Magnesium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Magnesium | ||||
| Tunnus | Mg | ||||
| Järjestysluku | 12 | ||||
| Luokka | metalli | ||||
| Lohko | s | ||||
| Ryhmä | 2, maa-alkalimetalli | ||||
| Jakso | 3 | ||||
| Tiheys | 1,738×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 2,5 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeisen valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1755, Sir Humphrey Davy | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 24,3050 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 150 (145) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 130 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 173 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ne] 3s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +2 | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 923 K (650 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 1363 K (1090 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 14,00×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 128 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 8,48 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 861 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 4940 m/s karkaistuna 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,31 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 1,023 kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | (20 °C) 22,8 · 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 156 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Magnesium on alkuaine, jonka järjestysluku on 12, kemiallinen merkki Mg ja CAS-numero 7439-95-4. Se on kevyt, kirkkaan hopeanvalkoinen maa-alkalimetalli, jota käytetään esimerkiksi alumiini-magnesium-seosmetallin valmistukseen. Magnesium on kahdeksanneksi yleisin alkuaine maankuoressa, ja sitä on paljon myös ionimuodossa mereen liuenneena.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ominaisuudet
Magnesium on pehmeä ja kevyin yleisessä käytössä oleva metalli. Magnesium on aktiivinen – se reagoi helposti heikkojenkin happojen, jopa veden, muttei fluorivetyhappojen eikä emästen kanssa. Ilmassa magnesium peittyy oksidikerroksella. Sen elektronegatiivisuus on 1,31 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 736 kJ/mol. Magnesiumia on yhteyttämisen kannalta tärkeässä klorofyllissä ja se on tärkeä myös ihmisen elintoiminnoille. Magnesium toimii eräiden entsyymien aktivaattorina fotosynteesissä, soluhengityksessä ja nukleiinihappojen valmistuksessa. Magnesiumia tarvitaan erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistössä ja se edistää A- ja E-vitamiinien sekä muiden mineraalien ja hivenaineiden hyväksikäyttöä.
[muokkaa] Käyttö
Magnesiumia käytetään pelkistimenä valmistettaessa muita metalleja (titaani, zirkonium, hafnium, beryllium). Lisäksi se on ainesosana monissa metalliseoksissa kuten duraluminiumissa, magnaliumissa ja elektronissa. Magnesium kestää korroosiota hyvin bensiinissä ja monissa öljyissä, muttei kloridipitoisissa liuoksissa eikä mineraalihapoissa. Myös magnesiumlejeerinkien korroosionkesto on heikko, joten ne on suojattava pinnoitteella. Muiden metallien rinnalla magnesiummetallit toimivat anodeina. Seostamalla magnesiumin sekaan muita metalleja saadaan parannettua sen lujuusominaisuuksia. Hyvin magnesiumpitoiset metalliseokset yhdistävät keveyden lujuuteen ja ovat siten tärkeitä lentokoneteollisuudessa, monissa instrumenteissa jne.
Sitä on käytetty keveyttä ja lujuutta vaativissa rakenteissa, etenkin 1950-luvun jälkeen nopeat sotilaslentokoneet ja ohjukset. Alkuaikanaan magnesiumia käytettiin valokuvauksessa salamavalona, koska palaessaan nopeasti tuotti hetkeksi suuren valotehon. Tämän vuoksi sitä käytetään ilotulitusvälineissä. Magnesiumin yhdisteistä tärkeimpiä ovat sulfaatit, oksidit ja karbonaatit. Kidevedellisistä magnesium- ja kalsiumkarbonaateista muodostuvaa dolomiittia käytetään jossain määrin ainakin maataloudessa. Kidevedellistä magnesiumsulfaattia, magnesiumoksidin vesilietettä ja magnesiumhydroksidia käytetään lääkeaineina. Asbesti sekä talkki ovat myös magnesiumin yhdisteitä. Maankuoressa magnesiumia on 23,3 kg/t ja merivedessä lähinnä sulfaatteina ja klorideina 1,35 kg/m3.
Lannoitteet sisältävät magnesiumia, sillä se on tärkeä kasviravinne. Magnesiumin puute näkyy värin vähenemisenä kasvin lehtisuonten väleissä.
Eläinlääkinnässä magensiumilla on tärkeä merkitys. Sen puute aiheuttaa karjalle ja hevosille laidunhalvausta.
[muokkaa] Magnesium ihmisen ravitsemuksessa
Magnesium on ihmisille ja eläimille välttämätön kivennäisaine:
- Hyväksi sydämen toiminnalle. Erityisesti diureetteja käyttävien sydänpotilaiden pitäisi syödä hivenaineita, joissa on muun muassa magnesiumia.
- Saattaa alentaa kolesteroliarvoja.
- Rappeutumissairauksissa kuten kuulonalenemassa ja tinnituksessa voi magnesiumlisästä olla hyötyä. Puute saattaa edistää muun muassa joitakin syöpälajeja, lisätä PMS-oireita ja masennusta.
- Magnesiumista saattaa olla hyötyä neurologisissa häiriöissä. Sitä on kokeiltu autismissa, ylivilkkausoireyhtymässä, Touretten oireyhtymässä.
- Levottomat jalat ja suonenveto saattavat korjaantua magnesium- ja kalkkilisällä. Pitkäaikaista käyttöä ei kuitenkaan suositella.
- Magnesium on hampaiden ja luuston rakenneosa. 60 prosenttia elimistön magnesiumista on luustossa. Magnesium aktivoi entsyymejä. Se osallistuu hermoimpulssien johtumiseen ja on tärkeä lihasten supistumiselle.
Tutkittaessa magnesiumin puutetta elimistössä se on mitattava kokoverestä.
Valtion ravintsemusneuvottelukunnan suositus naisilla on keskimäärin noin 280 mg/vrk, miehillä 350 mg/vrk[1], missä on otettu huomioon turvallisuusraja. Hyviä magnesiumin lähteitä ovat täysjyvävilja, kasvikset, kala ja liha eli terveellinen perusruoka.
Runsas kalkin, fosforin, sinkin ja valkuaisaineiden (proteiinin) ja kasvisten fytaattien, eläinrasvan ja kuitujen saanti vähentää magnesiumin imeytymistä ja hyväksikäyttöä. Toisaalta runsas ylimääräisen magnesiumin saanti häiritsee muiden hivenaineiden imeytymistä. Siksi ravinnelisien runsasta ja pitkäaikaista käyttöä ei suositella.
