Justinianus I
Wikipedia
Justinianus I (lat. Flavius Petrus Sabbatius Iustinianus, s. 11. toukokuuta 483 - k. 13./14. marraskuuta 565) oli Bysantin eli Itä-Rooman keisari 1. elokuuta 527 lähtien aina kuolemaansa saakka. Hänen hallituskautensa aikana Bysantti valloitti takaisin barbaareille menetettyjä alueita Afrikassa ja Italiassa. Justinianus uudisti myös hallintoa ja lainsäädäntöä merkittävästi. Hänet lasketaan yleisesti yhdeksi myöhäisantiikin merkittävimmistä hallitsijoista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Justinus, synnyinnimeltään Petrus Sabbatius, syntyi köyhiin oloihin Traakiassa vuonna 483. Hänen enonsa, josta tuli myöhemmin keisari Justinus I, adoptoi hänet ja huolehti hänen koulutuksestaan. Kunnioituksesta setäänsä kohtaan Petrus vaihtoi nimensä Justinianukseksi. Keisari Anastasiuksen kuollessa Justinianus oli upseerina Scholaessa, yhdessä keisarin palatsikaarteista. Heti kun Justinuksesta tuli keisari, Justinianus ylennettiin ja hänestä tuli magister militum praesentalis, valtakunnan itäosan sotilaskomentajaksi. Justinianuksesta tuli konsuli vuonna 521 ja hänellä oletetaan olleen todellinen valta jo ennen kuin Justinus kuoli vuonna 527.
[muokkaa] Theodora
Vuonna 522 Justinianus tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijätär Theodoran. Theodora oli tällöin yli 30-vuotias, mutta ilmeisesti hyvin kaunis ja kovatahtoinen. Tähän aikaan näyttelijöitä ei arvostettu vaan heidät laskettiin prostituoituihin, ja Justinianus ei olisi itse asiassa voinut mennä Theodoran kanssaan naimisiin, ellei keisari Justinus olisi säätänyt lakia, joka mahdollisti korkeasäätyisten ja näyttelijättärien väliset avioliitot. Theodoran isä oli toiminut hippodromissa "vihreän puolueen" karhujen kesyttäjänä. Theodora alkoi vihata vihreitä, koska he eivät olleet auttaneet hänen äitiään isän kuoltua. Theodora oli tästä lähtien, samoin kuten Justinianuskin, sinisten kannattaja. Suurin uhka Justinianuksen ja Theodoran liitolle oli Justinuksen vaimo keisarinna Euphemia, joka ei voinut sietää Theodoraa. Euphemia kuoli kuitenkin vuonna 524 ja vuonna 525 Justinianus ja Theodora menivät naimisiin.
4. huhtikuuta 527 Justinus antoi kruunata Justinianuksen ja Theodoran keisariksi ja keisarinnaksi. Neljä kuukautta myöhemmin Justinus kuoli ja Justinianuksesta tuli yksinvaltias.
[muokkaa] Justinianuksen uudistukset
Rahoittaakseen kaikki haluamansa uudistukset Justinianus antoi Johannes Kappadokialaiselle tehtäväksi uudistaa valtakunnan verotusta. Johanneksen johdolla byrokratiaa karsittiin ja uusia veroja säädettiin. Verotus iski niin aristokratiaan kuin talonpoikiin. Pian Johannes olikin valtakunnan vihatuin mies.
Justinianus antoi kirjoittaa uudestaan vanhat roomalaiset lait Tribonianuksen johdolla. 8. huhtikuuta 529 valmistui Codex Iustinianus ja viikkoa myöhemmin se syrjäytti kaikki vanhat lait tuomiostuimissa kautta valtakunnan. Vuonna 530 alettiin koota vanhojen lakimiesten teksteistä yhtenäinen Digesta. Kolmas lakeihin liittyvä kirja oli Institutiones joka oli tarkoitettu oppikirjaksi lakia opiskeleville. Nämä kolme teosta tunnetaan nimellä Corpus iuris civilis.
Vuonna 553 Justinianus kutsui koolle viidennen ekumeenisen kirkolliskokouksen käsittelemään mm. monofysitismia.
[muokkaa] Sota Persiaa vastaan
Pari kuukautta Justianuksen valtaan nousemisesta alkoi sota Persiaa vastaan. Idässä olleia joukkoja johti entisen keisari Anastasiuksen veljenpoika Hypatius. Justinianus nimitti kuitenkin aikaisemmin omaan henkivartioonsa kuuluneen Belisarioksen Hypatiuksen tilalle magister militumiksi. Belisarios kukisti persialaiset Daran taistelussa kesäkuussa vuonna 530. Seuraavana vuonna käyty Callinicumin taistelu loppui kuitenkin tasapeliin. Sota loppui vuonna 531 kuningas Kavadh I:n kuoltua. Bysantti sai rauhanneuvottelussa vuonna 532 vuosittaisena maksuna 10000 paunaa kultaa.
Samana vuonna Justinianus lähetti mahtavan 30 000-päisen armeijan valtaamaan Armeeniaa Persialta. Persialaiset löivät kuitenkin tämän armeijan helposti ja Justinianuksen oli solmittava rauha vuonna 545. Sota jatkui kuitenkin Lazicassa, Mustanmeren itäpäässä. Persialaiset jäivät täällä alakynteen ja joutuivat lopulta luopumaan alueesta. Vuonna 561 solmittiin uusi rauha jonka piti kestää 50-vuotta.
[muokkaa] Nika-kapina
- Pääartikkeli: Nika-kapina
11. tammikuuta 532 Konstantinopolissa käynnistyi kapina jota johtivat Hippodromissa eli hevosradalla toimivat vihreä ja sininen "puolue". Justinianus oli sinisten kannattaja mutta he kääntyivät häntä vastaan. Kapinoitsijat vaativat keisaria erottamaan Johannes Kappadokialaisen, Tribonianuksen ja kaupunkiprefektin Eudaimonin. Heidät vaihdettiin keisarin määräyksestä, mutta sen jälkeen kapinoitsijat halusivat syöstä itse keisarin vallasta. 17. tammikuuta Justinianus ei enää voinut hallita tilannetta, koko kaupungin mellakoidessa, eikä hän voinut luottaa edes keisarilliseen kaartiinsa. Kapinalliset hakivat Hypatiuksen, keisari Anastasiuksen veljenpojan, aikoen kruunata hänet keisariksi. Keisari määräsi Belisarioksen, joka oli juuri palannut Persiasta, ja Munduksen, jolla oli vielä komennossaan uskollisia heruleja, kukistamaan kapinan. Belisarioksen ja Mundon joukot tappoivat Hippodromissa olevat kapinalliset ja veivät Hypatiuksen keisarin luo. Hypatius ja toinen Anastasiuksen veljenpoika, Pompeius, tapettiin ja heidän ruumiinsa heitettiin mereen. Jopa 30 000 henkilöä sai surmansa kapinan aikana.
[muokkaa] Valloitukset lännessä
Vuonna 533 Justinianus lähetti valtakunnan lupaavimman upseerin, Belisarioksen valtaamaan takaisin Pohjois-Afrikan rannikon vandaaleilta. Belisarios valtasi Karthagon 15. syyskuuta.
Justinianus lähetti Belisarioksen valloittamaan Italian ostrogooteilta vuonna 534. Hän nousi maihin Sisiliassa ja valtasi saaren vaikeuksitta. Rooma vallattiin vuonna 536 ja Milano ja Ravenna vuonna 540. Justinianus ehdotti nyt gooteille rauhaa ja olisi antanut heidän säilyttää oman valtakuntansa Pohjois-Italiassa, mutta Belisarios vastusti tätä. Gootit olisivat tässä vaiheessa halunneet Belisarioksen omaksi kuninkaakseen. Belisarios otti kruunun vastaan, mutta päästyään Ravennaan hän vangitsi goottien johtajat ja valtasi koko goottivaltakunnan Bysantille. Justinianukselle tämä ei kelvannut, hän olisi halunnut neutraalin valtion Bysantin ja frankkien välille, koska persialaiset olivat taas alkaneet vaivata itärajalla. Justinianus lähetti Belisarioksen sotimaan persialaisia vastaan ja asetti eunukki Narseksen hänen tilalleen Italiassa.
[muokkaa] Rutto
Vuonna 542 rutto iski Konstantinopoliin. Yksinomaan Konstantinopolissa kuoli arviolta 300 000, ehkä jopa 2/5 kaupungin asukasluvusta. Justinianus sairastui ja vähän aikaa näytti siltä että hänkin menehtyisi. Tavan mukaan armeija valitsi seuraavan keisarin. Idässä oleva armeija kokoontui ja päätti ettei se hyväksyisi uutta keisaria, jos sellainen valittaisiin armeijan poissaollessa. Justinianus kuitenkin parani taudista. Theodora, joka ei ollut ikinä pitänyt Belisarioksesta, näki tilaisuutensa ja sai Justinianuksen erottamaan tämän itäisen armeijan johdosta. Belisarioksen omaisuus takavarikoitiin ja hänen henkilökohtainen kaartinsa lakkautettiin.
Justinianus armahti Belisarioksen vuonna 543, ja tämä sai takaisin omaisuutensa. Belisarioksen ainut lapsi Joannina meni naimisiin Theodoran lapsenlapsen Anastasiuksen kanssa. Theodora hyväksy tämän ehkä siksi, että oli hyvä ystävä Belisarioksen vaimon Antonianan kanssa. Antoninalla oli samanlainen tausta kun Theodoralla.
Vuonna 544 Justinianus lähetti Belisarioksen jälleen Italiaan. Belisarioksen poissaollessa gootit olivat lyöneet Italiaan jääneet joukot. Belisarios ei kuitenkaan pystynyt estämään ostrogoottien johtajaa Totilaa valtaamasta Roomaa vuonna 546. Totila kuitenkin jätti Rooman ja Belisarios valtasi sen takaisin. Vuonna 549 Belisarios kutsuttiin takaisin Konstantinopoliin ja Totila sai taas vallattua Rooman. Vuonna 550 Justinianus aikoi lähettää armeijan serkkunsa Germanuksen johdolla, mutta tämä kerkesi kuolla ennen lähtöä.
Vuonna 551 Bysantti valtasi Etelä-Espanjan visigooteilta.
| Edeltäjä Justinus I |
Bysantin keisari |
Seuraaja Justinus II |
