Maailmanpankki
Wikipedia
Termillä Maailmanpankki tarkoitetaan nykyisin kahdesta eri laitoksesta koostuvaa ryhmää. Maailmanpankkiin kuuluvat Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehittämispankki (IBRD) ja Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA). Maailmanpankin nykyiset tehtävät keskittyvät köyhyyden vähentämiseen ja kestävän kehityksen maailmanlaajuiseen edistämiseen. Maailmanpankki antaa jäsenilleen taloudellista tukea lainojen muodossa, teknistä tukea eri projekteihin sekä neuvoo maiden hallituksia.
Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) luotiin toisen maailmansodan jälkeen Bretton Woodsissa pidetyissä neuvotteluissa, jota johtivat Ison-Britannian puolelta John Maynard Keynes ja USA:n puolelta Harry Dexter White (joka jäi myöhemmin kiinni kommunistien vakoojana). Neuvotteluissa USA oli voima-asetelmissa niskan päällä ja Keynes joutui luopumaan monista ideoistaan kuten kansainvälisestä rahayksiköstä. Alun perin oli tarkoitus luoda myös Kansainvälinen kauppajärjestö, joka perustettiin vasta 1994 nimellä Maailman kauppajärjestö (WTO). Neuvottelujen tuloksena syntyneiden Bretton Woods instituutioiden (Maailmanpankki ja IMF) toimenkuva on myöhemmin käynyt läpi lukuisia muutoksia.
Maailmanpankki perustettiin vuonna 1946 rahoittamaan Euroopan ja Japanin jälleenrakentamista. Alussa pankki keskittyi infrastruktuurin, kuten maanteiden, lentokenttien ja voimaloiden korjaamiseen ja jälleenrakentamiseen. Japanin ja Euroopan maiden kehittyessä pankin huomio keskittyi kehitysmaihin. 1990-luvun alkupuolella pankki alkoi myöntää lainoja myös entisille itäblokin maille. Maailmanpankin päänmaja sijaitsee Washington D.C.:ssä. Maailman pankin nykyinen pääjohtaja on yhdysvaltalainen konservatiivipoliitikko Paul Wolfowitz.
[muokkaa] Näkemyksiä Maailmanpankista
Monet vasemmistolaiset pitävät Maailmanpankkia (ja Kansainvälistä valuuttarahastoa) liberaalin talouspolitiikan levittäjänä, kun taas monien liberaalien ja konservatiivien mielestä tällaiset maailmantalouden sääntelyelimet ovat liberaalin talouspolitiikan vastaisia ja lisäksi usein hyväksyvät kohdemaiden sääntelyn ja tukevat niiden suunnitelmataloutta.
Vuoteen 2005 asti Maailmanpankkia johtaneen James Wolfensonin on kehuttu lähentäneen Maailmanpankkia kansalaisjärjestöihin. Useiden oikeistolaisten kriitikoiden mukaan hän on liiaksi toteuttanut rikkaiden maiden äänekkäiden kansalaisjärjestöjen tahtoa sen sijaan, että olisi sijoittanut rahat sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä kehitysmaille. Vasemmistolaiset taas näkevät Maailmanpankin usein yhä liian liberalistisena talouspolitiikan suuntaan.
Epäselvää on myös, mikä on modernisaation ja siihen sisältyvän talouden rakennemuutoksen osuus nykyään Maailmanpankin ja yleensä kansainvälisen yhteisön kehitysajattelussa. Nykyään puhutaan "köyhyyden vähentämisestä", joka tarkoittaa makrotalouden tasapainottamista talouskasvua varten, sekä suoraan köyhyyteen kiinni käyviä sosiaalisia ohjelmia. Tästä kuitenkin puuttuu teollistamispolitiikka, jolla pyrittäisiin muuttamaan talouden rakennetta. Vahvat kehitysmaat kuten Kiina ja Vietnam pyrkivät sen sijaan tietoisesti muuttamaan taloutensa rakenteen korkean tuottavuuden tuotteita kohti (siitä huolimatta, että ovat yhteistyössä Maailmanpankin kanssa).
