Ulysses S. Grant

Wikipedia

**Ulysses S. Grant**
Yhdysvaltain 18. presidentti

Varapresidentti	Schuyler Colfax (1869–1873), Henry Wilson (1873–1875)
Virassa	1869–1877
Edeltäjä	Andrew Johnson
Seuraaja	Rutherford B. Hayes
Syntymäaika	27. huhtikuuta 1822
Syntymäpaikka	Ohio
Kuolinaika	23. heinäkuuta 1885
Kuolinpaikka	New York (osavaltio)
Puolue	Republikaanit
Puoliso	Julia Dent Grant

Ulysses Simpson Grant; syntyjään Hiram Ulysses Grant (s. 27. huhtikuuta 1822 – k. 23. heinäkuuta 1885) oli Yhdysvaltain sisällissodassa pohjoisvaltioiden armeijaa johtanut kenraali, josta tuli Yhdysvaltain 18. presidentti (1869–1877, kaksi virkakautta). Grant oli puoluekannaltaan republikaani ja uskonnoltaan metodisti.

Hänet tunnettiin myös lisänimellä "Unconditional Surrender Grant". Tämä johti juonensa erääseen suureen sisällissodan taisteluun Fort Donelsonissa, jossa vastapuolen joukkojen kenraali kysyi Grantilta antautumisen ehtoja. Tähän Grant totesi: ehdoton antautuminen - "unconditional surrender".

[muokkaa] Elämä ennen sisällissotaa

Grant syntyi Point Pleasantissa Ohiossa. 17-vuotiaana hän lähti kadetiksi Yhdysvaltain sotilasakatemiaan West Pointiin, mistä hän valmistui vuonna 1843. Hän meni naimisiin Julia Boggs Dentin (1826–1902) kanssa 22. elokuuta 1843. He saivat neljä lasta: Frederick Dent, Ulysses Simpson, Jr., Ellen Wrenshall ja Jesse Root.

Grant osallistui Meksikon-Amerikan sotaan, missä hänet ylennettiin kahdesti. 31. heinäkuuta 1854 hän erosi armeijasta. Hän toimi tämän jälkeen mm. maanviljelijänä, kiinteistövälittäjänä St. Louisissa ja lopulta isänsä ja veljensä nahka-alan yrityksessä.

[muokkaa] Toiminta sisällissodassa

24. huhtikuuta 1861, kymmenen päivää Fort Sumterin kukistumisen jälkeen Yhdysvaltain sisällissodan alkuvaiheessa, kapteeni Grant saapui Springfieldiin Illinoisissa mukaansa saamiensa miesten kanssa. Hänet nimitettiin pian everstiksi ja 7. elokuuta 1861 vapaaehtoisten joukkojen prikaatinkenraaliksi. Grant antoi pohjoisvaltioille ensimmäisen suuremman voiton valtaamalla Fort Henryn Tennesseessä 6. helmikuuta 1862.

Hän ahdisti itsepäisesti etelävaltioiden joukkoja ja saavutti vakuuttavia mutta kalliiksi käyneitä voittoja Shilohin, Vicksburgin ja Chattanoogan taisteluissa. Hänen taisteluhalunsa ja kyky voittaa tekivät vaikutuksen presidentti Lincolniin, joka nimitti hänet kenraaliluutnantiksi 2. maaliskuuta 1864, ja saman kuun 17. päivänä hänestä tuli kaikkien pohjoisvaltioiden joukkojen komentaja.

Hän ahdisti armottomasti etelävaltioiden kenraalin Robert E. Leen joukkoja omista joukkojenmenetyksistään huolimatta, pakottaen Leen antautumaan Appomattox Courthousessa 9. huhtikuuta 1865. Muutaman viikon sisällä Yhdysvaltain sisällissota oli käytännössä ohi, vaikka viimeinen maataistelu Palmito Ranchissa tapahtuikin 12.–13. toukokuuta 1865, ja etelävaltojen kenraali Kirby Smith antautui joukkoineen vasta 2. kesäkuuta.

Yhdysvaltain kongressi nimitti hänet sodan jälkeen uuteen "General of the Army" -virkaan (vastannee lähinnä puolustusvoimien ylipäällikköä) 25. heinäkuuta 1866.

[muokkaa] Toiminta presidenttinä

Grant valittiin republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi republikaanien puoluekokouksessa Chicagossa 20. huhtikuuta 1868 ilman varteenotettavia vastaehdokkaita. Saman vuoden yleisissä vaaleissa hän voitti presidenttiyden 3 012 833 äänellä 5 716 082 annetusta.

Hän oli Yhdysvaltain 18. presidentti (1869–1877) ja palveli kaksi virkakautta 4. maaliskuuta 1869–3. maaliskuuta 1877.

Grant oli arvioitsijoiden mukaan kehnohko, tai korkeintaan alle keskitason presidentti. Vakava juoppous ei helpottanut tehtävän hoitoa. Hänen hallintoaan vaivasi korruptio ja useat skandaalit, mistä Grantia ei voida kuitenkaan henkilökohtaisesti syyttää.

[muokkaa] Presidenttikausien jälkeinen toiminta

Grantin hauta, Morningside Heights, New York.

Presidenttiytensä jälkeen Grant matkaili kaksi vuotta ympäri Eurooppaa, ja kävipä Suomessakin. Täten hän lienee ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä Yhdysvaltain presidenteistä jotka ovat vierailleet Suomen alueella. Tarinan mukaan melankolinen entinen presidentti on tuijottanut pitkään Imatrankosken kuohuihin.

Grant valittiin Yhdysvaltain kansallisen kivääriyhdistyksen (National Rifle Association) 8. puheenjohtajaksi vuonna 1883.

Grant sai kirjoitettua muistelmansa valmiiksi vain muutama päivä ennen kuolemaansa. Hän kuoli kurkkusyöpään 23. heinäkuuta 1885 Mount McGregorissa Saratogan piirikunnassa New Yorkin osavaltiossa. Hänen ruumiinsa on New Yorkissa, samoin kun hänen puolisonsa, Grantin hautamausoleumissa (Grant's Tomb), Pohjois-Amerikan suurimmassa hautamuistomerkissä.

Grantin muotokuva on Yhdysvaltain 50 dollarin setelissä.

[muokkaa] Lainauksia Grantilta

Kansan tahto on paras laki ("The will of the people is the best law").
Vaikka olenkin ammattisotilas en ole koskaan kokenut mieltymystä sotaan, enkä ole koskaan kannattanut sitä, paitsi rauhan keinona ("Although a soldier by profession, I have never felt any sort of fondness for war, and I have never advocated it, except as a means of peace").
Virheeni ovat johtuneet arvostelukyvystäni, eivät tarkoituksistani ("My failures have been errors of judgment, not of intent").