Atlantin valtameri

Wikipedia

Atlantin valtameri eli Atlantti on maapallon toiseksi suurin valtameri Tyynen valtameren jälkeen. Se kattaa noin viidesosan Maan pinta-alasta. Valtameren nimi tulee Kreikan mytologian Atlas-jättiläisestä. Nimitys "Atlaksen meri" (kreik. Ἀτλαντὶς θάλασσα, Atlantìs thálassa) esiintyy ensimmäisen kerran historioitsija Herodotoksella 400-luvulla eaa.^[1]

Atlantin valtameri ulottuu lännessä Amerikan mantereeseen ja idässä Eurooppaan ja Afrikkaan. Sen yhdistää Tyyneen valtamereen Jäämeri pohjoisessa ja Draken salmi etelässä. Panaman kanava muodostaa keinotekoisen väylän Atlantin ja Tyynen valtameren välille. Itämerikin lasketaan kuuluvaksi Atlanttiin. Raja idässä Intian valtamerta vastaan on 20. itäinen pituuspiiri. Raja Jäämerta vastaan kulkee Grönlannista Islannin luoteiskulmaan ja Islannin koilliskulmasta Huippuvuorten eteläkärkeen ja sieltä Nordkappiin Norjassa.

[muokkaa] Mitat

Meren syvin kohta: Puerto Ricon hauta, 8 605 metriä
Keskisyvyys: 3 332 metriä
- ilman sivumeriä: 3 926 metriä
Pinta-ala: 106 400 000 km²
- ilman sivumeriä: 82 400 000 km²
Tilavuus: 354 700 000 km³
- ilman sivumeriä: 323 600 000 km³

[muokkaa] Merenpohja

Atlantin valtameren korkeussuhteet

Merenpohjan topografian tärkein piirre on Atlantin keskiselänne. Se muodostaa suuren merenalaisen vuorijonon, joka ulottuu pohjoisesta Islannista etelään noin 58:lle eteläiselle leveysasteelle. Vuorijonon suurin leveys on noin 1 600 km. Merensyvyys vuorijonon kohdalla on useimmiten vähemmän kuin 2 700 metriä ja useat vuorenhuiput nousevat pinnan yläpuolelle saariksi.

Keskiselänne jakaa Atlantin kahteen suureen altaaseen, joiden keskisyvyys on 3 700–5 500 metriä. Poikittaiset harjanteet mantereiden ja keskiselänteen välillä jakavat meren useisiin pienempiin altaisiin. Syvän meren pohja on melko tasainen, vaikka sielläkin esiintyy lukuisia merenalaisia vuoria, syvänteitä ja hautavajoamia.

[muokkaa] Merivirrat ja ilmasto

Coriolis-ilmiön vuoksi pääasiassa tuulten kuljettamat pintamerivirrat kiertävät Pohjois-Atlantilla myötäpäivään ja Etelä-Atlantilla vastapäivään. Pohjois-Atlantilla lämmin Golf-virta kulkee Pohjois-Amerikan itärannikolta koilliseen lämmittäen Luoteis-Eurooppaa. Pohjois-Atlantin sekoittumisvyöhykkeeltä kääntyy kylmä Kanarianvirta etelään Pohjois-Afrikan länsipuolelle. Pohjois-Atlantin päiväntasaajanvirta kulkee Afrikasta kohti länttä. Näiden merivirtojen väliin jää Sargassomeri. Jäämereltä etelään virtaavat kylmät Grönlannin- ja Labradorinvirrat, jotka voivat kuljettaa jäävuoria niinkin etelään kuin Bermudalle tai Madeiralle. Pohjois-Atlantin eteläosissa kehittyy hurrikaaneja yleensä heinäkuusta marraskuuhun, jotka kulkevat länteenpäin Karibianmerelle tai Pohjois-Amerikan itärannikolle. Pohjois-Atlantilla on usein myrskyjä talvisaikaan.

Etelä-Atlantilla lämmin Brasilianvirta kulkee päiväntasaajalta etelään Etelä-Amerikan itäpuolella. Lähellä Etelämannerta kulkeva kylmä Länsituulten virta kääntyy pohjoiseen Etelä-Afrikan länsirannikolle.

Valtamerien termohaliinikierrossa Golf-virran Pohjois-Atlantille kuljettama suolapitoinen vesi vajoaa alas syvänmeren vedeksi ja virtaa hitaasti etelään läpi Atlantin Intian valtamerelle ja Tyynellemerelle.

[muokkaa] Veden ominaispiirteitä

Avomeren pintaveden suolapitoisuus on 33–37 promillea; pitoisuus vaihtelee leveysasteen ja vuodenajan mukaan. Yleensä vesi on vähäsuolaisinta korkeilla leveysasteilla ja rannikoilla jokien lähettyvillä. Suolaisinta vesi on noin 25. pohjoisella leveysasteella. Pintavesien lämpötila vaihtelee alhaisimmillaan napa-alueitten −2 °C:sta korkeimmillaan +29 °C:een hieman päiväntasaajan pohjoispuolella. Suurin vuodenaikainen lämpötilanvaihtelu on keskileveysasteilla, jossa ero saattaa olla 7–8 °C.

[muokkaa] Atlantin valtameren sivumeret ja osat

Karibianmeri
Välimeri
Meksikonlahti
Scotianmeri
Weddellinmeri
Mustameri
- Asovanmeri
Norjanmeri
Pohjanmeri
Skagerrak
Itämeri
- Pohjanlahti
  - Selkämeri
  - Perämeri
- Suomenlahti
- Kattegat
- Juutinrauma ja Beltit
- Riianlahti
Saint Lawrencen lahti
Sargassomeri
Biskajanlahti
Irlanninmeri
Englannin kanaali
Marmaranmeri
Guineanlahti
Labradorinmeri

[muokkaa] Atlantin valtameren altaat

Keskiselänteen itäpuolella:

Länsi-Euroopan allas
Iberian allas
Kanarian allas
Kap Verden allas
Sierra Leonen allas
Angolan allas
Kapin allas

Keskiselänteen länsipuolella:

Labradorin allas
Newfoundlandin allas
Pohjois-Amerikan allas
Guayanan allas
Brasilian allas
Argentiinan allas
Länsi-Scotian allas

[muokkaa] Triviaa

Nopeimmin Atlantin poikki (Ambrose Light – Lizard Point) on purjehtinut Steve Fossett miehistöineen PlayStation-katamaraanilla - aika on 4 päivää 17 t 28 min 6 s. [1]

[muokkaa] Viitteet

↑ Herodotos 1.203

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Atlantin valtameri.

(englanniksi) CIA – The World Factbook – Atlantic Ocean

Maapallon alueet

	Afrikka	Keski-Afrikka • Itä-Afrikka • Pohjois-Afrikka • Etelä-Afrikka • Länsi-Afrikka
	Amerikka	Väli-Amerikka • Keski-Amerikka • Latinalainen Amerikka • Pohjois-Amerikka • Etelä-Amerikka
	Aasia	Keski-Aasia • Itä-Aasia • Pohjois-Aasia • Etelä-Aasia • Kaakkois-Aasia • Etu-Aasia
	Eurooppa	Keski-Eurooppa • Itä-Eurooppa • Pohjois-Eurooppa • Etelä-Eurooppa • Länsi-Eurooppa
	Oseania	Australaasia • Melanesia • Mikronesia • Polynesia

	Napa-alueet	Arktinen alue • Etelämanner
	Meret	Tyynimeri • Atlantin valtameri • Intian valtameri • Eteläinen jäämeri • Pohjoinen jäämeri