Jumala
Wikipedia
Jumala tai jumaluus on uskonnollinen käsite, tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, jotka jumalaan uskovien mielestä hallitsevat muun muassa luonnonvoimia ja ihmisten kohtaloita. Uskonnosta riippuen jumalia voi olla vain yksi tai useampia. Jumala, jumalat, jumaluus (jumaluudet) tai muut vastaavat voimat ovat yleensä uskonnon harjoittajien palvonnan ja lähestymisyritysten kohteina.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jumalakäsitykset
Teismi eli jumalisuus on käsitys, jonka mukaan on olemassa jumala tai jumalia. Erotuksena deismiin teismi on sitoutunut nimenomaan henkilölliseen ja vaikuttavaan jumalaan. Teismi jaetaan monoteismiin ja polyteismiin eli yksijumaliseen ja monijumaliseen teismiin. Panteismi eli kaikkijumalisuus taas on uskonnollinen näkemys joka samastaa jumalan kaikkeuden kanssa. Erityisesti panteisti kiistää jumalan henkilöyden.
Deismi puolestaan on näkemys, jonka mukaan kaikkeus on saanut alkunsa jumalan tai jumalien luomistyöstä, mutta ei ole sen jälkeen ollut jumalan tai jumalien vaikutuksen alaisena. Joskus deismillä myös viitataan puhtaasti järjen tai luonnon tutkimuksen perusteella muodostettuun uskonnolliseen näkemykseen vastakohtana yliluonnollisille tai mystisille kokemuksille perustuville uskonnollisille näkemyksille.
Sanaa "ateismi" käytetään joko viittaamaan näkemyksiin, joiden mukaan jumalia ei ole olemassa, tai jumalan olemassaolon suhteen epäuskoisiin uskomusjärjestelmiin. Agnostismi uskonnonfilosofiassa on puolestaan näkemys, jonka mukaan emme tiedä, tai emme voi tietää, vastausta kysymykseen jumalien olemassaolosta.
Polyteistisen jumalan valtapiiriin voivat kuulua esimerkiksi luonnonilmiöt kuten ilmasto, ihmistunteet kuten rakkaus, elämä ja siihen liittyvät asiat kuten kuolema sekä kaikkeuden synty ja tuho, kun yksijumalisten näkemysten mukaan jumala hallitsee kaikkea olevaa. Usein monijumalisissa uskonnoissa jokin jumalista on pääjumalan asemassa.
Monoteistinen jumala on uskonnon jumaluusopissa yleensä ääretön ja rajoittamaton eli tavallisesti ainakin täydellinen, kaikesta muusta riippumaton eli kaikkivoipa ja kaikkitietävä. On olemassa myös dualistisia eli kaksijakoisia jumalakäsityksiä, joiden mukaan on olemassa kaksi yhtä voimakasta jumalaa, jotka edustavat hyvää ja pahaa ja taistelevat keskenään.
Uskonnolliset näkemykset voidaan luokkaan: niihin, joiden mukaan väitteelle jumalien olemassaolosta voidaan tarjota ei-yliluonnollisia tai ei-mystisiä todisteita (evidentialismi), ja niihin, joiden mukaan jumalien olemassaolo nimenomaan perustuu arkikokemuksista poikkeaville uskonnollisille tai mystisille kokemuksille (fideismi). Jälkimmäisen näkemyksen mukaan uskonnollisen olennon olemassaolon tietäminen ja tunteminen on ensisijaisesti uskon ja henkilökohtaisten kokemusten varassa, eikä sitä voi todistaa luonnontieteellisesti. Tästä seuraa, että jos jokin jumala on olemassa, se on aina yliluonnollinen.
Luonnontieteellisen näkemyksen mukaan mikään ei periaatteessa estä suorien tai epäsuorien havaintojen saamista uskonnollisistakaan olennoista olettaen, että näillä olennoilla olisi aika-avaruudellisia ominaisuuksia. Perinteisten uskonnollisten näkemysten mukaan jumalat eivät kuitenkaan ilmene siten, että niitä voitaisiin havaita perinteisin tieteellisin koejärjestelyin.
Erityisesti monoteistisessa uskonnollisessa asiayhteydessä sana "yliluonnollinen" tarkoittaa yleensä, että jumalaksi ei voida hyväksyä esimerkiksi kokonaan tässä aika-avaruudessa ilmenevää olentoa, joka olisi osa luonnonlakien rajoittamaa kaikkeutta.
[muokkaa] Jumalat eri uskonnoissa
Eri uskontojen käsitykset jumalista poikkeavat toisistaan. Kristinuskon Jumalan uskotaan olevan kaikkitietävä, kaikkivaltias, kaikkihyvä, persoonallinen ja ei-aineellinen henki. Islamin Jumalaan sopivat pääosin samat määreet. Antiikissa jumalat nähtiin usein ihmismäisinä, jumalat juonivat ja taistelivat ihmisten tapaan.
Rajat ovat kuitenkin hieman epämääräisiä: monien muslimien mielestä kristityt ovat kolminaisuusopin (trinitaarisuus) vuoksi monijumalisia, ja joidenkin hindulaisuuden pyhien kirjojen mukaan hindujen monet jumalat ovat kuitenkin vain heijastus yhdestä oikeasta jumalasta.
Ainakin kristinuskon ja islamin jumalien olemassaoloa on todisteltu samoilla perusteluilla, niin sanotuilla klassisilla jumalatodistuksilla. Niitä ovat ainakin ontologinen todistus, kosmologinen todistus, teleologinen todistus ja Pascalin vaaka. Ateistit puolestaan ovat perustelleet jumalan, usein nimenomaan abrahamilaisten uskontojen jumalan, olemattomuutta todisteiden puuttumisella, jumalakäsitteen sisäisillä ristiriidoilla ja esimerkiksi teodikean ongelmalla.
Hollantilainen filosofi Baruch Spinoza esitti teoksessaan Etiikka kannan, jonka mukaan Jumala on Luonto kokonaisuutena. Tämä muistuttaa hindulaisuuden panteismi-käsitystä.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- McGrath, Alister (toim.) (2006): Dawkinsin jumala: Geenit, meemit ja elämän tarkoitus. (Alkuteos: Dawkins' God: Genes, Memes, and the Meaning of Life, 2005.) Suomentanut Kirsi Nisula. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-607-279-8.
- Puolimatka, Tapio (2005): Usko, tieto ja myytit. Helsinki: Tammi. ISBN 951-26-5347-8.
- Selin, Risto (2001): Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. ISBN 952-5329-19-4.
- Voipio, Väinö (1961): Jumalan puolustus: Usko – ajatus – runo. Jyväskylä: Gummerus.
- Voipio, Väinö (1967): Kahleissa vai vapaana: Hyvä – paha – synti. Jyväskylä: Gummerus.
- Voipio, Väinö (1969): Pelotuksen uskonto. Jyväskylä: Gummerus.
- Voipio, Väinö (1973): Vihreä katkismus: ”Ikuisten totuuksien” tarkastelua. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto.
