Foolihappo

Wikipedia

Yleistä
Foolihappo


Systemaattinen nimi	N-[4(2-amino-4-hydroksi- pteridin-6-ylmetyyliamino)- bentsyyl]-L(+)-glutamiinihappo (tarkista).
Muita nimiä	Vitamiini B₉, Vitamiini M
Molekyylikaava	C₁₉H₁₉N₇O₆
Rakennekaava	C1=CC(=CC=C1C(=O)NCCCC(=O) (O)C(=OONCC2= CN=)C3C(=N2)C(=O)N=C(N3)N
Molekyylipaino	441,1396 g/mol
Ulkomuoto	kelta-oranssi kidemäinen jauhe
CAS-numero	59-30-3
Ominaisuudet¹
Tiheys Olomuoto	? g/cm³ kiinteä
Sulamispiste	250 °C (523 K)
Happovakiot	pK_a1 2,3 pK_a2 8,3
Rotaatio [α]_D	+23° 0,5% 0,1 M NaOH:ssa

Vesiliukoisuus	8,5 g/100 ml (20 °C:ssa)
Liukoisuus etanoliin, eetteriin ja asetoniin	liukenematon
Vaarallisuus
ei toksinen ei syttyvä
R/S lausekkeet	R: - S: 24/25
Muut yhdisteet
Suolat	natriumfolaatti
¹⁾ ^{tiedot perustilassa (25 °C, 100 kPa), jos muuta ei mainita}

Foolihappo on mm. ihmisen punasolumuodostukselle välttämätön, B-vitamiineihin lukeutuva aine (tai aineryhmä, jolloin mukaan luetaan myös samoin vaikuttavat lähisukuiset aineet). Foolihapon suolat ovat folaatteja. Folaatteja on ravinnossa. Niiden määrä vähenee ravintoa kuumennettaessa. Folaatin runsas saanti ruoasta on turvallista. Foolihappo on vitamiinin synteettinen muoto, jota on täydennetyissä elintarvikkeissa ja ravintovalmisteissa.^[1]

Vuoden 2005 ravitsemussuositukset suosittelevat folaatteja saatavaksi 300 µg/vrk Hedelmällisessä iässä oleville naisille suositellaan folaatteja 400 µg/vrk. Ravintosuositusten mukaan miehet saavat folaatteja keskimäärin 273 µg/vrk ja naiset 224 µg/vrk. Keskimäärin nuorten naisten kannattaa siis lisätä folaattien saantia ravinnosta. Ravintosuositukset suosittelevat lisäämään täysjyväviljavalmisteita, tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja riittävän folaatin saannin varmistamiseksi.

Ylisuurista määristä foolihappoa saattaa jatkuvassa käytössä aiheutua mm. heikotusta ja pahoinvointia. Turvallinen yläraja on asetettu yhteen mg:an. Foolihappo toimii kiinteässä yhteistyössä B₁₂-vitamiinin kanssa. C-vitamiinin, raudan tai sinkin puutos saattavat heikentää foolihapon hyväksikäyttöä elimistössä.

Tarve saattaa kasvaa sairauksien aikana, toipilaana, raskauden ja imetyksen aikana tai kovassa fyysisessä rasituksessa. Lisäksi yksipuolinen ravinto, epäsäännölliset elämäntavat, dieetti- ja laihdutuskuurit lisäävät täydennystarvetta. Ravinnossa lähteitä ovat vihreät vihannekset, paprika, leseet, naudan maksa ja munankeltuainen.

[muokkaa] Lähteet

↑ Suomalaiset ravitsemussuositukset– ravinto ja liikunta tasapainoon Valtion ravitsemusneuvottelukunta Helsinki 2005

Vitamiinit
Retinoli (A) \| B-vitamiinit (Tiamiini (B₁), Riboflaviini (B₂), Niasiini (B₃) Pantoteenihappo (B₅), Pyridoksiini (B₆), Biotiini (B₇), Foolihappo (B₉) Syanokobalamiini (B₁₂) \| Koliini \| C-vitamiini (C) \| D-vitamiini (D) \| E-vitamiini (E) \| K-vitamiini (K)