Glorantha
Wikipedia
Glorantha on fantasiamaailma, jossa taikuus ja jumalat ovat todellisia. Gloranthan maailmaa kansoittavat ihmisten lisäksi monet mielikuvitusolennot, kuten haltiat, kääpiöt, peikot, kentaurit ja jättiläiset, jotka usein poikkeavat tolkienistisista esikuvistaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Glorantha sai alkunsa Greg Staffordin kirjoittamasta tarinasta 1960-luvulla. Ensimmäinen julkaistu Glorantha-tuote oli Chaosiumin julkaisema lautapeli White Bear & Red Moon, joka kuvasi Sartarin barbaarien ja suuren Lunarin imperiumin kamppailua keskenään. Nomad Gods -lautapeli laajensi aihetta.
1978 ilmestyi RuneQuest-roolipelin ensimmäinen versio, jonka sääntökirjaan oli liitetty tiiviisti Gloranthan maailma. RuneQuestin miltei kahdenkymmenen julkaisuvuoden aikana ilmestyi runsaasti roolipelikirjoja, jotka kuvasivat Gloranthaa RuneQuestin sääntöjen kautta. Tosin sääntöjen osuus saattoi joissakin kirjoissa olla hyvin pieni ja itse sanallisen kuvauksen osuus suuri.
RuneQuestin julkaisemisen ajautuessa ongelmiin 1990-luvun puolivälissä Issaries, Inc. kehitti kokonaan uuden Glorantha-roolipelin: Hero Warsin. Hero Wars ja sen uudempi versio HeroQuest jatkoivat Gloranthan kuvaamista ja pelimateriaalin tarjoamista. Issariesin julkaisemia kirjoja on ilmestynyt jo toistakymmentä, ja lisää on tulossa tulevina vuosina.
Gloranthan ympärille on vuosien saatossa syntynyt voimakas fanijoukko, joka on julkaissut omia epävirallisia Glorantha-lehtiä, kuten brittiläistä Tales of the Reaching Moonia, saksalaista Tradetalkia ja suomalaista The Zin Lettersiä. Muutamassa maassa on oma Glorantha-yhdistyksensä, kuten saksalainen RuneQuest Gesellschaft ja suomalainen Kalikos – Suomen Glorantha-seura ry. Epävirallisemmin faneja ovat yhdistäneet Internetin kansainväliset ja kansalliset postituslistat ja keskustelufoorumit.
Vaikka Glorantha on liittynyt alun perin rooli- ja lautapeleihin, sitä koskevien tuotetyyppien määrä on laajentunut muuallekin. Tietokonepeli King of Dragon Pass sijoittuu Gloranthaan, ja sen suunnittelijat David Dunham, Greg Stafford ja Robin D. Laws ovat tunnettuja Glorantha-kirjoittajia. Gloranthaan sijoittuvaa kaunokirjallisuutta puolestaan edustavat Widow’s Talen kaltaiset romaanit ja sarjakuvalehtisarja The Path of the Damned.
[muokkaa] Luonne
Gloranthassa painottuu vahvasti sen myyttinen luonne. Gloranthan jumalat, henget ja muut mahtiolennot ovat osa Gloranthan todellisuutta, vaikkakin melko kaukaisia tavallisille ihmisille. Jumalat edustavat monia erilaisia asioita ja voimia. Sopivaa jumalaa palvomalla ihminen voi saada heiltä taikavoimia, esimerkiksi taikuutta, jolla hän voi hallita tuulia tai parantaa peltonsa tuottavuutta.
Gloranthaa kansoittavat lukuisat olennot ja rodut, joilla on oma myyttinen menneisyytensä. Aina eivät kansojen myyttisen käsitykset sovi yhteen toistensa kanssa, jolloin voi pahimmillaan syntyä pahoja konflikteja. Kansat eivät ole myöskään suoranaisesti hyviä tai pahoja: heillä on omat uskomuksensa, joiden mukaan he pitävät jotakin oikeana ja jotakin vääränä, kuten meidän maailmamme historialliset kansatkin tekivät.
Eivät ainoastaan Gloranthan kansojen myytit ole maagisia, vaan koko Gloranthan maailma on maaginen: sen kasvit kätkevät sisäänsä henkiä, sen maantieteellisiin paikkoihin liittyy tiettyjä henkiä tai jumalia, sairaudet ovat oikeasti pahojen henkien aiheuttamia, pahat teot voivat tuoda maagista turmiota yhteisöön, ja jopa Gloranthan taivaankappaleiden sanotaan olevan jumalia tai jumalien ruumiillistumia.
Gloranthan kansojen tavoissa ja myyteissä on ammennettu paljon meidän maailmamme kansojen tavoista ja myyteistä, mutta niitä ei ole suoraan lainattu vaan yhdistelty hedelmällisenä pidetyllä tavalla. Myöskään Gloranthan haltiat, peikot ja kääpiöt eivät ole kovin suoraan toisista fantasiamaailmoista kopioituja vaan varsin omanlaisiaan. Omaleimaisuudessa ja syvällisyydessä Gloranthaa on verrattu J. R. R. Tolkienin luomaan Keski-Maahan.
[muokkaa] Alueet ja kansat
Glorantha on muodoltaan jättimäinen kuutio, joka kelluu vesien keskellä. Ylhäällä on valoisa taivas ja alapuolella synkkä alamaailma. Useiksi alueiksi jakautuneen kuution pinnan keskimmäiset alueet ovat kuolevaisten kansojen asuttamia, kun taas sen reunoilla asuvat kuolemattomat kansat.
Gloranthan pintamaailma jakautuu kahteen suureen mantereeseen: Genertelaan ja Pamaltelaan. Genertela on pohjoinen manner ja ihmisten vahvasti asuttama. Pamaltela puolestaan sijaitsee etelässä, ja ei-ihmiset ovat siellä vahvempia. Kahden mantereen väliin jää meri, jossa on useita saaria, kuten läntinen Jrustela, keskinen Teleos ja idässä sijaitsevat Itäiset saaret. Keskellä mantereita on valtava Magastan pyörre, joka yltää aina alamaailmaan asti.
Genertela jakautuu useisiin erilaisiin alueisiin. Genertelan läntisiä osia asuttavat suureksi osaksi monoteistiset malkionit, joiden kulttuurissa on paljon vaikutteita kristinuskosta ja keskiaikaisesta Euroopasta. Suurimmat valtakunnat lännessä ovat etelässä sijaitseva Seshnela ja pohjoisessa sijaitseva Loskalm. Ralios on hajanaisempi alue, joka jakautuu lukuisiin pieniin ruhtinaskuntiin.
Idässä sijaitsee Kralorelan valtakunta, jonka asukkaat ovat läheisissä suhteissa lohikäärmeiden kanssa ja muistuttavat monilta osin muinaisia kiinalaisia. Kralorelan luoteispuolella sijaitsee Teshnos, joka norsuineen ja sielunkierto-oppeineen on lähellä Intiaa.
Kralorelasta länteen sijaitsee hevospaimentolaisten asuttama Pent. Heissä näkyy piirteitä historian paimentolaiskansoista, esimerkiksi mongoleista. Pentin eteläpuolella Autiomaassa puolestaan asuu toisenlaisia paimentolaisia, jotka ratsastavat monilla erilaisilla eläimillä.
Genertelan keskiosassa sijaitsee laaja Lunarin imperiumi, jonka asukkaat palvovat kuun- ja auringonjumalia. Heissä on piirteitä mm. antiikin kreikkalaisista, roomalaisista, persialaisista ja neuvostoliittolaisista. Lunarin imperiumin pohjoispuolella on valtava Valindin jäätikkö, joka toimii kuolevaisten maailman rajana.
Etelässä ja muiden alueiden lomassa asuu barbaarisia orlanthilaisia, jotka palvovat myrskynjumalia. Heissä on paljon samaa kuin viikingeissä ja kelteissä.
Pamaltelan pohjoisosassa sijaitsee suuria haltioiden metsiä. Pohjoisosien rannikoille keskittyvät myös Pamaltelan suurimmat ihmiskulttuurit. Keskisiä tasankoja asuttavat mustaihoiset alkuasukkaat, agimorit, joiden kulttuurissa on yhtäläisyyksiä afrikkalaisten heimojen, esimerkiksi zulujen ja Australian aboriginaalien kanssa. Heidän esi-isänsä Pamaltin mukaan manner on saanut nimensä. Kaikkein eteläisimmät osat ovat ihmisille elinkelvottoman kuumia, mutta niillä asustaa tarunomaisia olentoja ja kuolemattomia kansoja.
Itäiset saaret ovat Genertelan ja Pamaltelan itäpuolella sijaitseva lukemattomista pienistä saarista koostuva saaristo. Niiden asukkaiden keskuudessa on erittäin monia erilaisia kulttuureita ja jumalia. Osa muistuttaa Tyynenmeren pikkusaarien kulttuureja.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Issaries, Inc., Gloranthan nykyinen julkaisija
- Kalikos – Suomen Glorantha-seura ry
- Yleiskatsaus Gloranthasta
