Surrealismi

Wikipedia

Salvador Dali, Muiston pysyvyys, 1931

Surrealismi on taidesuuntaus, joka syntyi Dada-ryhmän hajotessa ja André Bretonin vuonna 1924 julkaiseman surrealistisen manifestin mukana. Manifestissa surrealismia kuvataan käsitteellä puhdas automatismi. Surrealistit hakevat innoituksensa usein alitajunnasta ja unista, joka heijastuu teoksiin unenomaisuutena.

Sanaa käytetään myös laajassa mielessä minkä tahansa taiteen herättämistä fantastisista, oudoista tai kauhistuttavista mielikuvista. Sanaa käytti ensimmäisen kerran Apollinaire 1917 erityisesti Marc Chagallin teoksista.

Vaikka surrealismi syntyi yhteisen manifestin puitteissa ja noudatti melko pitkälle samoja periatteita, ryhmä ei ollut kovinkaan yhtenäinen. Surrealistisia maalauksia on kahdenlaisia. Toinen niistä on "käsin maalattuja uniesineitä" (Salvador Dalín kuvaus), kuten Giorgio de Chiricon arvoitukselliset maalaukset tai Salvador Dalin valuvat kellot. Toinen esiintyy teknisesti innovatiivisina teoksina, kuten Max Ernstin frottaasit. Liike oli huipussaan 1930 -luvulla, jolloin surrealistisia ryhmiä syntyi Yhdysvalloissa, Pohjoismaissa ja Japanissa.

Suomessa Otto Mäkilä perusti surrealistisen koulukunnan Turussa 1930 -luvulla. Juhani Linnovaara, Veijo Hukka tai Seppo Similä ovat esimerkkejä kotimaisista surrealisteista.

[muokkaa] Ylitodellisuus

Surrealismia ei voi verrata abstraktiin taiteeseen siinä mielessä, että surrealistinen taideteos kuvaisi pelkästään jotain esteettistä, pelkkää muotoa tai epätodellisia asioita. Nimensä mukaisesti surrealismi on ylirealismia, se kuvaa nimenomaan todellisuutta, mutta omin keinoin. Surrealismi kyseenalaistaa realismin naiviuden ja naturalistisen kuvauksen. Surrealistien mukaan naturalistinen kuvaus lukitsee tietyn tavan nähdä todellisuus, ja tätä konventionaalisuutta surrealismi pyrkii rikkomaan.

Semioottisesti surrealismin voi sanoa luovan oman kohteensa viittaukselle. Esine, jota esim. maalaus kuvaa, korvataan jollakin luonnollisesta poikkeavalla. Surrealismin kuvaamien asioiden välillä vallitsee aina vähintäänkin assosiatiivinen yhteys. Tämä saa aikaan sen, että surrealismi kuvaa ulkopuolista todellisuutta. Poikkeavuus ei ole siinä mitä kuvataan, vaan kuvauksen tavassa. Surrealismi kyseenalaistaa ja laajentaa tottumusten ja tapojen riistämää todellisuutta, uudelleenrealisoi sitä.