Valkosipuli

Wikipedia

Valkosipuli

Tieteellinen luokittelu

Domeeni:	Eukaryootit Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko:	Asparagales
Heimo:	Alliaceae
Alaheimo:	Allioideae
Tribus:	Allieae
Suku:	Allium
Laji:	A. sativum

Valkosipuli (Allium sativum) eli kynsilaukka on monivuotinen Alliaceae-heimoon kuuluva viljelyskasvi, jonka tuoretta tai kuivattua sipulia käytetään mausteena. Valkosipulin alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta säilyneiden dokumenttien perusteella muinaiset egyptiläiset pitivät sitä tärkeänä ravintokasvina. Pohjolassa valkosipulia on viljelty jo viikinkiaikana, mutta 1800-luvulla sen viljely ja käyttö jostain syystä ehtyi. Nykyään valkosipuli kuitenkin ilahduttaa yhä useampia kulinaristeja suomalaisessakin keittiössä.

[muokkaa] Yleistä

Yhdistelmäsipuli ja kynsiä

Valkosipuli kasvaa kukkiessaan puolen metrin korkuiseksi. Vahapeitteiset lehdet ovat ohuet ja nauhamaiset. Lehtien muodostamasta tupesta kohoaa ohut kukkavana. Kukat muodostavat kukkavanan päähän sarjamaisen kukinnon, jota ympäröi läpikuultava suojuslehti. Pienissä kukissa on kuusi valkeaa kehälehteä. Valkosipuli, erityisesti talvivalkosipuli, kukkii heinä-elokuussa. Varteen kukintojen tyvelle kehittyy pikkusipuleita eli itusilmuja.

Yleisimmin mausteeksi käytetyssä osassa, isossa yhdistelmäsipulissa, on monta lohkomaista sivusipulia eli kynttä. Siitä tulee myös toinen valkosipulista käytetty nimitys kynsilaukka. Valkosipulin kynnet ovat turvonneita hankasilmuja, joita peittää sitkeä kalvomainen kuori. Muiden sipuleiden syötävä osa koostuu puolestaan paisuneista lehtityvistä. Valkosipuli on yksinomaan viljelyskasvi, eikä sitä tavata nykyisin luonnonvaraisena.

[muokkaa] Käyttö

[muokkaa] Käyttö ravintona

Valkosipuli on kaikista voimakkaimman makuinen sipuli. Se sopii niin liharuokien, makkaroiden, salaattien, vihannesten, kastikkeiden kuin keittojen ja -patojenkin mausteeksi. Keittoihin se kannattaa lisätä juuri ennen tarjoilua. Mietoihin kasvisruokiin valkosipuli tuo lisää makua. Säilykkeisiin lisättynä se parantaa maun lisäksi myös säilyvyyttä. Vanhan kansan keskuudessa on suosittu valkosipuliviinaa. Parhaiten valkosipulin aromit saadaan käyttöön puristamalla kynnet murskaksi hyvällä valkosipulipuristimella. Kynsistä kannattaa mahdolliset vihreät osat poistaa, jotta maku olisi hyvä ja raikas.

Kynsien ja itusilmujen lisäksi mausteeksi voidaan käyttää vihreitä varsia. Varsissa on sama aromikas maku kuin kynsissäkin, se on vain hieman pehmeämpi ja miedompi. Varsia voi kasvattaa sisällä kukkaruukussa ympäri vuoden painamalla kynsiä puolittain tavalliseen kukkamultaan muutaman sentin päähän toisistaan. Kastele multa istutuksen yhteydessä ja kastele lisää vasta sitten, kun kasvu on päässyt vauhtiin. Kynnet kasvattavat vihreitä varsia melko nopeasti, noin 10-14 päivän kuluttua. Pimeimpinä talvikuukausina ruukkuviljelmää kannattaa valaista loisteputkella muutamien tuntien ajan päivässä. Varsia voi käyttää kuten ruohosipulia ja etenkin Etelä-Euroopan keittiöissä valkosipulinvarret ovat arvostettu mauste.

[muokkaa] Käyttö rohtona

Valkosipulin sisältämät yhdisteet
Fytokemikaalit	Ravintoaineet
Allisiini	Kalsium
Beta-karoteeni	Foolihappo
Beta-sitosteroli	Rauta
Kahvihappo	Magnesium
Klorogeenihappo	Mangaani
Diallyylidisulfidi	Fosfori
Ferulihappo	Kalium
Geranioli	Seleeni
Kemferoli	Sinkki
Linalooli	B₁-vitamiini (Tiamiini)
Oleiinihappo	B₂-vitamiini (Riboflaviini)
P-Kumariinihappo	B₃-vitamiini (Niasiini)
Floroglusinoli	C-vitamiini
Fytaanihappo
Kversitiini
Rutiini
S-allyyli kysteiini
Saponiinit
Sinappihappo
Stigmasteroli
Lähde: Balch 2000, 97

Valkosipulia käytetään luontaislääkinnässä ja sillä on sanottu olevan useita terveydellisiä vaikutuksia. Eräs terveysvaikutteinen yhdiste on rikkipitoinen aminohappo alliini, jota valkosipuli sisältää noin prosentin verran. Kun valkosipuli leikataan tai murskataan, alkaa alliini allinaasi-entsyymin vaikutuksesta muuttua allisiiniksi. Allisiinilla puolestaan on kyky estää bakteereiden, hiivojen, sienten ja myös virusten kasvua. Joidenkin tutkimusten mukaan sen on todettu estävän myös kasvainten kasvua. Allisiini säilyy murskatussa valkosipulissa vajaan vuorokauden, jonka jälkeen se alkaa hajota muiksi rikkiyhdisteiksi kuten diallyylidisulfidiksi. Valkosipulin tunnusomainen voimakas haju aiheutuu näistä sulfidi-yhdisteistä, joita allisiinin hajotessa syntyy. Tämä haju säilyy pitkään valkosipulia nauttineen hengityksessä. Hajua voi kuitenkin hävittää pureskelemalla persiljaa.

Valkosipulilla on todettu olevan myös verisuonten tukkeutumista ehkäisevä vaikutus, sillä eräät valkosipulin sisältämät yhdisteet (mm. tioallyylisulfidit) ehkäisevät fibriinien muodostumista veressä hidastaen siten veren hyytymistä. Valkosipuli ehkäisee myös verisuonten kovettumista ja laskee veren kolesteroli-, rasva-aine- ja sokeripitoisuutta. Se laajentaa verisuonia, mikä vaikuttaa alentavasti verenpaineeseen.

Edellä mainittujen terveysvaikutusten lisäksi valkosipuli vaikuttaa vatsan toimintaan. Se edistää sapen eritystä ja estää mahan käymistä lievittäen samalla ilmavaivoja. Valkosipulia käytetäänkin luontaislääkinnässä ilmavaivojen ja suolitulehdusten hoitoon. Sillä sanotaan olevan myös suolistoloisia torjuva vaikutus.

Luontaislääkinnässä rohtona käytetään tuoretta tai kuivattua sipulia. Vanhojen ohjeiden mukaan kaikkein tehokkainta on alkoholiin uutettu valkosipuli. Valkosipulin tehoaineet haihtuvat herkästi, ja siksi valmistettu rohdos tulisi nauttia kuumentamatta. Esimerkiksi hengitysteiden tulehdusten hoidossa voidaan käyttää teekannuun veden sekaan murskattua valkosipulia. Valkosipulihöyryä hengitetään nenän kautta muutamia minuutteja useita kertoja päivässä. Ennaltaehkäisevästi voidaan nauttia pari kolme tuoretta valkosipulin kynttä joka päivä sellaisenaan esimerkiksi voileivän päällä tai maustamattomaan jogurttiin murskattuna.

Valkosipuliuutteilla on monta käyttökohdetta. Edellä mainitun antiseptisen vaikutuksen takia valkosipulimehuun kostutetulla pumpulilla voidaan ulkoisesti hoitaa haavoja sekä sienitauteja, kuten jalkasientä. Samoin voidaan käyttää sideharsoon käärittyä valkosipulimurskaa tai kokonaisia kuorittuja valkosipulin kynsiä. Iho tulisi kuitenkin öljytä hyvin, ennen sen joutumista kosketuksiin valkosipulin kanssa. Nuhaa voidaan lievittää sieraimiin laitetuilla valkosipulimehuun kastetuilla pumpulitupoilla. Myös korvasärkyä voidaan lievittää valkosipulitupolla. Korvasäryn hoitoon voidaan valkosipulimehun sijasta käyttää öljyyn uutettua valkosipulia. Uutoksen voi tehdä suhteella 1/3 murskattua valkosipulia ja 2/3 kylmäpuristettua oliiviöljyä. Seoksen annetaan valmistua muutaman tunnin ajan välillä ravistellen. Valkosipuliöljyyn kostutetuilla siteillä voi hoitaa esimerkiksi säärihaavoja.

[muokkaa] Muu käyttö

Valkosipuli on tärkeä kasvi tuholaistorjunnassa. Sitä voidaan käyttää sekä erilaisten uutteiden muodossa että kasvatettuna muiden vihannesten välissä. Kukintojen itusilmuja voi istutella eri puolille puutarhaa torjumaan esimerkiksi myyriä. Monissa maissa on aikoinaan käytetty valkosipulia vampyyrien torjumiseen.

[muokkaa] Viljely

Valkosipulista on olemassa erilaisia valinnan tuloksena muovautuneita kantoja. Valinnalla on onnistuttu parantamaan satoisuuden lisäksi taudinkestävyyttä ja säilyvyyttä. Viljelyssä kannattaa suosia viljelyvarmoja ja hyväksi todettuja paikallisia kantoja. Suomalaisia valkosipulikantoja on kymmenkunta, joista tunnetuimpia ovat Melinin ja Kiskon kannat. Sato on usein huono, jos lisäysmäteriaalina käytetään ruokakaupasta hankittuja valkosipuleja.

Siperiasta kotoisin oleva talvivalkosipuli on on oma erillinen kantansa. Se on tavallista valkosipulia kookkaampi ja koostuu vain muutamasta (4-8 kpl) suuresta kynnestä. Kynsien keskeltä kasvaa kukkavarsi, jonka päähän muodostuu vihreänpunertavia itusilmuja. Talvivalkosipulin etuja ovat viljelyvarmuuden lisäksi helposti irtoavat kynsien kalvot sekä voimakas maku.

Valkosipulia viljellään satotarkoituksessa yksivuotisena. Valkosipulin lisäys tapahtuu yhdistelmäsipulin kynsistä tai kukintojen itusilmuista, sillä valkosipuli ei pysty tuottamaan itävää siementä. Yhdistelmäsipulit erotetaan kynsiksi ja istutetaan kapeisiin 10-15 cm syviin vakoihin 10 cm:n välein. Lajikkeesta riippuen istuttaminen tapahtuu syksyllä tai varhain keväällä. Syksyllä istutettuna valkosipuli saa luonnollisen kylmäkäsittelyn talven aikana.

Valkosipuli viihtyy aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Kasvualustan tulisi olla humuspitoinen sekä hyvin muokattu ja ojitettu. Valkosipuli vaatii runsaasti ravinteita, etenkin typpeä, fosforia ja kaliumia. Lannoituksessa kannattaa suosia eloperäistä lannoitetta, esimerkiksi kompostoitunutta kanankakkaa. Toukokuussa on hyvä suorittaa peruslannoitus, täydennyslannoitus tapahtuu ennen juhannusta. Kasvualustan sopiva pH on 6,5 - 7,0. Valkosipuli pitää erityisesti puuntuhkasta, joka onkin hyvä levittää kasvupaikalle hyvissä ajoin jo edellisenä syksynä (esim. 25 kg aarille).

Sadonkorjuun aika on syksyllä varsien tuleennuttua. Kukkavarret solmitaan usein, mutta siitä ei luultavasti ole mitään erityistä hyötyä.

Tärkeimpiä valkosipulin tuottajamaita ovat Kiina, Korea, Espanja ja Intia.

[muokkaa] Tapahtumat

Keravalla on vuosittain valkosipulifestivaalit. Jotkut muut kaupungit ovat yhdistäneet valkosipulin ja ns. taiteiden yö -tyyppisen toiminnan, kuten Valkosipuliyö Oulussa.

Helsingissä on Kynsilaukka -niminen ravintola, jonka kaikissa annoksissa, myös jälkiruoissa, on valkosipulia.

[muokkaa] Lähteet

Balch, P. A. (2000): Prescription for Nutritional Healing, 3rd ed. New York: Avery. ISBN 158-3-33077-1.
Blackwood, J. & Fulder, S. (2001): Valkosipuli: ikivanha luonnonlääke, 3. painos, Suom. Tuula Ivakko. Hämeenlinna: Karisto Oy. ISBN 951-23-4250-2.
Walfridson, M. (1995): Mausteikkuna. Yrttejä ja mausteita sekä yrteillä maustettua ruokaa. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-13544-9.
http://www.yrttitarha.com/kanta/valkosipuli/ Viitattu 7.1.2006
http://www.yle.fi/krappu/index.php/artikkelit/25/ Viitattu 21.4.2006