Nobelin taloustieteen palkinto

Wikipedia

Ruotsin keskuspankin myöntämä palkinto on vuodesta 1969 vuosittain jaettu erityisen korkeatasoisesta taloustieteellisestä tutkimuksesta. Vaikka palkinto ei ole yksi Alfred Nobelin testamentissa määritellyistä palkinnoista, palkinnon saajat vastaanottavat palkintonsa samassa tilaisuudessa 10. joulukuuta kuin fysiikan, kemian, lääketieteen ja kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajat. Myös palkinnon rahallinen suuruus on sama kuin muiden Nobel-palkintojen.

Palkinnon arvostus perustuu osittain siihen, että palkinto yhdistetään Alfred Nobelin testamentissa luotuihin palkintoihin. Tämä suhde onkin usein ollut ristiriitojen lähde. Vaikka palkintoon yleisesti viitataan taloustieteen Nobel-palkintona, on palkinnon virallinen nimi "Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi" (ruotsiksi Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne.

[muokkaa] Palkinnon historiaa

Maailman vanhin keskuspankki, Ruotsin Riksbank päätti ryhtyä jakamaan taloustieteen palkintoa juhlistaakseen 300-vuotista historiaansa vuonna 1969.

Helmikuussa 1995 palkinnon jakoperusteita muutettiin kattamaan yhteiskuntatieteet laajemmin kuin pelkästään taloustieteen osalta. Näin ollen taloustieteen Nobel-palkinnon voi nykyään saada myös erityisen ansiokkaasta tutkimuksesta esimerkisi valtio-opin, psykologian tai sosiologian alalla. Myös palkinnon saajan päättävän komitean kokoonpanoa muutettiin siten, että siinä on nykyään oltava kaksi ei-ekonomistia, kun taas aiemmin palkinnon saajan oli päättänyt viiden ekonomistin ryhmä.

[muokkaa] Palkinnon jakoprosessi

Taloustieteen nobelistit, kuten myös kemian ja fysiikan nobelistit valitsee Ruotsin Kuninkaallinen Tiedeakatemia. Vuosittain palkinnon saajaksi ehdotetaan noin sataa ehdotuksen tekohetkellä elävää henkilöä. Ehdotuksia palkinnon saajaksi voivat tehdä ainoastaan siihen tarkoitukseen erityisesti valitut, tietyt kriteerit täyttävät ehdottajat. Palkinnonsaajat päättää 5–8 -henkinen komitea. Palkinnon saajia voi yhtenä vuonna olla enintään kolme. Palkinnon suuruus on 10 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin miljoona euroa).

[muokkaa] Ristiriitoja

Taloustieteen Nobel-palkintoon liittyy joitain ristiriitaisuuksia. Yleisimmin keskustelua herättävät kysymykset ovat:

1. Voiko palkintoa kutsua Nobel-palkinnoksi, vaikka sitä ei ole luotu Alfred Nobelin testamentilla?

2. Onko palkinto jaettu riittävän tasaisesti eri tutkimussuunnille?

3. Voidaanko yhteiskuntatieteellistä tutkimusta arvioida yhtä objektiivisesti kuin fysiikan, kemian, lääketieteen ja kirjallisuuden tutkimusta?

4. Onko mahdollista että vaikutusvaltaisimmat taloustieteilijät saivat palkintonsa 70- ja 80-luvuilla, ja myöhemmät palkinnonsaajat ovat olleet heikkotasoisempia?

Yksi taloustieteen Nobel-palkinnon kärkkäimmistä kriitikoista on Peter Nobel, joka on sukua Alfred Nobelille (Alfred Nobelin vanhimman veljen Lugwig Nobelin tyttären-tyttären-pojan-poika).

[muokkaa] Taloustieteen nobelistit

Luettelo taloustieteen nobelisteista vuodesta 1969.

1960-luku - 1970-luku - 1980-luku - 1990-luku - 2000-luku

[muokkaa] 1960-luku

Vuosi	Palkinnon saaja	Palkinnon jakoperusteet
1969	Ragnar Anton Kittil Frisch, Jan Tinbergen	Taloudellisten prosessien dynaamisten mallien kehittämisestä ja soveltamisesta

[muokkaa] 1970-luku

Vuosi	Palkinnon saaja	Palkinnon jakoperusteet
1970	Paul Samuelson	Tieteellisestä työstä, jolla hän on kehittänyt staattista ja dynaamista taloudellista teoriaa ja aktiivisesti myötävaikuttanut taloustieteellisen analyysin tason parantumiseen
1971	Simon Kuznets	taloudellisen kasvun empiirisestä tutkimuksesta, joka on johtanut uuteen ja syvällisempään taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden sekä kehitysprosessin ymmärrykseen.
1972	John Hicks, Kenneth Arrow	uraauurtavasta työstä yleisen tasapainoteorian ja hyvinvointiteorian aloilla.
1973	Wassily Leontief	panos-tuotosmenetelmän (input-output method) kehittämisestä ja sen soveltamisesta tärkeisiin taloudellisiin ongelmiin.
1974	Gunnar Myrdal, Friedrich Hayek	uraauurtavasta työstä rahateorian ja taloudellisten vaihteluiden alalla sekä taloudellisten, sosiaalisten ja institutionaalisten ilmiöiden analyysista.
1975	Leonid Kantorovich, Tjalling Koopmans	myötävaikutuksesta resurssien optimaalisen allokaation teorian kehittämiseen.
1976	Milton Friedman	saavutuksista kulutusanalyysin, rahahistorian ja -teorian aloilla sekä vakautuspolitiikan vaikeuden osoittamisesta.
1977	Bertil Ohlin, James Meade	uraauurtavasta osallistumisesta kansainvälisen kaupan ja pääomaliikkeiden teorioiden kehitykseen.
1978	Herbert Simon	uraauurtavasta tutkimuksesta taloudellisten organisaatioiden päätöksentekoprosesseista.
1979	Theodore Schultz, Arthur Lewis	uraauurtavasta tutkimuksesta taloudellisen kehityksen alalta, erityisesti kehitysmaiden ongelmien osalta.

[muokkaa] 1980-luku

Vuosi	Palkinnon saaja	Palkinnon jakoperusteet
1980	Lawrence Klein	ekonometristen mallien luomisesta ja soveltamisesta taloudellisten vaihteluiden ja talouspoliikan tutkimuksessa.
1981	James Tobin	rahoitusmarkkinoiden analyysista ja rahoitusmarkkinoiden sekä kulutuspäätösten, työllisyyden, tuotannon ja hintojen välisten suhteiden tutkimuksesta.
1982	George Stigler	tutkimuksesta yritys- ja markkinarakenteista, markkinoiden toiminnasta ja julkisen säätelyn vaikutuksista.
1983	Gerard Debreu	uusien analyyttiseten menetelmien kehittämisestä ja yleisen tasapainoteorian uudelleen muokkaamisesta.
1984	Richard Stone	perustavaa laatua olevasta kansantalouden tilinpidon kehittämisestä ja näin ollen merkittävästä parannuksesta empiirisen taloudellisen analyysin materiaaliin.
1985	Franco Modigliani	säästämisen ja rahoitusmarkkinoiden tutkimuksesta.
1986	James Buchanan	sopimusteorian soveltamisesta taloudellisen ja poliittisen päätöksenteon teoriaan.
1987	Robert Solow	myötävaikutuksesta taloudellisen kasvun teorioiden kehitykseen.
1988	Maurice Allais	myötävaikutuksesta markkinoiden teorian ja resurssien tehokkaan käytön teorian kehittämiseen.
1989	Trygve Haavelmo	ekonometrian todennäköisyysteoriaan perustuvasta kehityksestä ja samanaikaisten taloudellisten rakenteiden tutkimuksesta.

[muokkaa] 1990-luku

Vuosi	Palkinnon saaja	Palkinnon jakoperusteet
1990	Harry Markowitz, Merton Miller, William Sharpe	rahoitusteorian kehityksestä.
1991	Ronald Coase	transaktiokustannusten ja omistusoikeuksien merkityksen keksimisestä ja selventämisestä talouden institutionaalisen rakenteen ja toiminnan kohdalla.
1992	Gary Becker	mikrotaloudellisen tutkimuksen aihepiirin laajentamisesta kattamaan laajasti ihmisten käyttäytymistä ja ihmisten välistä toimintaa, mukaan lukien markkinoiden ulkopuolinen käytös.
1993	Robert Fogel, Douglass North	taloushistorian tutkimuksen kehittämisestä soveltamalla talousteoriaa ja laskennallisia menetelmiä taloudellisen ja institutionaalisen muutoksen tutkimukseen.
1994	Reinhard Selten, John Forbes Nash, John Harsanyi	tasapainotilan analyysista peliteoriassa.
1995	Robert Lucas Jr	rationaalisten odotusten hypoteesin kehittämisestä ja soveltamisesta, ja siten kehittämällä makrotaloudellista tutkimusta ja talouspolitiikan ymmärrystä.
1996	James Mirrlees, William Vickrey	taloudellisten kannustimien teorian kehittämisestä epäsymmetrien informaation vallitessa.
1997	Robert Merton, Myron Scholes	derivatiivien arvon määrittämiseen käytetyn menetelmän kehittämisestä.
1998	Amartya Sen	hyvinvoinnin taloustieteen tutkimuksesta.
1999	Robert Mundell	raha- ja finanssipolitiikan tutkimuksesta erilaisissa valuuttakurssijärjestelmissä ja optimaalisten valuutta-alueiden analyysista.

[muokkaa] 2000-luku

Vuosi	Palkinnon saaja	Palkinnon jakoperusteet
2000	James Heckman, Daniel McFadden	valikoituneiden otosten analyysin teorian ja menetelmien kehittämisestä. diskreetin valinnan analyysin teorian ja menetelmien kehittämisestä.
2001	George Akerlof, Michael Spence, Joseph Stiglitz	tutkimuksesta epäsymmetrisen informaation vaikutuksen markkinoihin.
2002	Daniel Kahneman, Vernon Smith	psykologisen tutkimuksen liittämisestä talousteoriaan, erityisesti ihmisten päätöksenteon osalta epävarmuuden vallitessa. laboratoriotutkimuksen kehittämisestä osana taloudellista tutkimusta erityisesti vaihtoehtoisten markkinamekanismien osalta.
2003	Robert Engle, Clive Granger	taloudellisten aikasarjojen, joihin liittyy yhteisiä trendejä tai ajassa muuttuvaa vaihtelua, tutkimuksesta.
2004	Finn E. Kydland, Edward C. Prescott	dynaamisen makrotalousteorian kehityksestä: talouspolitiikan johdonmukaisuus ajassa ja suhdannevaihtelun aiheuttajat.
2005	Robert J. Aumann, Thomas Schelling	ymmärryksen lisääminen konflikteista ja yhteistyöstä peliteoreettisen analyysin avulla.
2006	Edmund Phelps	makrotalouspolitiikan intertemporaalisten vaihtoehtojen analyysista.