Günter Grass

Wikipedia

Günter Grass (alun perin Graß, s. 16. heinäkuuta 1927 Danzigissa) on yksi toisen maailmansodan jälkeisen ajan huomattavimpia saksalaisia romaanikirjailijoita. Hän sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon elämäntyöstään vuonna 1999 ollessaan 72-vuotias.

Günter Grass on koulutukseltaan kuvataiteilija ja hän on tehnyt taidegrafiikkaa, kuvituksia mm. Hans Christian Andersenin satuihin sekä veistoksia. Grassin taidetta on ollut esillä muutamia kertoja Suomessa.

Sisällysluettelo 1 Elämä 2 Tuotanto 3 Teokset 3.1 Proosa 3.2 Lyriikka 3.3 Näytelmät 4 Lähdeviitteet

[muokkaa] Elämä

Günter Grass syntyi 16. lokakuuta vuonna 1927 danzigilaisen kauppiasperheen pojaksi. Toisessa maailmansodassa hänet otettiin aluksi asevelvolliseksi työjoukkoihin ja 17-vuotiaana vuonna 1944 Waffen-SS:ään, jossa hän palveli 10. panssaridivisioonassa. Hän haavoittui 1945 ja joutui amerikkalaisten vangiksi vuoteen 1946 asti.

Vuonna 1946/47 hän työskenteli kaivoksessa ja opiskeli kivenhakkaajaksi Düsseldorfissa, minkä jälkeen hän opiskeli vuoteen 1952 asti grafiikkaa ja kuvanveistoa Düsseldorfin taideakatemiassa (Kunstakademie Düsseldorf). Vuonna 1953 hän jatkoi opiskelua Berliinin kuvataiteiden korkeakoulussa (Hochschule für Bildende Künste) kuvanveistäjä Karl Hartungin oppilaana. Vuosina 1956-1960 hän työskenteli kuvanveistäjänä ja kirjailijana Pariisissa.

Grass osallistui myös rauhanliikkeeseen ja vietti kuusi kuukautta Kalkutassa. Hän osallistui aktiivisesti politiikkaan SPD:ssä ja tuki Willy Brandtia toimien muun muassa hänen taustakirjoittajanaan. Vuosien 1989–1990 kehityksen myötä hän piti parempana kahden erillisen Saksan mallia ja uskoi Saksasta tulevan yhdistymisen myötä taas aggressiivinen kansallisvaltio. Oman menneisyytensä natsiajan SS-joukoissa hän salasi vuosikymmeniä, ja viimein elokuussa 2006 asian myöntäessään kuvasi sitä nuoruuden erheeksi, jota on hävennyt ja katunut sittemmin kovin. Aikaisemmissa elämäkertatiedoissaan Grass oli väittänyt toimineensa ilmatorjunnassa ja olleensa tavallinen Wehrmachtin rintamasotilas. Grassin myöhäinen tunnustus laukaisi Saksassa voimakkaan keskustelun hänen moraalikäsityksistään siitä huolimatta, että Grass on jo aiemmin kertonut hurahtaneensa natsismiin teini-ikäisenä.^[1]

[muokkaa] Tuotanto

Grassin ensimmäiset kirjalliset tuotokset syntyivät vuosina 1956/57, samoihin aikoihin kun hän piti ensimmäiset taidenäyttelynsä Stuttgartissa ja Berliinissä. Vuoteen 1958 mennessä syntyi lähinnä lyhytproosaa, runoja ja näytelmiä.

Myös 1959 osana trilogiaa (Danziger Trilogie) ilmestynyt Die Blechtrommel (Peltirumpu), jossa Grass yhtenä ensimmäisistä saksankielisistä kirjailijoista käsittelee toisen maailmansodan tapahtumia, on hyvin kuvallisella kielellä kirjoitettu. Kirja on hänen ensimmäinen romaaninsa ja samalla teos, joka toi hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Myöhemmin (1979) se on myös filmatisoitu. 1960 palkintolautakunta halusi myöntää hänelle Bremenin kirjallisuuspalkinnon teoksen perusteella. Osavaltion senaatti esti kuitenkin tämän, eikä palkintoa myönnetty lainkaan tuona eikä seuraavanakaan vuonna.

Myös Grassin seuraava teos, niin ikään toisen maailmansodan Danzigiin sijoittuva kirja Katz und Maus, sai aluksi aikaan skandaalin. Hessenin työministeri pyrki kieltämään kirjan julkaisemisen sen siveettömän sisällön perusteella. Julkisuuden ja muiden kirjailijoiden protestien jälkeen sensuurihakemus vedettiin takaisin.

Grass on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja huomionosoituksia 1950-luvulta saakka, näistä tärkeimpinä:

• 1994 Thomas-Mann -kirjallisuuspalkinto
• 1999 Nobelin kirjallisuuspalkinto
• 2005 Berliinin Freie Universität -yliopiston kunniatohtori

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Proosa

• Danziger Trilogie
  • Die Blechtrommel (1959) (suom. Peltirumpu)
  • Katz und Maus (1961) (suom. Kissa ja hiiri)
  • Hundejahre (1963) (suom. Koiranvuosia)
• Örtlich betäubt (1969) (suom. Paikallispuudutus)
• Aus dem Tagebuch einer Schnecke (1972)
• Der Butt (1979) (suom. Kampela)
• Das Treffen in Telgte (1979) (suom. Kirjailijakokous)
• Kopfgeburten oder Die Deutschen sterben aus (1980) (suom. Aivoituksia eli Saksalaiset kuolevat sukupuuttoon)
• Die Rättin (1986) (suom. Rottarouva)
• Unkenrufe (1992) (suom. Kellosammakon huuto)
• Ein weites Feld (1995) (suom. Avarammille aloille)
• Mein Jahrhundert (1999) (suom. Minun vuosisatani)
• Im Krebsgang (2002) (suom. Ravunkäyntiä)
• Letzte Tänze (2003)

[muokkaa] Lyriikka

• Die Vorzüge der Windhühner. Gedichte, Prosa und Zeichnungen. (1956)
• Gleisdreieck (1960)
• Ausgefragt (1967)

[muokkaa] Näytelmät

• Hochwasser. Ein Stück in zwei Akten. (1956/1962)
• Die bösen Köche. Ein Drama. (1956)
• Onkel, Onkel. Ein Spiel in vier Akten. (1958)
• Noch zehn Minuten bis Buffalo. (1959)
• Zweiunddreißig Zähne. (1959)
• Die Plebejer proben den Aufstand. Ein deutsches Trauerspiel. (1966)

[muokkaa] Lähdeviitteet

1. ↑ The betrayal of memory (The New York Times, 18.8.2006) (englanniksi)