Argentiina

Argentiinan tasavalta eli Argentiina ( esp. Argentina kuuntele ääntämys^?) on valtio Etelä-Amerikassa. Argentiinan naapurimaita ovat Bolivia, Brasilia, Chile, Paraguay ja Uruguay.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Väestöjakauma
4 Kulttuuri
5 Osat
6 Merkittävimmät luonnonvarat
7 Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Argentiinan historia

Río de la Platan alueen alkuperäisasukkaita Hendrick Ottsenin maalauksessa vuodelta 1603.

Ensimmäiset alueelle saapuneet eurooppalaiset olivat konkistadori Juan Díaz de Solís ja hänen johtamansa espanjalaiset, jotka löysivät Rio de la Platan vuonna 1516. Buenos Airesin siirtokunta perustettiin 1580 osana Perun varakuningaskuntaa. Rio de la Platan varakuningaskunta perustettiin 1776. Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltain itsenäisyyssodan aatteiden siivittämänä Buenos Airesissa annettiin itsenäisyysjulistus 1810. Varakuningaskunnan muut osat olivat kuitenkin yhtä innokkaita itsenäistymään Rio de la Platasta kuin Espanjasta.

Kenraaleiden José de San Martín ja Simón Bolívar johtamissa itsenäisyyssodissa espanjalaiset lyötiin ja Argentiina itsenäistyi 9. heinäkuuta 1816. Tämän jälkeen vallasta kamppailivat keskusvaltaa kannattavat unitarios ja liittovaltiota kannattavat mazorqueros. Bolivia erosi liitosta 1825 ja Uruguay 1828. Tämän ajan merkittävä hahmo oli kenraali Juan Manuel de Rosas, joka hallitsi tyrannina 1829—1852. Uruguayn ja Brasilian tukemana kenraali Justo Urquiza suoritti vallankumouksen ja Argentina sai perustuslain 1853.

Vuosina 1865–1870 Argentiina, Brasilia ja Uruguay sotivat verisen sodan Paraguayta vastaan. Vuoden 1929 suuren laman ja maailmanlaajuisten talousvaikeuksien aikana Argentiinan armeija syrjäytti presidentti Hipólito Yrigoyenin vallasta. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana maata hallitsi oikeistolainen presidentti Juan Domingo Perón, jonka vaimo Eva Perón eli Evita on miltei pyhimys Argentiinassa. Evita Perón perusti useita köyhien avustusohjelmia ja työskenteli ahkerasti myös naisten aseman parantamiseksi. Argentiinan naiset saivat äänioikeuden vuonna 1947. Useat natsit pakenivat sodan päätyttyä Perónin Argentiinaan.

Eva Perón

Sotilasjuntta kaappasi vallan Perónilta vuonna 1952. Hän kuitenkin palasi uudelleen maahan ja valittiin presidentiksi 1974. Tuolloin jo iäkäs Perón kuoli kesken kautensa ja häntä seurasi hänen varapresidenttinsä, kolmas vaimonsa Isabel Martínez de Perón. Maassa oli laajoja lakkoja ja poliittista terrorismia. Isabelita oli entinen kabareetanssija ja heikkotahtoinen valtionpäämies, jolta sotilasjuntta Jorge Rafael Videlan johdolla otti vallan 1976.

Ihmisoikeusloukkauksista tuli arkipäivää juntan valtakaudella. Arviolta 8960–30000 argentiinalaista tapettiin tai katosi sen valtakaudella. Argentiinassa tätä nimitetään likaiseksi sodaksi (esp. Guerra Sucia). Ihmisoikeusloukkaukset rasittivat maan kuvaa ulkomailla, ja juntta leimasi kritiikin Argentiinan vastaiseksi kampanjaksi.

Ulkopoliittisesti juntalla oli kiistoja Chilen kanssa kolmesta saaresta asumattomasta Amerikan eteläkärjessä Beaglen kanaalissa ja 1977 Pinochetin Chile ja Argentiina olivat lähellä avointa sotaa.

Argentiina yritti valloittaa Britannian Falklandsaaret 2. huhtikuuta 1982. Britit lähettivät koko laivastonsa paikalle ja argentiinalaiset antautuivat ankarien taisteluiden päätteeksi 14. kesäkuuta 1982. Sotilasjuntta kaatui ja Argentiina palasi demokratiaan 1983.

Vuoden 2001 lopussa Argentiina ajautui pahoihin talousvaikeuksiin ja maa julistautui maksukyvyttömäksi. Talousromahdus heikensi keskiluokan asemaa, palkat laskivat lähes puoleen ja pankkisäästöt haihtuivat olemattomiin. Kun maa kielsi käteisen nostamisen pankeista, mellakat ja poliittinen kriisi pakottivat presidentti Fernando de la Rúan eroon.

27. huhtikuuta 2003 järjestettiin presidentinvaalit, joissa vasemmistolainen peronisti Néstor Kirchner valittiin valtaan kahden vuoden väliaikaishallinnon jälkeen.

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Argentiinan politiikka

Argentiina on presidenttivaltainen demokraattinen tasavalta, jossa presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa.

Presidentti ja varapresidentti valitaan samalla nelivuotiskausille, jotka on rajoitettu kahteen peräkkäiseen.

Lainsäädäntövalta on kaksikamarisella kansallisella kongressilla (Congreso de la Nación), johon kuuluu senaatti (senado), jossa on 72 jäsentä ja edustajainhuone (Cámara de Diputados), jossa on 257 jäsentä. Senaattoreista kolmasosa valitaan kerrallaan kuusivuotiskausiksi kahden vuoden välein ja edustajainhuoneen jäsenet nelivuosikausille suhteellisella vaalitavalla, siten että puolet valitaan kahden vuoden välein. Puolueiden asettamista ehdokkaista kolmasosan täytyy olla naisia.

Oikeus on riippumaton lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta. Korkeimmassa oikeudessa on yhdeksän jäsentä, jotka nimittää presidentti senaatin avustuksella. Muut tuomarit asettaa Consejo de la Magistratura de la Nación, joka koostuu 13 jäsenestä, ja jossa on edustajia tuomareista, lakimiehistä, kongressista ja hallituksesta.

[muokkaa] Väestöjakauma

Virallinen kieli on espanjan kieli. Muita merkittäviä kieliä ovat arabia (n. miljoona puhujaa), italia (n. 1,5 miljoonaa), ketšua (n. 800 000) ja saksa (n. 400 000). 88 % argentiinalaisista asuu kaupungeissa.

Uskonnot: Katolisuus 92 %, protestantismi 2 %, juutalaisuus 2 %, muut 4 %.

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Argentiinan kulttuuri

Argentiinalaiset ovat jalkapallokansaa. Argentiinalaisia poikia yhdistää yksi asia, jalkapallo on oltava jokaisella. Hyvä esimerkki on maailmanmestaruuden voittaminen, mikä saa koko maan hurmokseen.

Tango on kotoisin Argentiinasta.

Argentiinan maailmalla tunnetuin kirjailija lienee Jorge Luis Borges ja Argentiinan maailmalla tunnetuin jalkapalloilija lienee Diego Maradona.