisesta onkin näkynyt julkisuudessa, etenkin Balkanin sotien ja Irakin sodan jälkeen.
Neuvoston uudistamisen oleellisimpana osana pidetään pysyvien jäsenmaiden määrän lisäämistä. Nykyiset pysyvät jäsenmaat eivät vastaa aikamme voimatasapainoa; neuvoston pysyvien jäsenmaiden kokoonpano on yhä sama kuin 65 vuotta sitten, kun se koottiin toisen maailmansodan voittajista. Näin ulkopuolelle jäivät juuri esimerkiksi Saksa ja Japani.
Pysyvää jäsenyyttä ovat hakeneet Saksa (YK:n kolmanneksi suurin rahoittaja) ja Japani (YK:n toiseksi suurin rahoittaja). Muita pysyviksi jäsenmaiksi haluavia ovat Intia (maailman 2. väkirikkain maa) ja Brasilia (Latinalaisen Amerikan taloudellisesti ja väestöllisesti suurin maa). On myös puhuttu Euroopan unionin yhteisestä edustajasta, jolloin Ranskan ja Ison-Britannian paikat voitaisiin yhdistää ja myös Saksa pääsisi tätä kautta mukaan neuvoston päätöksentekoon. Monet haluavat Afrikalle oman edustajansa neuvostoon. Tällöin todennäköisimmät vaihtoehdot Afrikan edustajiksi olisivat Etelä-Afrikka, joka on Afrikan taloudellisesti kehittynein valtio, tai Nigeria, jolla on Afrikan maista suurin väkiluku. Myös islamilaisen maailman yhteisestä edustajasta on käyty keskusteluja.
