Roolipeli
Wikipedia
Roolipeli on vuorovaikutteisen kerronnan muoto, jossa osallistujat usein pyrkivät eläytymään kuvitteellisten hahmojen rooleihin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Roolipelien edeltäjät
Nykymuotoisilla roolipeleillä on taustaa niin yhteisöllisessä tarinankerronnassa, 60-luvun happeningeissa kuin vanhoissa sotapeleissäkin. 1700- ja 1800-luvulla käytettiin upseerien kouluttamiseen hyvin yksityiskohtaisilla säännöillä varustettuja sotapelejä. Näissä joukko-osastoja kuvattiin miniatyyreillä ja satunnaisia tapahtumia simuloitiin nopilla.
Englantilainen kirjailija ja historioitsija H. G. Wells toi tylsinä pidetyt sotapelit lähemmäs viihdettä. Hän julkaisi itse pelaamansa sotapelin säännöt suurelle yleisölle "Little Wars"-nimisessä niteessä 1900-luvun alussa. Tämä viitoitti omalta osaltaan tietä tuleville roolipeleille.
Roolipelien kehitys erkaantui sotapeleistä lähinnä kirjallisuuden ansiosta. Vuosina 1954–1966 julkaistua J. R. R. Tolkienin "Taru sormusten herrasta"-kirjasarjaa pidetään varsinaisena fantasiaroolipelien innoittajana. Tolkien osoitti, kuinka kunnianhimoisesti mielikuvitusta voi käyttää. Hän piirsi Sormusten Herran Keski-Maasta karttoja ja loi sille oman historian, mytologian ja jopa useita kieliä omine kirjoitusmerkistöineen. Vaikka kyse oli sadusta, Keski-Maa synnytti sen aikaisissa lukijoissa sisäisesti johdonmukaisen kuvan toimivasta vaihtoehtotodellisuudesta.
[muokkaa] Ensimmäiset roolipelit
Vuonna 1974 Gary Gygax ja Dave Arneson julkaisivat Chainmail-pelin, jossa sotapelien säännöt oli muokattu sopimaan fantasiaolentojen taisteluihin. Sama yhtiö kehitti pari vuotta myöhemmin myös Dungeons & Dragons-pelin (D&D), jonka voidaan varsinaisesti katsoa aloittaneen roolipeli-ilmiön. Nämä pelit erosivat usealla tavalla aikaisemmista sotapeleistä:
- joukko-osastojen sijaan pelaajat kontrolloivat vain yhtä roolihahmoa.
- yksi pelaajista otti pelinjohtajan roolin, joka tiesi taustatietoa pelattavasta peliasetelmasta ja joka pelasi pelihahmojen kohtaamia vastustajia tai liittolaisia.
- pelisessioiden tapahtumat liittyivät toisiinsa vaihtoehtotodellisuudessa käytäväksi jatkuvajuoniseksi seikkailuksi, kampanjaksi.
Usein pelien taustamaailmat ovat hyvin mielikuvituksellisia. Keski-Maan kaltaisten fantasiamaailmojen lisäksi roolipelit ammentavat nykyään sisältöään scifi- ja kauhukirjallisuudesta sekä elokuvista.
[muokkaa] Roolipelien kehitys
80-luvulle mennessä D&D:n ja sen jälkeläinen Advanced Dungeons & Dragons oli saanut lukuisia kilpailijoita, jotka painottivat eri tavalla taktiikkaa, tarinankerrontaa ja hahmon rooliin eläytymistä. Lisäksi roolipelien aihepiiri laajeni nopeasti fantasiasta mm. Sci-Fiin (esim. Traveller) ja kauhukirjojen maailmoihin (Call of Cthulhu, 1981). Vuonna 1986 julkaistiin pöytäroolipelisäännöstö GURPS, joka saavutti suurta suosiota pyrkien tarjoamaan sääntöjä, jotka sopivat kaikenlaisiin peleihin aina fantasiasta sci-fiin, realistisista tarinoista eeppisiin taruihin.
Muita maininnan arvoisia pelejä ovat mm. 1988 ilmestynyt Ars Magica, joka opasti tarinakeskeiseen roolipelaamiseen, jossa pelinjohtajan vastuu on jaettu koko ryhmän kesken kunkin toimiessa pelin edetessä vuorollaan pelinjohtajana. Osittain samoilta tekijöiltä tuli vuonna 1991 Vampire: The Masquerade -roolipeli, joka korosti entisestään eläytymistä hahmon maailmankuvaan, toiveisiin ja pelkoihin. Vastaavasti Joona Vainion erinomainen suomennos Cyberpunk 2020:stä (1992) innoitti pelimaailmaan eläytymiseen pelkän hahmojen statistiikan maksimoimisen sijaan.
Samoihin aikoihin kun pelillisyys menetti merkitystään, alettiin roolipelaamiselle hakea uusia muotoja perinteisen pöydän ympärillä tapahtuvan pelaamisen rinnalle. Syntyi eloroolipelaaminen, eli live-roolipelit (LARP). Erityisesti pohjoismaisessa live-roolipelikulttuurissa painotus eläytymiseen on ollut erityisen voimakasta.
[muokkaa] Roolipelien tyypit
Roolipelit voidaan jakaa ainakin kolmeen eri ryhmään: perinteisiin pöytäroolipeleihin, liveroolipeleihin sekä tietokoneella tai konsolilla pelattaviin roolipeleihin. Varsinaisesti termi roolipeli viittaa kuitenkin lähinnä ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Pöytäroolipeleissä pelaajat kuvailevat hahmojensa toimia ja pelinjohtaja kuvailee tekojen seurauksia ja ympäröivää maailmaa. Live-roolipeleissä (LARP) pelaajat pyrkivät esittämään hahmonsa toimet fyysisesti ja myös pukeutuvat roolihahmokseen.
Monia tietokonepelejä kutsutaan roolipeleiksi (ks. tietokoneroolipelit), jos niissä on mahdollisuus pelihahmon taitojen kehittämiseen. Tämä sotapeleistä periytynyt ominaisuus ei kuitenkaan vielä tee pelistä roolipeliä, ja näiden pelien kohdalla voisi olla osuvampaa puhua henkilötaktiikkapeleistä. Toisaalta jotkin pelit mahdollistavat myös todellista roolipelaamista, tyypillisimpinä esimerkkeinä ircin välityksellä pelatut pöytäroolipelit, MUDit tai MMORPG-verkkopelit.
Roolipeleiksi myös lasketaan internetissä pelattavat charp-pelit. Niitä voidaan pelata eri keskustelupalstojen, chattien ja messengerin sekä ircin välityksellä.
[muokkaa] Roolipelit Suomessa
Ensimmäiset suomalaiset roolipelaajat aloittivat pelaamisen jo 1970-luvun puolella, useimmat ollessaan vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Harrastus alkoi yleistyä Suomessa vuonna 1985, jolloin perustettiin Suomen ensimmäinen roolipelejä maahan tuova yritys Fantasiapelit. Suurimpiin kaupunkeihin ilmaantui pian roolipelien erityisliikkeitä tai vähintäänkin roolipeliosastoja suurten kirjakauppaketjujen myymälöihin. Jälkimmäiset ovat sittemmin hävinneet, mutta roolipelikauppoja toimii yhä useissa kaupungeissa.
Ylivoimaisesti tunnetuin roolipeli Dungeons & Dragons ilmestyi suomeksi vuonna 1988. Muita suomeksi käännettyjä fantasiaroolipelejä ovat esimerkiksi RuneQuest, Keski-Maa-roolipeli ja Rolemaster. Muita aiheita käsitteleviä suomennettuja roolipelejä ovat muun muassa Cthulhun kutsu, Twilight: 2000, Cyberpunk 2020, Shadowrun, Tie tähtiin 2300, Aseistetut machonaiset, Paranoia, Kätyrin osa ja Piruja miehiksi.
Ensimmäinen suomalainen roolipeli oli Risto J. Hietan (Nordic) vuonna 1985 julkaisema Secret Treasure of Raguoc in the Acirema Dungeons. Sittemmin Hieta suunnitteli mm. pelin Miekka ja magia (1987), haltiapeli Rapierin (1989), kauhuroolipeli Astran (1991), fantasiapeli Elhendin (1993) sekä joukon pieniä pelejä Arctic Ranger Productions -nimen alla. 1990-luvulla julkaistiin myös mm. Pasi Silanderin ja Piia Makkosen kristilliset pelit Kuninkaiden aika (1993) ja Anno Domini 50 (1995), Aleksi Stenbergin Tasnar (1997) sekä Ilmari Pielan kirjoittama, SKS:n julkaisema Kalevala-aiheinen Ultima Thule (1999).
Suomessa roolipelejä ovat julkaisseet Ace Pelit (Runequest, Keskimaa, Astra ja roolipelilehti Magus), DADA-pelit (miniatyyripeli Laserburner & Stormark-seikkailusarja (Granag, Kuninkaan kaupunki ja Velhon vanki)), Finnish Game House (Twilight, Cyberpunk, Stormbringer ja roolipelilehti Seikkailija, Pro Games (Cthulhun kutsu) ja Protocol Productions (D&D-suomennos, Battletech). 1990-luvulla pelien julkaisemisen aloitti myös Ville Vuorelan Burger Games. Vuorela on julkaissut fantasiapelin Miekkamies (1995), ekokatastrofipeli Taigan (1997), gangsteripeli Mobstersin (1998) ja Petri Hiltusen sarjakuviin perustuvan Praedorin (2000). Taiga on ilmestynyt myös ulkomailla. Suomen ensimmäinen suuren kustantamon roolipeli on WSOY:n Johnny Kniga -yksikön julkaisema Mike Pohjolan fantasiapeli Myrskyn aika (2003).
Suomessa on myös ilmestynyt roolipelilehtiä, kuten Sininen Lohikäärme, Seikkailija, Magus (1989-2001), Claymore ja Roolipelaaja (2006-).
Tärkein alan tapahtuma Suomessa on vuotuinen Ropecon, joka kerää yli kolme tuhatta roolipeli-, keräilykorttipeli-, miniatyyripeli- ja lautapeliharrastajaa ympäri Suomea keskustelemaan ja pelaamaan.
[muokkaa] Roolipelien sukulaisilmiöt
Roolipelien kanssa joitakin samoja piirteitä jakavat esimerkiksi miniatyyripelit, keräilykorttipelit ja lautapelit, mutta niitä ei pidetä roolipeleinä, sillä niihin ei tavallisesti liity ajatusta yksittäiseen roolihahmoon eläytymisestä.
[muokkaa] Suomalaista kirjallisuutta
- Hieta, Risto J. ym.: Roolipeliopas. Arctic Ranger Production 1996.
- Käll, Hans: Matka keskiaikaan. Opas live-roolipelaajalle. Otava 1999. Suom. Sonja Dahlgren.
- Leppälahti, Merja: Peli on elämää. Etnografiaa roolipelaamisesta. Lisensiaattityö, 2002. Turun yliopiston elektroninen julkaisusarja Humaniora, osoitteessa http://eprints.utu.fi/86/.
- Pettersson, Juhana: Roolipelimanifesti. Like 2005.
- Vainio, Niklas (toim.) Larppaajan käsikirja. Suomen live-roolipelaajat ry. 1997.
[muokkaa] Katso myös
- Luettelo roolipeleistä
- Luettelo roolipelien julkaisijoista
- Luettelo roolipelisuunnittelijoista
- tietokoneroolipeli
- GURPS
[muokkaa] Roolipelien fantasiamaailmoja
- Keski-Maa
- Krynn
- Glorantha
- Forgotten Realms
- Jaconia
- HârnWorld
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Roolipelit.net Suomalainen roolipelisivusto ja foorumi
- Majatalo.org Suomalainen roolipelifoorumi
- Fantasiapelit Suomen suurin roolipelialan vähittäismyyjä
- Ropecon Suomen suurimman roolipelialan tapahtuman kotisivut
- Waymeet.Net Suomalainen roolipelifoorumi
- ropelli.Net Suomalainen Roolipelifoorumi ja -yhteisö. Tietokoneropet sekä oikeat
- HeksaMaailma Suomalainen Keskimaahan liittyvä kirjepeli
- #ropeteoria IRCNetin poikkitieteellinen roolipelejä käsittelevä keskustelukanava
- Roolipeliblogi Roolipelejä niin teoriassa, kuin käytännössäkin tarkasteleva suomalainen blogi.
