Maksa

Wikipedia

Maksan alapinta. Lähde: Grayn anatomia (1918).

Maksa (lat. hepar) on elin. Ihmisen maksa painaa 1-1,4 kg ja sijaitsee vatsaontelon yläosassa oikealla puolella välittömästi pallean alla miltei täysin kylkiluiden suojassa. Maksa säätelee verensokeria ja aminohappopitoisuutta, muuttaa rasvojen hajoamistuotteita elimistölle sopiviksi, valmistaa sappihappoja, hajottaa hormoneja ja varastoi glykogeenia, verta, vitamiineja ja rautaa. Se myös tuhoaa verenkierron mukana tulevia bakteereja ja myrkkyjä.

[muokkaa] Maksan rakenne

Maksan yläpinta on kupera ja alapinta lievästi kovera. Maksan verenkierto on muista elimistä poikkeavaa, sillä siihen tulee normaalisti maksavaltimoa pitkin hapekasta verta kudosten käyttöön ja siitä lähtee kolme lyhyttä maksalaskimoa, jotka yhtyvät alaonttolaskimoon ja vievät verta kohti sydäntä. Näiden lisäksi maksaan saapuu porttilaskimo, joka on jo luovuttanut happensa ruuansulatuskanavalle. Porttilaskimojärjestelmä tuo veren suolistosta ja ravinnosta imeytyneet aineet ensimmäiseksi maksaan. Tästä johtuen maksalla on useita toimintoja.

Maksa muokkaa ravintoaineita, mihin sillä on riittävät työkalut. Kun energiaa on ylen määrin, maksa varastoi glukoosia glykogeeninä itseensä ja voi muodostaa glukoosista rasvahappoja, kuitenkin vain tyydyttyneitä. Maksa reagoi tiettyjen aineiden puutteeseen, se voi myös siirtää glukoosille aminoryhmän aminohappojen puuttuessa transaminaasientsyymin, mutta kaikkia aminohappoja elimistö ei kykene syntetisoimaan (kts. Välttämättömät aminohapot). Aminohapoista voidaan taas muodostaa glukoosia poistamalla deaminaatiossa aminoryhmiä ja rasvamolekyylin glyserolista maksa voi muokata glukoosia ja rasvahapoista ketoaineita, jotka ovat aivojen tärkeä energian lähde pitkään jatkuneen paaston aikana.

Maksa toimii sikiöllä punasolujen valmistuspaikkana ja aikuisella verivarastona.

[muokkaa] Maksan toiminta

Maksassa tapahtuu fagosytoosia ja ennen kaikkea vieraiden molekyylien detoksifikaatiota, eli kemiallisen rakenteen muuntamista myrkyttömämmäksi. Detoksifikaatio tapahtuu maksan solujen eli hepatosyyttien sileäpintaisessa solulimakalvostossa. Tämän jälkeen maksa erittää kyseenomaisen aineen sappeen, josta se kulkeutuu suolen kautta ulosteen mukana ulos.

[muokkaa] Sappi

Kolesterolista muodostuneet sappihappojen suolat muodostavat sapen aktiivisen osan. Ne muodostavat suolessa ravinnon rasvan kanssa kolloidin, joka mahdollistaa vesiliukoisen haiman erittämän lipaasi-entsyymin toiminnan rasvojen pilkkoutumisessa. Maksasolut, hepatosyytit, muodostavat sappea, joka kulkeutuu sappihiussuonia pitkin sappitiehyeeseen ja sappirakkoon. Kuten edellä on mainittu, sappeen kulkeutuvat myös mm. detoksifioidut myrkylliset aineet, joista esim. bilirubiinidiglukuronihappo antaa ulosteelle sen ominaisen värin. Sappirakon tyhjenemistä stimuloi kolekystokiniini, joka on sama molekyyli kuin pankreotsymiini, joka stimuloi haimanesteen eritystä.

[muokkaa] Sairaudet

Yleisimpiä maksasairauksia ovat muun muassa kirroosi, hepatiitti eli maksatulehdus ja maksasyöpä. Muun muassa alkoholi kasvattaa useiden maksasairauksien riskejä. Harmittomassa Gilbertin syndroomassa maksan kyky sitoa bilirubiinia on heikentynyt.

Ruoansulatuselimistö