Luxemburg

Luxemburg voidaan katsoa perustetuksi vuonna 963, kun Ardennien kreivi Sigfrid lunasti roomalaisen Castellum Lucilinburhuc -linnan rauniot, jotka kuuluivat Teirsin Saint Maximin luostarille. Linna, joka sijaitsi korkealla kallioisella mäellä nimeltä Bock, suureni ja vahvistui vuosisatojen myötä niin, että se oli 1700-luvulla Euroopan vahvimpia linnoituksia. Loistavien puolustusominaisuuksiensa ja maantieteellisen sijaintinsa tähden sitä kutsuttiin "Pohjolan Gibraltariksi".

Luxemburg pysyi Pyhästä Saksalaisesta keisarikunnasta itsenäisenä kreivikuntana aina vuoteen 1354 saakka. Silloin keisari Kaarle IV korotti sen herttuakunnaksi. Vuonna 1437 hallitseva suku sammui ja herttuakunta siirtyi lyhyeksi ajaksi Habsburgeille, kunnes Burgundin herttua Filip II Hyvä liitti sen omiin alueisiinsa. Ennen Marie de Bourgognen, Filipin pojantyttären, kuolemaa 1482 herttuakunta palasi takaisin Habsburgien omistukseen. Espanjan Habsburgien omistukseen maa siirtyi 1506.

[muokkaa] Uusi aika

Ranskan Ludvig XIV liitti herttuakunnan alueisiinsa 1684. Tämä toimenpide huolestutti Ranskan naapureita ja nämä muodostivat Augsburgin liiton vuonna 1686. Tästä seuranneen sodan jälkeen Ranska joutui luopumaan herttuakunnasta, joka palasi jälleen kerran Habsburgien hallintaan Rijswickin rauhassa 1697. Ranskan hallinnan aikana linnoitusta vahvistettiin tunnetun linnoitusasiantuntijan, insinööri Vaubanin johdolla. Habsburgien vallankäyttöoikeus alueeseen vahvistettiin vielä 1715 ja Luxemburg integroitiin Itävallan Alankomaihin vuotta aiemmin (1714) tehdyn Rastattin sopimuksen mukaisesti.

[muokkaa] Ranskan vallankumouksen jälkeen

Ranskan vallankumouksen jälkeen Ranska valloitti Luxemburgin uudelleen ja siitä tehtiin yksi maan departementeistä (département des Forêts) vuonna 1795 (tilanne virallistettiin kuitenkin vasta vuonna 1797). Napoléonin tappion jälkeen Wienin kongressissa 1815 Luxemburgista tehtiin suurherttuakunta, jonka suurherttuana oli Alankomaiden kuningas. Sotilaallisen merkityksensä tähden alueen ei annettu liittyä osaksi Alankomaiden kuningaskuntaa. Sen sijaan Luxemburg oli jäsen Saksan liitossa ja sen puolustus oli annettu Preussin tehtäväksi. Luxemburg oli Alankomaiden kuninkaiden hallinnassa aina kuningas Wilhelm II:n kuolemaan saakka vuoteen 1890. Silloin se siirtyi Nassau-Weilburgin suvulle vanhan saalilaisen lain mukaisesti.

Belgialaisten kapinalla hollantilaisia vastaan 1830 oli merkittäviä seurauksia myös Luxemburgille. Maa julistautui itsenäiseksi 1835, ja suurherttua vahvisti sen kolme vuotta myöhemmin. Lontoon sopimuksella 1839 suurherttuakunta jaettiin kahtia Belgian ja Alankomaiden kesken. Lähes puolet sen maapinta-alasta liitettiin uuteen Belgian valtioon, johon se edelleenkin kuuluu Luxemburgin maakuntana. Kaikkein ranskankielisimmän osansa menettämisen myötä Luxemburgista tuli melkoisen saksankielinen valtio, joskin ranskalaisen kulttuurin vaikutus jäi erinomaisen voimakkaaksi. Myös Belgian markkinoiden menetys toi suuria taloudellisia ongelmia. Nämä asiat tiedostettuaan suurherttua liitti maansa Saksan tulliunioniin (zollverein) vuonna 1842. Tämä ei kuitenkaan pystynyt estämään Luxemburgia jäämästä huonosti kehittyneeksi maatalousvaltioksi lähes sadan vuoden ajaksi. Taloudellisen kehittymättömyyden vuoksi viidennes maan asukkaista muutti siirtolaisina Yhdysvaltoihin vuosien 1841-1891 välisenä aikana.

[muokkaa] Perustuslaillinen monarkia

Luxemburgissa on paljon vanhoja rakennuksia.

Vuonna 1867 puhjennut kriisi oli johtaa sotaan Saksan ja Ranskan kesken. Kyse oli Luxemburgin statuksesta. Ongelmallinen kysymys ratkaistiin toisella Lontoo-sopimuksella, joka takasi valtion pysyvän itsenäisyyden ja valtiollisen neutraliteetin. Linnoituksen muurit revittiin ja Preussin armeija poistui maasta. Vuonna 1868 maalle hyväksyttiin sen ensimmäinen perustuslaki.

Saksa valloitti Luxemburgin ensimmäisessä maailmansodassa ja miehitti sitä vuoteen 1918 saakka. Ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset joukot vapauttivat maan Saksan miehityksestä. Kaksi Yhdysvaltain armeijan divisioonaa kuitenkin jäi maahan sotaa seuranneiden vuosien ajaksi. Versaillesin rauhanneuvotteluissa muut osapuolet torjuivat Belgian vaatimuksen koko Luxemburgin liittämisestä Belgiaan.

Toisessa maailmansodassa toistuivat aiemmat tapahtumat ja saksalaiset miehittivät maan. Suurherttuatar eli miehitysvuodet maanpaossa Yhdysvalloissa. Sodan ja miehityksen traumoista selvittyään maa liittyi Natoon sen perustajajäsenenä vuonna 1949. Tätä ennen maa oli tehnyt talouspoliittisen liiton Alankomaiden ja Belgian kanssa, mistä alkoi Benelux-yhteistyö.

Luxemburg on ollut toisen maailmansodan jälkeen innokas Euroopan yhdentymisen kannattaja. Maa oli perustamassa Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä vuonna 1950. Tämä oli alkiona nykyiselle Euroopan unionille. Vuonna 1957 Luxemburg oli perustajajäsenenä allekirjoittamassa ns. Rooman sopimusta, jolla luotiin Euroopan talousyhteisö EEC (CEE).

[muokkaa] Katso myös

Luxemburgin historia toisen maailmansodan aikana

[muokkaa] Politiikka

[muokkaa] Sisäpolitiikka

Valtionpäämies on suurherttua Henri, joka seurasi isäänsä Jeania 7. lokakuuta 2000 (katso: Luxemburgin suurherttuat). Suurherttuan valta on kuitenkin nimellistä ja edustuksellista. Pääministeri Jean-Claude Junckerilla on maan poliittisen vallankäytön johtopaikka.

Luxemburgin sisäpolitiikkaa luonnehtii hyvin merkittävä konsensus. Se perustuu koalitioille, mikä puolestaan on seurausta vaalien suhteellisesta äänestystavasta. Maan keskeiset sisäpoliittiset kysymykset liittyvät pääsääntöisesti eurooppalaiseen integraatioon.

Maan sisäpolitiikkaan on oma vaikutuksensa myös runsaalla ulkomaalaisten osuudella. Perinteisten siirtotyöläisten osuus on ollut merkittävä jo 1960-luvulta lähtien ja eri toten heitä saapui Etelä-Euroopan maista, Italiasta, Espanjasta ja Portugalista. Uusin "siirtolaisten" ryhmä ovat Euroopan Unionin virkamiehet perheineen ja avustajineen. Tämän korkeapalkkaisen siirtolaisryhmän tähden maassa vallitsee esim. hyvin tiukka ja tarkasti valvottu vuokrasäännöstely, jolla taataan myös maan omien asukkaiden mahdollisuudet kohtuuhintaiseen asumiseen.

[muokkaa] Kansanedustuslaitos

Luxemburg on perustuslaillinen monarkia ja parlamentaarinen demokratia. Kansanedustuslaitoksen vaaleja varten maa on jaettu neljään vaalipiiriin:

Eteläinen: Eschin ja Capellen kantonit
Itäinen: Grevenmacherin, Remichin ja Echternachin kantonit
Keskeinen: Luxemburgin ja Merschin kantonit
Pohjoinen: Diekirchin, Redahgen, Wiltzin, Clervaux'n ja Vianden kantonit.

Kansanedustajien määrä on perustuslain mukaan 60. Heidät valitaan yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla vaaleilla käyttäen niin sanottua listavaalia. Vaalikausi kestää viisi vuotta. Edustajapaikat jakautuvat vaalipiireittäin seuraavasti:

Eteläinen alue: 23 edustajaa,
Itäinen alue: 7 edustajaa,
Keskeinen alue: 21 edustajaa,
Pohjoinen alue: 9 edustajaa.

Viimeisimpien vuonna 2004 pidettyjen vaalien tulokset puolueittain olivat:

36,11 % CSV / PCS (Kristillis-sosiaalinen puolue): 24 paikkaa
23,37 % LSAP / POSL (Luxemburgin sosialistinen työväenpuolue): 14 paikkaa
16,05 % DP / PD (Demokraattinen puolue): 10 paikkaa
11,58 % Déi Greng (Vihreät)) : 7 paikkaa
9,95% ADR (Demokratian ja eläkeläisten taloudellisen turvan komitea): 5 paikkaa
1,90 % Déi Lénk (Vasemmisto)
0,92% KPL (Luxemburgin kommunistinen puolue)
0,12% FPL (Luxemburgin Vapaapuolue)

Eräänlaisena ylähuoneena maassa toimii "Conseil d'État" (valtioneuvosto), jonka muodostavat 21 suurherttuan nimittämää tavallista kansalaista. Nimitys tehdään kansanedustuslaitoksen lausunnon jälkeen. Hallitsijaperheen aikuiset jäsenet kuuluvat itseoikeutettuina jäseninä tähän neuvostoon. Neuvoston tehtävänä on neuvoa ja avustaa kansanedustuslaitosta lainsäädännön tekemisessä.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Alusta alkaen Luxemburg on ollut Euroopan unionin ja sen edeltäjien aktiivinen jäsen. Sen vaikutusvalta järjestöissä on ollut huomattavasti suurempi kuin mitä sen pieni koko edellyttäisi. Luxemburgin johdolla neuvoteltiin ja luotiin pitkälti koko järjestöä suuresti muokannut Maastrichtin sopimus. Luxemburg ei ollut ainostaan ensimmäinen maa, joka täytti sopimuksen taloudelliset, lainsäädännölliset ja rahapoliittiset kriteerit, vaan se täytti ne jo vuoden etuajassa.

Luxemburg on hyötynyt suhteellisesti paljon Euroopan unionista. Luxembourgissa toimivat muun muassa osa Euroopan parlamentin sihteeristöä, muutamia Euroopan komission osastoja, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan investointipankki.

[muokkaa] Maantiede

Luxemburg satelliittikuvassa huhtikuussa

Luxemburgin sijainti läntisen Euroopan sydämessä on ollut maalle sekä positiivinen, että myös monesti negatiivinen seikka. Maan pinta-ala on 2 586 neliökilometriä, pohjois-eteläsuuntaan pituutta on enimmillään 82 kilometriä ja leveyttä 57 kilometriä lännestä itään. Maa kuuluu siis niin sanottuihin Euroopan pienvaltioihin, joskin niissä suurimpien joukkoon.

Maa jakautuu kahteen hyvin erilaiseen maantieteelliseen alueeseen:

Pohjoisessa Oesling, jonka keskikorkeus on 450 metriä merenpinnasta ja joka käsittää noin kolmanneksen koko maan pinta-alasta. Alue modostaa itäisen osan Ardennien vuoristosta.
Gutland eli "Hyvä maa", maan keski- ja eteläosa. Keskikorkeus on 215 metriä merenpinnasta ja käsittää loput 2/3 valtion pinta-alasta. Idässä alue rajoittuu Moselin maanviljelyslaaksoon ja etelässä se on osa Lorrainen tasankoa.

Luxemburgin korkein kohta on 559 metriä korkea Burgplatz Huldangessa, ja alavin kohta on 133 metriä merenpinnasta Wasserbillingissä Moselin laaksossa. Pääkaupunki Luxemburg sijaitsee 304 metrin korkeudessa. Kaupungille ovat tyypillisiä erittäin suuret korkeuserot.

Luxemburg

Meuseen laskevan Chiersin muodostamaa poikkeusta lukuun ottamatta Luxemburgin vedet laskevat Mosel-jokeen ja sen myötä Pohjanmereen.

[muokkaa] Talous

Luxemburgin talous on suuresti riippuvainen pankkisektorista ja terästeollisuudesta. Kansainvälisillä virkamiehillä ja heidän kulutuksellaan on myös kohtuullinen merkitys maan taloudelle. Luxemburgilaiset voivatkin nauttia yhdestä maailman korkeimmasta elintasosta mitattuna kansantulolla henkeä kohti.

Matkaoppaat mainostavat maata hyvin usein Euroopan vihreänä sydämenä, vaikka Luxemburgissa on hyvin runsaasti korkeatasoista teollisuutta ja sen talous on voimakkaasti vientivetoinen. Luxemburgilaiset nauttivat taloudellisesta vauraudesta, joka lienee ainutkertainen demokraattisissa teollisuusvaltioissa.

[muokkaa] Terästeollisuus

Luxemburgin teollinen aktiivisuus on paljolti keskittynyt terästeollisuuteen ja sen ympärille rakentuu varsinainen teollinen tuotanto. Tosin nykyisin sen osuus kansantulosta on vähentynyt melko pieneksi. Maan terästeollisuuden lähtökohtana voidaan pitää 1876 tapahtunutta englantilaisen metalliteollisuuden maahantuloa. Vuonna 1911 perustettiin Arbed-yhtiö, joka tänään on Euroopan toiseksi suurin teräksentuottaja. Tämä terästeollisuus on sijoittunut Ranskan rajan läheisyyteen. Sen tuotanto käsittää 29% maan viennistä ilman palveluja, 1,8% maan bruttokansantulosta, ja se työllistää 22% teollisuuden työvoimasta ja 3,9% koko työvoimasta.

Vaikka Luxemburg on monessa suhteessa vapaan markkinatalouden mallimaa, vuoden 1974 jälkeen valtio on omistanut lähes kolmanneksen teräsjätti Arbedistä. Syynä tähän ovat tuolloin tapahtuneet terästeollisuuden modernisoinnit ja rakennemuutokset. Uudistukset onnistuivat ja tehtaiden tuotantoaste on maailman korkeimpia. Noin 6% tehtaiden tuotannosta suuntautuu Yhdysvaltoihin.

[muokkaa] Pankit

Luxemburgissa on elävä talous.

Terästeollisuuden vaikeudet ja lamakaudet ovat korostaneet pankkisektorin merkitystä Luxemburgin taloudelle. Hyvän asemansa johdosta maa on voinut säilyttää Euroopan Unionissa ainutlaatuisen pankkisalaisuuden ja pankkitoiminnan kontrolloimattomuuden.

Vuonna 1997 maassa oli 215 pankkia, ja niissä kaikkiaan 21.000 työntekijää. Poliittinen vakaus, hyvät tietoliikenneyhteydet, helppo pääsy muihin Euroopan maihin, koulutettu monikielinen henkilökunta ja pankkitoiminnan vankat salaisuusperinteet ovat taanneet finanssisektorin jatkuvan kasvun. Suurin pankkien määrä kuuluu saksalaisille ja sitten tulevat pohjoismaat, Japani ja Yhdysvallat, jonka keskeisimmät pankit ovat läsnä Luxemburgin pankkimarkkinoilla.

Maan pankkien kokonaistase oli yli $200 miljardia vuoden 1966 lopulla. Summasta oli ulkomaalaista valuuttaa 81%, eritoten dollareita ja Saksan markkoja. Pankkitoiminnan lisäksi yli 9000 holding-yhtiötä on perustanut pääkonttorinsa Luxemburgiin. Myös Euroopan unionin hallitsema finanssi-instituution Euroopan Investointipankki pitää päämajaansa Luxemburgissa. Maan alhaiseen veroasteeseen kuuluu myös muita EU-maita alhaisempi arvonlisävero eri tuotteille. Myös suomalaisilla pankeilla on ollut konttori tai sisarpankki Luxemburgissa jo pitkään ennen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin.

[muokkaa] Ulkomaiset investoinnit

Luxemburg tarjoaa ulkomaisille sijoituksille hyvin otollisen ympäristön. Hallituspolitiikka on johdonmukaisesti suosinut uusia investoijia. Tämä on tuonut Luxemburgiin erityisesti high-tech-teollisuuden ja muun vastaavan ns. kevytteollisuuden inventointeja.

Luxemburgin kauppatase on ollut viime vuosikymmeninä tuontivoittoinen, mutta kun palvelutase otetaan mukaan, niin kokonaistase on ollut vientivoittoinen. Näin finanssi- ja pankkisektori mahdollistavat korkean kulutustason maan asukkaille. Myös valtiontalous on vahva ja yleensä budjetit ovat ylijäämäisiä.

[muokkaa] Työelämän suhteet

Työelämän suhteet ovat olleet rauhalliset vuoden 1930 jälkeen. Suurin osa teollisuustyöväestöstä on järjestäytynyt ammattiliittoihin, jotka ovat yhteydessä yhteen keskeiseen puolueeseen. Tärkeimmissä työelämää koskevissa neuvotteluissa toimii ns. kolmikantajärjestelmä, eli hallitus, ammattiliitot ja työnantajat yhteistyössä.

Ulkomaiset investoijat pitävätkin usein juuri Luxemburgin työelämän suhteita ensisijaisena syynä päätökselleen investoida suuriruhtinaskuntaan. Työttömyys on Euroopan mittakaavassa lähes olematonta (noin 2,8 prosenttia), vaikka maassa on todella suuri ulkomaalaisten työntekijöiden määrä.

[muokkaa] Tilastoa

BKT - kasvu: 1,1% (2002), 1,2% (2001), 8,9% (2000), 8,7% (1999)

GDP - Sektoreittainen jakautuminen:

maanviljely: 1%
teollisuus: 23%
palvelut: 76% (1999 arvio.)

Köyhyysrajan alapuolella elävä kansanosa: 0%
Inflaatio (kuluttajahinnat): 1,1% (1999 arvio.)
Työvoima: 236.400 (kolmasosa työvoimasta on ulkomaalaisia työntekijöitä, eritoten Portugalista, Italiasta, Espanjasta, Ranskasta, Belgiasta ja Saksasta) (1998 arvio)
Työvoima toimialottain: palvelut 83,2%, teollisuus 14,3%, maanviljely 2,5% (1998 arvio)

Budjetti: (2000 arvio)

tulot: $4,73 miljardia
menot: $4,71 miljardia

Teollisuus: pankkitoiminta, teräs ja rauta, elintarviketeollisuus, kemikaalit, metallituotteet, renkaat, lasi ja alumiini
Teollisuustuotannon kasvu: 1,6% (1999 arvio)
Sähkön tuotanto: 382 GWh (1998)

Sähkön tuotanto - lähteittäin:

fossiiliset polttoaineet: 60,73%
vesivoima: 24,86%
atomivoima: 0%
muut: 14,41% (1998)

Sähkön kulutus: 5.856 TWh (1998)
Sähkön vienti: 900 GWh (1998)
Sähkön tuonti: 6,4 TWh (1998)
Maataloustuotteet: ohra, kaura, perunat, vehnä, hedelmät, viinirypäleet ja karjatuotteet
Vienti: $7,5 miljardia (f.o.b., 1998)
Vienti - hyödykkeet: valmiit terästuotteet kemikaalit, kumituotteet, lasi, alumiini, muut teollisuustuotteet
Vientimaat: Saksa 33%, Ranska 20%, Belgia 12%, UK 6%, US 5%, Alankomaat 4% (1998)
Tuonti: $9,6 miljardia (c.i.f., 1998)
Tuonti - hyödykkeet: mineraalit, metallit, elintarvikkeet, kulutustavarat
Tuontikumppanit: Belgia 36%, Saksa 27%, Ranska 12%, Alankomaat 5%, US 4% (1998)
Ulkomainen velka: $0
Kehitysapu: $160 miljoonaa (1999)

[muokkaa] Väestö ja kulttuuri

Väestönkehitys vuosina 1961 ja 2003. Luvuissa näkyy voimakas muuttoliike maahan. (luvut FAO, 2005). Väestö tuhansina henkilöinä.

Luxemburgissa on kolme virallista kieltä: luxembourgeois/lëtzebuergesch (puhuttu virallinen kieli sitten vuoden 1970), saksa ja ranska (virallisia kirjoitettuja kieliä). Lëtzebuergesch on vanha germaaninen kieli, joka pohjaa Moselin frankkien kieleen.

Maan monikielisyys on tietenkin tulosta kahden erilaisen etnisen kulttuurin rinnakkainelosta. Tosin 1960-luvulla alkanut voimakas siirtolaisuus on tuonut maahan merkittäviä ryhmiä myös muita romaanisia kieliä puhuvia. Yleistäen voidaan todeta, että saksa on lehdistön pääkieli. Julkinen tiedotus tapahtuu ranskaksi, saksaksi ja joskus englanniksi tai portugaliksi, koska maan väestöstä 10% omaa portugalilaisen taustan.

Maan valtauskonto on katolisuus.

Hallituksella on ollut jo pitkään selkeä linja kehittää maasta audiovisuaalisen toiminnan ja kommunikaation keskus. Maalla on pitkät perinteet kaupallisessa radiotoiminnassa, sillä Radio Luxemburg oli Suomessakin hyvin kuunneltu länsimainen radioasema 50- ja 60-luvuilla, siis ennen kuin Yleisradio liberalisoi musiikkipolitiikkaansa. Nykyisin tämä yhtiö onkin Euroopan tärkein yksityinen radio- ja televisioyhtiö.

Vuonna 1986 perustetun luxemburgilaisen satelliittiyhtiön "Société européenne des satellites" (SES) taustalla on maan hallitus. Yhtiön tehtävänä on asentaa ja operoida telekommunikaatiojärjestelmiä, joilla välitetään televisio-ohjelmia ympäri Eurooppaa. Ensimmäinen SES "ASTRA" -satelliitti, 16-kanavainen RCA 4000, laukaistiin avaruuteen Ariane-raketilla joulukuussa 1988. SES operoi tällä hetkellä yhtätoista satelliittiä.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Luxemburg.

Euroopan valtiot

Luettelo valtioista | Eurooppa | Euroopan neuvosto | Euroopan unioni

	Euroopan unioni
	Alankomaat \| Belgia \| Espanja \| Irlanti \| Italia \| Itävalta \| Kreikka \| Kypros \| Latvia \| Liettua \| Luxemburg \| Malta \| Portugali \| Puola \| Ranska \| Ruotsi \| Saksa \| Slovakia \| Slovenia \| Suomi \| Tanska \| Tšekki \| Unkari \| Viro \| Yhdistynyt kuningaskunta

	NATO
	Alankomaat \| Belgia \| Bulgaria \| Espanja \| Islanti \| Italia \| Kanada \| Kreikka \| Latvia \| Liettua \| Luxemburg \| Norja \| Portugali \| Puola \| Ranska \| Romania \| Saksa \| Slovakia \| Slovenia \| Tanska \| Tšekki \| Turkki \| Unkari \| Viro \| Yhdistynyt kuningaskunta \| Yhdysvallat

Euro

1.1.2007 euroalueeseen liittymässä : Slovenia

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../l/u/x/Luxemburg.html

Luokka: Luxemburg

We provide Linux to the World

Luxemburg

Wikipedia

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Keskiaika

[muokkaa] Uusi aika

[muokkaa] Ranskan vallankumouksen jälkeen

[muokkaa] Perustuslaillinen monarkia

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Politiikka

[muokkaa] Sisäpolitiikka

[muokkaa] Kansanedustuslaitos

[muokkaa] Ulkopolitiikka

[muokkaa] Maantiede

[muokkaa] Talous

[muokkaa] Terästeollisuus

[muokkaa] Pankit

[muokkaa] Ulkomaiset investoinnit

[muokkaa] Työelämän suhteet

[muokkaa] Tilastoa

[muokkaa] Väestö ja kulttuuri

[muokkaa] Aiheesta muualla

Views

Valikko

Etsi

Muilla kielillä