Kaspianmeri
Wikipedia
Kaspianmeri on maailman suurin järvi. Se sijaitsee Euroopan ja Aasian välissä Venäjällä, Azerbaidzanissa, Iranissa, Turkmenistanissa ja Kazakstanissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
Kaspianmeren pinta-ala on noin 374 000 neliökilometriä, ja se sijaitsee 28 metriä merenpinnan alapuolella. 2 200 neliökilometriä Kaspianmeren pinta-alasta on saaria. Kaspianmeren pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 1 200 km, suurin leveys on noin 450 km, ja kapeimmillaan järven leveys on noin 200 km.
Kaspianmerellä ei ole laskujokia, mutta siihen laskevat muun muassa Volga, Ural, Kuma, Kura ja Terek. Kaspianmeri on kanavayhteydessä Itämereen, Mustaanmereen ja Vienanmereen. Araljärven kanssa Kaspianmeri muodostaa Aralokaspianmeren jäänteet. Järven pohjoisosa jäätyy joka talvi.
Volgan säännöstelyn ja keinokastelun vuoksi Kaspianmeren pinta-ala pieneni aina 1970-luvulle asti (1930-luvulla järven pinta-ala oli jopa 436 000 neliökilometriä). 1970-luvun jälkeen järvi on jälleen alkanut kasvaa. Kaspianmerelle ovat kautta vuosisatojen olleet ominaisia suuret koon vaihtelut.
Kaspianmeren suolapitoisuus vaihtelee paljon järven eri osissa, mutta keskimäärin se on 1,3%. Eteläisessä osassa se saattaa silti olla jopa 20–30%. Kaspianmeren suurin syvyys on 1 029 metriä. Syvät alueet sijaitsevat etelä- ja keskiosassa, kun taas pohjoisosa on hyvin matala, keskisyvyydeltään vain 6 metriä.
[muokkaa] Eliöstö
Kaspianmeressä elää runsaasti kaloja, yleisimmät kalalajit ovat kuha, karppi, sampi ja silli. Sammen mädistä jalostetaan arvokasta kaviaaria, ja ylikalastuksen takia sampikanta Kaspianmeressä on vähentynyt uhkaavasti. Ympäristönsuojelijat ovat vaatineet sammen kalastuskieltoa, jotta kanta voisi elpyä.
Kaspianmeressä elää monia kotoperäisiä lajeja, mm. kaspiannorppa (Phoca caspica).
[muokkaa] Öljyntuotanto
Kaspianmeren öljyvarat arvioidaan 17–44 miljardiksi barreliksi. (Tätä voi verrata vaikkapa Qatarin öljyvaroihin, jotka arvioidaan noin 16 miljardiksi barreliksi.) Kaspianmeren öljyvaroja on alettu tehokkaasti hyödyntää vasta 1990-luvulla. Nykyään suurimpia alueen öljyntuottajavaltioita ovat Azerbaidzan ja Kazakstan. Tuotannon käynnistämistä ovat jossain määrin haitanneet rantavaltioiden aluekiistat. Venäjä, Azerbaidzan ja Kazakstan ovat päässeet vuonna 2003 sopimukseen aluevesirajoistaan, mutta Iran ja Turkmenistan eivät ole vielä hyväksyneet mitään sopimuksia.
[muokkaa] Rannikkokaupunkeja
- Astrahan, Venäjä
- Derbent, Venäjä
- Aktau, Kazahstan (entinen Ševtšenko)
- Atyrau, Kazahstan (entinen Guriev)
- Turkmenbashi, Turkmenistan (Entinen Krasnovodsk)
- Astara, Iran
- Bandar Anzali, Iran
- Chalous, Iran
- Nushahr, Iran
- Ramsar, Iran
- Rasht, Gilanin lääni, Iran
- Sari, Iran
- Astara, Azerbaidžan
- Baku, Azerbaidžan
- Khachmaz, Azerbaidžan
- Lankaran, Azerbaidžan
- Oil Rocks, Azerbaidžan
- Sumqayit, Azerbaidžan
