Färsaaret

Wikipedia

Føroyar
Færøerne
Färsaaret


lippu	vaakuna

Viralliset kielet fääri, tanska

Pääministeri Jóannes Eidesgaard

Pinta-ala
– vettä (%) 1 399 km²
0,5

Väkiluku (heinäkuu 2005)
– väestötiheys 47 017
33,1 / km²

Valuutta Färsaarten kruunu

Aikavyöhyke
– kesäaika UTC
UTC+1

Itsenäisyys Ei itsenäinen, kuuluu Tanskaan

Kansallislaulu

Tú alfagra land mítt

Internet-verkkotunnus .fo

Kansainvälinen suuntanumero +298

Färsaaret (lausutaan usein Fäärsaaret /ˈfæːrsɑːret/, fääriksi Føroyar, "Lammassaaret", tansk. Færøerne) ovat Tanskalle kuuluva saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Sen kahdeksantoista saarta sijaitsee suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä. Saarista kaikilla, paitsi Lítla Dímunilla, on vakituista ihmisasutusta.

Vaikka Färsaaret kuuluvat Tanskalle, niillä on ollut autonomia vuodesta 1948 lähtien. Färsaarilta lähetetään Tanskan kansanedustuslaitokseen kaksi edustajaa. Färsaarten omassa kansanedustuslaitoksessa, Løgtingissa on 27–32 edustajaa.

Färsaarten varhaisesta historiasta kertoo Islannissa vuoden 1200 jälkeen kirjoitettu saaga Færeyinga Saga, jonka mukaan ensimmäinen Färsaarille vakituisesti asettunut mies oli Grímr Kamban.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Maantiede
3 Saaret
4 Politiikka
5 Väestö
6 Talous
7 Kulttuuri
- 7.1 Musiikki
- 7.2 Ruokakulttuuri
8 Kuvia Färsaarilta
9 Merkittävimmät luonnonvarat
10 Merkittävimmät vientituotteet
11 Aiheesta muualla
12 Lähteet

[muokkaa] Historia

On mahdollista, että irlantilainen Pyhä Brendan näki saaret Pohjois-Atlantin matkoillaan 500-luvulla. Hän kutsui niitä "Lammassaariksi" ja "Lintujen paratiisiksi". On väitetty, että irlantilaiset munkit kävivät Färsaarilla säännöllisesti 600- ja 700-luvuilla, mutta tästä ei ole varmoja todisteita. 800-luvulla saaret asuttivat Harald Kaunotukan tyranniaa paenneet norjalaiset. Kristinusko saapui saarille noin vuoden 1000 tienoilla. Saarista tuli virallisesti osa Norjan kuningaskuntaa vuonna 1035.

Kun Norjan ja Tanskan välinen unioni päättyi vuonna 1814, saaret jäivät osaksi Tanskaa. Kansallistunto alkoi nousta Färsaarilla 1800-luvulla. Fäärin kielelle luotiin standardisoitu kirjakieli vuonna 1854. Ensimmäinen färsaarelainen sanomalehti oli Færingetidende, jonka julkaisu aloitettiin vuonna 1852.

12. huhtikuuta 1940 Iso-Britannia miehitti Färsaaret estääkseen Saksaa ottamasta niitä valtaansa. Vuosina 1942-1943 britit rakensivat Färsaarten ainoan lentokentän, Vágarin lentokentän. Toisen maailmansodan jälkeen saaret ovat olleet yhtämittaisesti osa Tanskaa.

Vuonna 1946 Färsaarilla järjestettiin kansanäänestys mahdollisesta itsenäisyydestä. Enemmistö kannatti itsenäisyyttä, mutta äänestys jouduttiin pian julistamaan perustuslain vastaiseksi [1]. Saaret saavuttivat autonomian vuonna 1948. Vuonna 1973 färsaarelaiset kieltäytyivät liittymästä Tanskan mukana Euroopan unioniin. Täydellisen itsenäistymisen kannatus Färsaarilla on kasvanut viime vuosien aikana.

[muokkaa] Maantiede

Färsaaret

Färsaaret syntyivät noin 110 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen tulivuorenpurkauksen seurauksena. Färsaaret koostuvat kahdeksastatoista saaresta Pohjois-Atlantilla. Saarista seitsemäntoista on asuttuja. Saarten pinta-ala yhteensä on 1 399 neliökilometriä. Rantaviivaa saarilla on 1 117 kilometriä. Korkein kohta on Slættaratindur, joka kohoaa 882 metriin merenpinnan yläpuolella.

Färsaarten pääkaupunki on Tórshavn, joka sijaitsee Streymoyn saarella.

Färsaarilla vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Säätä leudontaa Golf-virta. Keskilämpötila on talvisin noin 3 °C ja kesäisin noin 11 °C.

Färsaarilla ei ole juuri metsää. Viljelyyn käytetään noin kuusi prosenttia maasta.

Färsaarilla elää luonnossa ainakin kolmesataa eri lintulajia. Yleisin kotieläin on lammas: saarilla arvellaan olevan noin 70 000 lammasta, ja suuri osa maasta käytetäänkin lampaiden laiduntamiseen. Yleisimpiin kalalajeihin kuuluu muun muassa turska.

[muokkaa] Saaret

Färsaaret satelliittikuvassa huhtikuussa 2003

Färsaarten kahdeksantoista saarta ovat:

	Nimi	Pinta-ala	Asukasluku
1	Borðoy	95 km²	4 977 (2002)
2	Eysturoy	286,3 km²	10 586 (2002)
3	Fugloy	11,2 km²	45 (2002)
4	Hestur	6,1 km²	43 (2002)
5	Kalsoy	30,9 km²	147 (2002)
6	Koltur	2,5 km²	2 (2002)
7	Kunoy	35,5 km²	134 (2002)
8	Lítla Dímun	0,8 km²	0 (2002)
9	Mykines	10,3 km²	11 (2002)
10	Nólsoy	10,3 km²	268 (2002)
11	Sandoy	112,1 km²	1 393 (2002)
12	Skúvoy	10 km²	57 (2002)
13	Stóra Dímun	2,7 km²	4 (2004)
14	Streymoy	373,5 km²	21 420 (2002)
15	Suðuroy	163,7 km²	5 041 (2004)
16	Svínoy	27,4 km²	73 (2002)
17	Vágar	176,38 km²	2 782 (2002)
18	Viðoy	41 km²	617 (2002)

[muokkaa] Politiikka

Koska Färsaaret kuuluvat Tanskalle, niiden valtionpäämies on Tanskan kuningas. Färsaarten parlamentissa, Løgtingissa on 27-32 jäsentä. Sen jäsenet valitaan vaaleilla neljän vuoden välein. Hallituksenpäämies on pääministeri, joka on tällä hetkellä Jóannes Eidesgaard.

Färsaaret kuuluvat Pohjoismaiden neuvostoon, mutta eivät EU:hun.

[muokkaa] Väestö

Useimmat färsaarelaiset ovat fäärejä, joilla on skandinaavista ja kelttiläistä alkuperää.

Germaanisten kielten länsiskandinaaviseen haaraan kuuluva fääri on saarilla yleisin käyttökieli. Monet osaavat myös tanskaa ja englantia, joita opetetaan kouluissa. Tanska on Färsaarten peruskouluissa ensimmäinen vieras kieli, jota oppilaille opetetaan. Virallisen kielen asema on sekä fäärillä että tanskalla.

84,1 % prosenttia Färsaarten asukkaista kuuluu luterilaiseen Färsaarten kansan kirkkoon (Fólkakirkjaniin).

[muokkaa] Talous

Färsaarten talous romahti 1990-luvun alussa. Se johtui osittain liiallisen kalastuksen aiheuttamasta kalasaaliiden vähenemisestä. Työttömyysprosentti nousi rajusti, ja välillä työttömiä oli yli kaksikymmentä prosenttia koko väestöstä. Talous saatiin kuitenkin jaloilleen ja esimerkiksi vuonna 1998 työttömiä oli enää viisi prosenttia.

Färsaarelaisten tärkein yksittäinen elinkeino on kalastus. Bruttokansantuote henkeä kohden on noin 22 000 Yhdysvaltain dollaria (arvio vuodelta 2001).

Färsaarilla käytetään Färsaarten kruunua, joka ei ole itsenäinen valuutta vaan sidonnainen Tanskan kruunun arvoon.

[muokkaa] Kulttuuri

Koska Färsaarilla elettiin pitkään eristyksissä muusta Euroopasta, sen kulttuuri on melko omaperäinen versio skandinaavisesta kulttuurista.

Kuvataiteen asema Färsaarilla alkoi nousta 1900-luvulla. Tunnettuja kuvataiteilijoita on muun muassa Ingálvur av Reyni (1920-2005). Tórshavnissa sijaitsee kansallinen taidegalleria Listaskálin.

Färsaarelaisia sanomalehtiä ovat muun muassa Sosialurin, Dagblaði, Færingetidende ja Lindin.

Färsaarten ensimmäinen alkoholimyymälä avattiin 2. marraskuuta 1992. Alkoholin myynnin aloittaminen valtion omistamassa myymälässä oli osa alkoholipolitiikan uudistamista, joka alkoi jo saman vuoden keväällä, kun ravintoloille ja hotelleille myönnettiin anniskeluoikeuksia. Saarten tiukkaa, vuonna 1907 järjestettyyn kansanäänestykseen perustunutta alkoholilainsäädäntöä höllennettiin tosin hieman jo vuonna 1980. Silloin asukkaat, joilla ei ollut verorästejä, saivat oikeuden tilata alkoholia ulkomailta, tosin tarkoin kiintiöitynä [1].

[muokkaa] Musiikki

Eivør Pálsdóttir

Färsaarten kansanmusiikissa tärkeä asema on muun muassa viulusäesteisellä laululla. Viulua on käytetty färsaarelaisessa musiikissa ainakin 1600-luvulta lähtien. Färsaarilla tunnetaan myös monet eurooppalaiset tanssit, kuten menuetti ja polkka.

Kolme färsaarelaisen tanssiballadin yleisintä muotoa ovat kvæði, tættir ja vísir. Muihin kansanmusiikin tyylilajiin lukeutuu lastenlaulu skjaldur.

Färsaarilla on oma sinfoniaorkesterinsa, Färsaarten sinfoniaorkesteri, sekä useita kuoroja, kuten Havnarkorið. Färsaarelaisia säveltäjiä ovat muun muassa Sunleif Rasmussen, Kristian Blak ja Knút Olsen.

Myös populaarimusiikki on Färsaarilla suosittua. Tunnettuja nykyajan artisteja ja yhtyeitä ovat muun muassa Eivør Pálsdóttir, MC-Hár, Týr sekä Gestir.

[muokkaa] Ruokakulttuuri

Färsaarelaista perinneruokaa: Kuivattua lampaanlihaa sekä valaanlihaa ja -rasvaa

Färsaarten perinteinen ruokakulttuuri perustuu suurilta osin lihan ja perunan käyttöön ja hyödyntää myös joitakin tuoreita vihanneksia. Myös kuivatulla lampaanlihalla ja kalalla on tärkeä osa useissa ruokalajeissa. Lampaanlihaa käyttäviä perinneruokia on muun muassa skerpikjøt.