Theodore Roosevelt

Wikipedia

**Theodore Roosevelt**
Yhdysvaltojen 26. presidentti

Varapresidentti	Ei kukaan (1901–1905), Charles Warren Fairbanks (1905–1909)
Virassa	1901–1909
Edeltäjä	William McKinley
Seuraaja	William Howard Taft
Syntymäaika	27. lokakuuta 1858
Syntymäpaikka	New York City, New York
Kuolinaika	6. tammikuuta 1919
Kuolinpaikka	New York
Puolue	Republikaanit
Puoliso	(1) Alice Hathaway Lee Roosevelt, (2) Edith Carow Roosevelt

Theodore Roosevelt (27. lokakuuta 1858 – 6. tammikuuta 1919) oli Yhdysvaltojen 26. presidentti 1901–1909. Hänet tunnetaan myös nimellä T. R. ja Teddy. Hän oli murhatun presidentti William McKinleyn varapresidentti ja 42-vuotiaana hänestä tuli Yhdysvaltain nuorin presidentti.

Roosevelt oli republikaanipuolueen uudistaja, joka muutti puolueensa konservatiivisia ajatuksia 1900-luvun mukaisiksi. Roosevelt on ensimmäinen amerikkalainen, joka vastaanotti Nobelin palkinnon, voittaessaan rauhanpalkinnon vuonna 1906 menestyksellisestä rauhanneuvottelutyöstä Venäjän-Japanin sodassa.

[muokkaa] Nuoruus

Roosevelt syntyi varakkaaseen perheeseen New Yorkissa vuonna 1858. Hän opiskeli lakia Harvardin yliopistossa. Rooseveltin ensimmäinen vaimo Alice Lee Roosevelt kuoli kaksi päivää ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, ja hänen äitinsä samana päivänä vuonna 1884. Hän vietti seuraavat kaksi vuotta maatilallaan Badlandissa Dakotan osavaltiossa ja avioitui Edit Carowin kanssa joulukuussa 1886 Lontoossa.

[muokkaa] "Cowboy"

Roosevelt eli joitakin vuosia lännessä. Dakotasta hän osti itselleen muutamia karjatiloja ja vietti aikaansa merkitsemällä karjaansa, metsästämällä ja tutkimalla luonnon elämää. Roosevelt oli ylpeä siitä, että "oikeat" cowboyt hyväksyivät hänet. Hän ratsasti ja ampui yhtä hyvin kuin he. Hän kirjoitti neliosaisen teoksen "The Winning of the West" (suom. "Lännen valloitus") rajaseutujen historiasta. Roosevelt kirjoitti mielellään, ja muitakin hänen teoksiaan on julkaistu.

Hän palasi julkisuuteen 1888 kampanjoimaan Benjamin Harrisonin puolesta presidentinvaaleissa. Harrison nimitti Rooseveltin henkilöstökomissioon, (United States Civil Service Commission) jossa hän työskenteli 1895 asti. Vuonna 1895 hänestä tuli New Yorkin poliisikommission johtaja.

Presidentti William McKinley nimitti Rooseveltin laivaston varaministeriksi 1897. Ministeri John D. Longin huonon terveyden vuoksi Roosevelt oli pääasiassa ministeriön johdossa. Hän valmisti laivastoa Espanjan vastaista konfliktia varten, mikä näytti väistämättömältä. Kun sota 1898 alkoi hän erosi laivastoministeriöstä ja eversti Leonard Woodin kanssa organisoi ensimmäisen vapaaehtoisen ratsuväkirykmentin, joille lehdistö antoi nimen "rough riders." Hänellä oli aluksi everstiluutnantin arvo, mutta hänet ylennettiin everstiksi ja hän sai rykmentin komentoonsa Kuubassa Yhdysvaltain valloittaessa sen Espanjalta.

Palattuaan Kuubasta Roosevelt valittiin New Yorkin kuvernööriksi 1899–1901. Tästä hänen uransa jatkui varapresidenttiehdokkuudessa William McKinleyn kanssa. McKinley ja Roosevelt voittivat presidentinvaalin 1900 demokraattien William Jennings Bryania vastaan voittoisan sodan ja talouden elpymisen asiosta.

McKinleyn ampui italialainen anarkisti Leon Czolgosz 6. syyskuuta 1901 ja hän kuoli viikkoa myöhemmin. Roosevelt vannoi virkavalansa 14. syyskuuta.

[muokkaa] Yhdysvaltain presidentti

Roosevelt lupasi jatkaa McKinleyn ohjelmaa. Hänen sisäpolitiikastaan käytettiin termiä "Square Deal", joka viittasi reiluun sopimukseen yritysten, kuluttajien ja työläisten välillä. Puheessaan Kongressille joulukuussa 1901 hän lupasi leikata trustien valtaa riittävässä määrin. 44 suuryrityksiä vastaan nostetun oikeusjutun jälkeen häntä kutsuttiin "trust-busteriksi."

Laki oli säädetty jo vuonna 1890, mutta sitä ei ollut koskaan otettu käyttöön. John Pierpont Morganin The Northern Security Company -yhtiö sai syytteen Rooseveltin asettaman valtionsyyttäjän toimesta, ja Korkein oikeus antoi tuomion: The Northern Security oli laiton yritys, ja se piti purkaa. Rooseveltin kansansuosio nousi. Roosevelt vastusti mielivallan harjoittamista liike-elämässä ja puolusti työläisten palkkojen korottamista. Roosevelt korosti lakia ja valtion auktoriteettia.

Hepburn Act määritteli 1906 suurimmat lippujen hinnat rautateillä. Pure Food and Drug Act ja Meat Inspection Act määräsivät elintarvikkeiden tarkistamisesta tehtaiden hygieniasta.

Roosevelt ymmärsi valkoisen miehen taakan ja piti kehittyneiden kansojen velvollisuutena auttaa sivistymättömiä. Armeija rakensi uusiin siirtomaihin Kuubaan, Filippiineille, Puerto Ricoon ja Panamaan rautateitä, lennättimiä ja puhelinlinjoja ja taisteli keltakuumetta vastaan. Roosevelt johti Yhdysvaltain ymmärtämään Panaman kanavan strategisen merkityksen. Kanavan rakennustyöt olivat käynnissä vuosina 1904–1914. Koska Panama tuolloin kuului Kolumbiaan, Yhdysvallat auttoi sen itsenäistymään ja kolumbialaiset sotilaat lahjottiin 50 dollarilla mies laskemaan aseensa. Panaman perustuslaki kirjoitettiin Yhdysvaltain edut turvaten. Omasta mielestään kanavan rakentaminen oli hänen tärkein ja historiallisesti merkittävin kansainvälinen saavutuksensa.

Hän lisäsi merkittävästi laivaston kokoa, kuudentoista taistelulaivan "Great White Fleet" kiersi maailman 1907--1909 esittelykierroksella. Hän lisäsi myös Monroen oppiin Rooseveltin korollaarin, jonka mukaan Yhdysvaltain piti avustaa Karibiaa jos maiden hallitusten asioiden hoito tekisi asian välttämättömäksi.

Roosevelt keräsi kansainvälistä tunnustusta neuvottelemalla Venäjän--Japanin sotaan rauhan, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Myöhemmin hän selvitteli Ranskan ja Saksan välejä Marokon kriisin yhteydessä.

Rooseveltin elinaikanaan toteutettiin Pohjois-Amerikan suurten petojen ja lintujen suojelu. Tuohon aikaan biisonit olivat kuolleet lähes sukupuuttoon ja niitä oli Yhdysvalloissa ehkä enää alle 1000 jäljellä. Hänen aikanaan luonnonpuistoja perustettiin 194 miljoonaa eekkeriä, enemmän kuin hänen edeltäjiensä aikana yhteensä. Vuonna 1905 perustettu Forest Service alkoi hallita valtion maita.

"Ted-setä" antoi suostumuksensa Eleanor Rooseveltin ja viidennen serkkunsa, Franklin D. Rooseveltin avioliitolle New Yorkissa maaliskuussa 1905.

[muokkaa] Presidenttiyden jälkeen

	Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

[muokkaa] Afrikan safari

Pian kautensa jälkeen Roosevelt matkusti safarille Afrikkaan. Matkan oli rahoittanut Smithsonian Institute ja National Geographic Society. Matka sai maailmanlaajuista huomiota, sillä sen aikana tapettiin ja vangittiin 11 397 eläintä.

[muokkaa] Progressiivipuolueen presidenttiehdokkaana vuonna 1912

Vuoden 1912 presidentinvaaleissa Roosevelt sai 4,1 miljoonaa (27%) ja Taft 3,5 miljonaa ääntä. Presidentinvaalit voitti kuitenkin Wilson 6,3 miljoonalla äänellä. Seuraavana vuonna Roosevelt teki retken Etelä-Amerikkaan. Roosevelt kuvaa matkaansa vuonna 1913 ilmestyneessä suositussa kirjassa Through the Brasilia Wilderness.

[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota

Roosevelt suuttui presidentti Woodrow Wilsonin ulkopolitiikkaan. Hän hyväksyi Britannian, Ranskan ja muiden liittolaisten toiminnan taistelussa sivilisaation puolesta. Hän päätti koota vapaaehtoisdivisionan, mutta silloinen presidentti Wilson esti hankkeen. Theodore Rooseveltin terveys oli huonontunut trooppisten sairauksien vuoksi vuonna 1918 ja hän kuoli 60-vuotiaana 6. tammikuuta 1919 Oyster Bayssa.

videotiedosto