Ukrainan maakaasukysymys

Wikipedia

	Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
	Syy: Tässä artikkelissa on liikaa toistoa. Pitäisi myös wiki-muotoilla. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Ukrainan maakaasukysymys oli vuodenvaihteessa 2005-2006 tapahtunut taloudellis-poliittinen konflikti, joka koski kaasuntoimitusta Venäjältä Ukrainaan. Kriisi kosketti vähäisessä määrin myös muita lähialueen ja Euroopan valtioita.

Ukraina on energiahuollossaan riippuvainen Venäjän toimittamasta maakaasusta. Maiden välillä on ollut kasvavaa erimielisyyttä kaasun hinnasta Venäjälle epämieluisen Ukrainan presidentinvaalituloksen jälkeen. Venäjä on myynyt sen etupiiriin kuuluneelle Ukrainalle maakaasua noin 75% halvemmalla kuin esim. EU-maille. Osa alennuksesta on ollut palkkiota Ukrainalle maakaasuputkesta, joka kulkee Ukrainan halki EU-maihin. Venäjä nosti Ukrainalle myytävän maakaasun hintaa lähelle länsimailta perittyä hintaa. Ukrainan kieltäytyi maksamasta vaadittua hintaa. Tällöin Venäjä lopetti kaasun toimituksen Ukrainalle, mutta jatkoi toimitusta EU:hun. EU:hun saapuva kaasumäärä väheni ja väitettiin Ukrainan hätätilassa tai painostustoimena varastaneen kaasua EU-maiden kiintiöstä.

Maat pääsivät sopimukseen 95 dollarin hintatasosta keskiviikkona 4.1.2005 siten, että koko kauppa keskitetään Rosukrenergolle ja että Gazpromin venäläinen kaasu maksaa sen pyytämät 230 dollari tuhannelta kuutiometriltä, mutta että Turkmenistan, Kazakstan ja Uzbekistan toimittavat kaasua tätä halvemmalla Gazpromin putkiston kautta, jotta keskihinnaksi muodostuu 95 dollaria tuhannelta kuutiometriltä. Perjantaina 6.1.2005 ilmoitti Ukrainan Naftogazin varajohtaja Andrei Lopuhanski, ettei Ukraina osta Rosukrenergolta venäläistä maakaasua lainkaan 2006. Gazpromin tiedottaja Sergei Kuprianov totesi vastaukseksi, että Gazprom on myynyt Rosukrenergolle maakaasua Ukrainaa varten eurooppalaisen hinnoittelun perusteella. Hänen mukaansa sopimuksesta poikkeaminen ei ole hyväksyttävää ja saattaa vaarantaa maakaasun toimitukset, mikäli Ukraina ryhtyy yksipuolisiin toimiin.

Ukrainassa ei oltu tyytyväisiä tähän kompromissiin, jonka perusteella maa joutui nyt maksamaan kaasustaan lähes kaksinkertaisen hinnan aiempaan tilanteeseen verrattuna. Erityisesti oppositio arvosteli ratkaisua ja kiista vei Juri Jehanurovin hallitukselta tuen. 10.1. parlamentti erotti hallituksen, kun 450:stä jäsenestä 250 kannatti erottamista. Jehanurov säilyy virkaatekevänä pääministerinä, kunnes maahan saadaan uusi hallitus. Tämä tilanne saattaa kestää maaliskuussa pidettäviin parlamenttivaaleihin saakka.

Sisällysluettelo 1 Ukrainan riippuvuus Gazpromin toimittamasta maakaasusta 1.1 Hintaneuvotteluja 1.2 Eriäviä strategioita 1.2.1 Valko-Venäjä ennakkotapauksena 1.2.2 Ukraina energian nettotuoja 1.2.3 Epätäydellinen hinnanmuodostus 1.2.4 Ukraina Venäjän viemän kaasun transitomaana 1.2.5 Energian markkinahintaistaminen 1.2.6 Energia ja ulkopolitiikka 1.2.6.1 Kuukausia kestäneet hintaneuvottelut 1.2.6.2 Länsilinja - länsihinta 1.2.6.3 Markkinahintoihin myöhemmin 1.2.6.4 Maakaasun hinnankorotukset prosentteja kansantulosta 1.3 Huoltovarmuus 1.3.1 Kauppasaarron toteuttaminen 1.3.2 Toimitusmuutoksia ja ilmoituksia 2 Lähteet 3 Aiheesta muualla 4 Katso myös

[muokkaa] Ukrainan riippuvuus Gazpromin toimittamasta maakaasusta

Ukraina on riippuvainen maahantuomastaan energiasta. Venäjä ja muut maakaasun tuottajat ovat myyneet IVY-maille maakaasua halvemmalla kuin mitä on peritty kuljetuskustannukset huomioon ottaen länsimailta.

[muokkaa] Hintaneuvotteluja

Ukraina ja Venäjä ovat kävivät keskustelua yhdeksän kuukautta Ukrainan maksamasta maakaasun hintatasosta. Venäjä halusi siirtyä ilmoittamiinsa markkinahintoihin pitäen enimmäishintana Länsi-Euroopan hintoja, kun taas Ukraina kieltäytyi maksamasta heti pyydettyä 210-230 dollarin hintaa tuhannelta maakaasukuutiometriltä.

Venäläinen Gazprom tuo maahan ja samalla vie Länsi-Eurooppaan suuria määriä maakaasua, minkä hintatasosta on ollut eriäviä näkemyksiä myyvän Gazpromin ja ostavan Naftogazin välillä.

Ukrainassa haluttiin säilyttää edullinen naapurimaa Valko-Venäjän maksama 47 dollarin kuutiohinnan perusteella edullinen 50 dollarin kuutiohintataso, kun taas Gazprom halusi siirtyä länsieurooppalaisiin markkinahintoihin vaatien 230 dollaria tuhannelta maakaasukuutiometriltä.

[muokkaa] Eriäviä strategioita

Venäjä on halunnut Gazpromin avulla kehittää ja hallita yhdessä Ukrainan Naftogazin kanssa Ukrainan alueella olevaa maakaasuputkistoa, mutta Ukraina ei ole asiaa kiirehtinyt uuden presidentti Viktor Juštšenkon nimittämien Julija Timoshenkon eikä Juri Jehanurovin hallitusten aikana.

Korkea hinnankorotusvaatimus nähdään Ukrainassa aikomuksena puuttua Naftogazin hallitsemaan maakaasuputkistoon ja myös osittain vastauksena oranssivallankumoukseen joulukuussa 2004.

Oranssivallankumouksen institutionalisoimiseksi perustivat Georgia ja Ukraina joulukuussa 2005 Demokraattisen valinnan yhteisön, minkä tarkoituksena on viedä muihin entisiin neuvostotasavaltoihin Georgian ja Ukrainan rauhanomaisten vallankumousten kokemuksia. Tämä on jossain määrin ärsyttänyt Venäjää, koska se on ulko- ja geopoliittisista syistä suosinut Keski-Aasian neuvostotasavalloissa valtionpäämiehiä, mitä uudet oppositioiden demokratialiikkeet vastustavat. Ukraina myös ilmoitti vuoden 2005 lopulla, ettei se kutsu IVY:n vaalitarkkailijoita valvomaan 26.3.2006 järjestettäviä parlamenttivaaleja. IVY:n vaalitarkkailijoilla on ollut monissa tapauksissa vastakkaisia tuloksia IVY:ssä järjestettävistä vaaleista kuin esimekiksi ETYJin vaalitarkkailijoilla.

Gazprom puolestaan korostaa velvoitettaan tuottaa pääomistajalleen Venäjän valtiolle tuloja ja Venäjä sitä, että siltä on edellytetty markkinatalouteen siirtymistä myös maakaasukauppojen osalta ja että myös Ukraina on hankkinut itselleen markkinatalousmaan statuksen. Ukraina periaatteessa hyväksyy hinnankorotukset ja markkinahintoihin siirtymisen, mutta suunnitelmallisesti ja vasta pitkällä aikavälillä.

Pääartikkeli Venäjän maakaasupolitiikka

Ukraina on pyrki neuvotteluvoimaa kehittääkseen kytkemään asiaan myös Venäjän Mustanmeren laivaston vuokraaman neuvostoaikaisen Krimin laivastotukikohdan vähäisen 98 miljoonan dollarin vuosivuokran mahdollisen korotuksen, mikäli maakaasunhintoja Ukrainalle korotetaan. Venäjä kuitenkin ilmoitti, että vuokrasopimus vuoteen 2017 saakka sisälsi myös Venäjän tunnustuksen Ukrainan valtionrajojentunnustamisen, minkä vuoksi kysymystä laivastotukikohdasta ei voi kytkeä maakaasuasiaan ilman vakavia seurauksia, koska rajojen tunnustaminen on erottamaton osa sopimusta, millä myös laivastotukikohta vuokrattiin vuoteen 2017.

[muokkaa] Valko-Venäjä ennakkotapauksena

Venäjän samankaltaiset pyrkimykset Valko-Venäjän Beltransgazia koskien johtivat Valko-Venäjän velkojen vuoksi maakaasun viennin lyhytaikaiseen keskeyttämiseen 2004, mikä vaikutti myös Saksan ja Hollannin maakaasun saantiin Venäjältä. Valko-Venäjä ja Venäjä pääsivät sopimukseen 2005 Jamal-Eurooppa -maakaasuputken hallinnasta.

Valko-Venäjä saa halvalla kaasua ja merkittävä osa hallinnasta siirtyi Gazpromille. Gazpromin kannalta ongelmallista 575 kilometrin pituisessa Valko-Venäjän omistamassa ja hallitsemassa osuudessa oli se, ettei Valko-Venäjä kehittänyt tarvittavaa määrää pumppuasemia valmiiksi, jotta Jamal-Eurooppa -maakaasuputkesta olisi saatu täysi kuljetuskapasiteetti. Kun putkilinja on siirtynyt käytännössä Gazpromin haltuun, viimeistellään myös viimeiset pumppuasemat toimintakuntoon.

Ukraina antoi perään Venäjän ja Gazpromin vaatimuksille. 29.12.2005 ukrainalainen painos Kommersant-lehdestä ilmoitti, että Ukrainan energiaministerillä olisi ollut valtuudet neuvotella maakaasun hinnoista jopa 95 dollariin tuhannelta kuutiometriltä.

Venäjä puolestaan edelleen vaati 230 dollaria kuutiometriltä, mutta tarjosi hinnankorotusajaksi vasta huhtikuuta 2006, jolloin Ukrainan parlamenttivaalit ovat jo tulleet pidetyiksi.

Sunnuntaina 1. tammikuuta 2006 Gazprom ilmoitti vähentäneensä Ukrainaan toimitettavaa maakaasua 120 miljoonaa kuutiometriä päivässä, mikä tekee vuodelle laskettuna noin 43,8 miljardia kuutiometriä. Ukrainan kaasun vuosikulutus oli 78 miljardia kuutiometriä, mistä omaa tuotantoa on noin 18 miljardia kuutiometriä ja loput 60 miljardia Gazpromin toimittamaa Venäjällä ja Turkmenistanissa tuotettua kaasua. ^[1]

[muokkaa] Ukraina energian nettotuoja

Ukraina on energian nettokäyttäjä. Itä-Ukrainassa oleva raskas teollisuus, mikä rakennettiin pääasiassa Neuvostoliiton konepajateollisuudelle teräksen tuottajaksi, on riippuvainen Venäjältä tuotavan energian hinnasta.

Ukrainan käyttämän maakaasun tuottajat

tuottaja	määrä	vuosi
Turkmenistan/Venäjä/Gazprom	36	2005
Venäjä/Gazprom	24	2005
Ukraina/Naftogaz	18	2005

[muokkaa] Epätäydellinen hinnanmuodostus

Maakaasun markkina ei ole Euroopassa muodostunut täydelliseksi. Kaasun hinta on riippuvainen kalliista maakaasunsiirtoputkien rakentamisesta ja ylläpidosta, mikä tarjoaa mahdollisuuden transitotuloihin maille, joiden kautta maakaasu kuljetetaan ostajalle.

Venäjä ja Gazprom pyytävät vuodeksi 2006 230 dollaria maakaasukuutiolta Ukrainalta, kun taas Valko-Venäjälle myydään 47 dollarilla, Kaukasian entisille neuvostotasavalloille 110 dollarilla ja Baltian maille 120 dollarilla maakaasukuutiolta.

Turkmenistanin presidentti Saparmurat Nijazov allekirjoitti Ukrainan kanssa sopimuksen, jonka mukaan Turkmenistan voisi myydä Ukrainalle 40 miljardia maakaasukuutiometriä hintaan 50 dollaria kuutiolta. Vuonna 2006 Turkmenistan toimittaa Venäjälle 30 miljardia maakaasukuutiota 65 dollarin kuutiohintaan. Yhteensä Gazpromille ja Ukrainalle toimitettavasta kaasusta muodostuu 70 miljardin kuution erä. Ukrainan Naftogazin ja Venäjän Gazpromin edustajat kuitenkin arvelivat Turkmenistanin vuoden 2006 tuotannoksi kuitenkin vain 50 miljardia maakaasukuutiota, joten Naftogazin neuvoteltavaksi jää sopia Gazpromin ja Turkmenistanin kanssa, miten tuo määrä jaetaan.

Eri maiden käyttämiä maakaasun hintoja

myyjä	ostaja	määrä	hinta	arvo	vuosi	transito
Turkmenistan	Venäjä/Gazprom	30	65 [2]	1,95	2006	[[]]
Turkmenistan	Venäjä/Gazprom	30?	58 (2)	1,74?	2005	[[]]
Turkmenistan	Ukraina/Naftogaz	40?	50	2,00?	2006	[[]]
Turkmenistan	Ukraina/Naftogaz	36	58 [3]	2,088	2005	[[]]
Turkmenistan	Ukraina/Naftogaz		44 [3]		2004	[[]]
Venäjä/Gazprom	Valko-Venäjä	21	46,68 [4] [5]	0,98	2006	0,75 (2005)
Venäjä/Gazprom	Georgia/Tbilgazi	0,92	110 [6]	1,01	2006	[[]]
Venäjä/Gazprom	Viro/Liettua/Latvia		120		2006	[[]]
Venäjä/Gazprom/Rosukrenergo*	Ukraina/Naftogaz		95 [7] [8]		2006	1,60 (2005)
Turkmenistan	Venäjä/Rosukrenergo/Naftogaz*		45 [9]		2006
Uzbekistan	Venäjä/Rosukrenergo/Naftogaz*		35 [9]		2006
Venäjä/Gazprom	Venäjä/Rosukrenergo/Naftogaz*		230 [9]		2006
Venäjä/Gazprom	Länsi-Eurooppa		240 [7]		2006	2,30 (2005)

Ryhmät:

myyjä: myyjämaa/myyntiyhtiö

ostaja: ostajamaa/ostajayhtiö

määrä: miljardeja kaasukuutiometrejä

hinta: USD 1000 m³:ltä maakaasua

arvo: kaupan arvo miljardeina USD:na

vuosi: kaupankäyntivuosi

transito: maakaasunsiirtomaksu USD:ia/1 000 m³/100 km

Ukrainan vaatimus 15%:n osuudesta Venäjän noin 112 miljardin kuutiometrin maakaasuun olisi merkinnyt noin 17 miljardin kuution maakaasuerään, minkä Ukraina tarvitsisi, mutta ei kykene itse tuottamaan tai Turkmenistanilta ostamaan. Näin ollen Venäjän maakaasun hinnalla ei olisi ollut mitään merkitystä Ukrainalle, koska se olisi aina kyetty kattamaan Venäjän muihin maihin viemän maakaasun transitomaksuilla muuta maksamatta. Maakaasutoimitusten mahdollisesti lisääntyessä Ukrainan kautta, olisi Ukraina saanut vielä lisäksi nettohyötyä suurempaan maakaasuerään kohdistuvasta 15:n transitomaksusta. Gazprom ei tähän suostunut, vaan piti periaatteessa vääränä perusteena hinnoitella transitokuljetukset maakaasun hinnan mukaan.

[muokkaa] Ukraina Venäjän viemän kaasun transitomaana

Ukraina on merkittävä maakaasun transitomaa Venäjältä länteen vietävän maakaasun osalta. Ukrainan oma kaasu on pääasiassa Gazpromin välittämää turkmenistanilaista maakaasua. Gazpromista tuli turkmenistanilaisen maakaasun tukkumyyjä sen jälkeen kun Ukrainalle muodostui ongelmia maksujen kanssa. Gazprom takaa säännölliset maksut Turkmenistanille ja omistaa kaasunsiirtoinfrastruktuuria Turkmenistanissa.

[muokkaa] Energian markkinahintaistaminen

Yhdysvallat on edellyttänyt, että Venäjän tullessa WTO:n jäseneksi se lopettaisi energian kaksoishinnoittelun ja yhdentäisi sisäiset hintansa vastaamaan maailmanmarkkinahintoja. Venäjä käyttää halvempaa hinnoittelua kauppapolitiikkansa välineenä ja taloudellisena tukena lähiulkomaille, jotka ovat entisiä neuvostotasavaltoja ja ovat IVY-maita.

[muokkaa] Energia ja ulkopolitiikka

[muokkaa] Kuukausia kestäneet hintaneuvottelut

Joulukuun 2004 oranssivallankumouksessa Ukrainan pyrkimykset kohti NATO-jäsenyyttä ja lopulta kohti EU-jäsenyyttä voimistuivat. Myös Turkmenistan halusi parempaa hintaa maakaasusta, mistä Ukrainan ja Venäjän tulee neuvotella vuosittain.

[muokkaa] Länsilinja - länsihinta

Joulukuussa 2005 kiista hintatasosta kärjistyi kun Gazprom halusi maakaasusta Ukrainalta 230 dollaria kuutiometriltä, mitä se pitää länsieurooppalaisena markkinahintatasona. Ukraina, jonka maakaasun hintataso on ollut Valko-Venäjän tapaan 48 dollarin kuutiometrihintatasolla kieltäytyi maksamasta 50 dollaria enempää uudella hintatasolla, minkä seurauksena Gazprom ilmoitti, että sunnuntaina 1. tammikuuta 2006 kello 10 se katkaisee maakaasun toimitukset Ukrainalle, ellei se suostu maksamaan 230 dollaria maakaasutonnilta. Maakaasuputkiston painetta on ryhdytty alentamaan uudenvuodenpäivänä ilmoitetun mukaisesti.

[muokkaa] Markkinahintoihin myöhemmin

Ukraina on kieltäytynyt ja ilmoittanut, että sille kuuluu transitokorvauksena 15 prosenttia maakaasusta, joka toimitetaan länteen sen alueella olevien maakaasuputkien kautta. Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko ilmoitti suostuvansa 80 dollariin maakaasukuutiolta, mutta ettei Ukraina maksa 230 dollaria. 29.12.2005 oli Kommersant-lehden Ukrainan painoksen mukaan valtuutus koskenut jo 90 dollarin kuutiohintaa. Renessans Kapitalin analyytikko Jekaterina Malofejeva arvelee Ukrainan Naftogazin ja Venäjän Gazpromin lopulta lähenevän 150 dollarin hintatasoa. Ennen joulukuun 230 dollarin hintapyyntöä 2005 oli Gazpromin tavoitteena pidetty 160 dollaria.

[muokkaa] Maakaasun hinnankorotukset prosentteja kansantulosta

Ukraina käyttää vuosittain noin 78 miljardia kuutiota maakaasua. Sen arvo 50 dollarilla tuhannelle kuutiometrille on 3 900 miljoonaa dollaria. 230 dollarin mukaan arvoksi muodostuisi 17 940 miljoonaa dollaria. Hintatason korotus merkitsisi 14 040 miljoonan dollarin lisämaksua toivottuun 50 dollarin hintatasoon nähden, miltei 300 dollaria ukrainalaista kohden vuodessa lisää, mikä olisi noin 5%:ia kansantulosta ostovoimapariteetin mukaan laskettuna.

Ukraina kuitenkin tuottaa 78 miljardista kuutiosta itse 18 miljardia kuutiota ja Turkmenistan on luvannut myydä 36 miljardia kuutiota puoliksi edellisten vuosien tapaan jopa bilateraalikaupalla 50 dollarilla, jolloin hinnan nelinkertaistuminen kohdistuisi Venäjän mahdollisesti toimittamaan 24 miljardiin maakaasukuutiometriin.

Lisäksi Ukrainassa on suunniteltu korvattavaksi kivihiilellä ja öljyllä 16 miljardia maakaasukuutiota, jolloin kokonaiskulutukseksi jäisi 62 miljardia maakaasukuutiota, mistä 18 miljardia omaa tuotantoa ja 36 miljardia tuontia Turkmenistanista hintaan 50 dollaria tuhannelta kuutiolta. Näin ollen Venäjän tuonniksi jäisi nettona vain 8 miljardia maakaasukuutiota. Merkittävällä maakaasun hinnankorotuksella olisi merkitystä taloudelliseen kasvuun ja se voisi panna Venäjän ja Ukrainan väliset suhteet uuteen tilaan. Ukraina tähtää virallisesti NATO- ja EU-jäsenyyksiin, mistä ainakaan ensimmäisestä tavoitteesta ei Venäjä ole innostunut.

Ukraina vaati 15%:ia Ukrainan kautta vietävästä kaasuta transitomaksuna itselleen. Gazprom pitää aietta sanktioimattomana käyttöönottona, lyhyesti sanottuna varkautena, mikä kohdistuu ostajamaihin, mm. Saksan liittotasavaltaan. Euroopan unionin komissio ei aluksi ottanut asiaan kantaa, vaikka Euroopan unioni on tulliliitto, minkä toimialaan kuuluu kauppapolitiikka. Gazpromin Ukrainan kautta tapahtuvan viennin lakkaamisen pelätään vaikuttavan myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden maakaasun tuonnin vakauteen.

Euroopan unionin komissio ei ole ottanut asiaan kantaa, vaan on jäänyt seuraamaan tilanteen kehittymistä huolimatta siitä, että Venäjän hallituksen enemmistö omistama ja tukeman Gazpromin ja Ukrainan välinen kiistaa saattaa vaarantaa osan kaasuntoimituksista Euroopan unionin jäsenvaltioihin, mistä merkittäviä ovat ennen kaikkea Saksa, mutta myös Italia. Maakaasun Saksan maahantuoja ja edelleen jakelija on E.ON Ruhrgas AG.

Saksan primäärienergiasta 2002 oli maakaasua 21,7%:ia. Saksa on ilmoittanut luopuvansa ydinvoimasta, minkä tuottamaa vajetta katetaan mm. maakaasun suoralla tuonnilla Venäjältä. Saksassa on 17 miljoonaa kotitaloutta, mitkä käyttävät kaasua.

Venäjä pyrkii toimitukset turvatakseen ja parempaa kannattavuutta saadakseen suurempaan riippumattomuuteen Baltian maista, Valko-Venäjästä ja Ukrainasta sekä näiden vaatimista transitomaksuista. Siksi Saksa ja Venäjä rakentavat Itämeren pohjaan maakaasuputken, minkä vuoksi sitä pitkin siirrettävästä kaasumäärästä ei koidu transitotuloja Baltian maille tai Puolalle.

Venäläis-saksalaisen Itämeren alaisen maakaasuputken rakentaminen alkoi 9.12.2005. Putki alkaa Babajevon kylästä Vologdan oblastista, mistä alkaa myös toinen maakaasuputki Baltiaan ja sen maanpäällinen osuus päättyy 917 kilometrin päähän Viipurin satamaan jatkaen Itämeren pohjassa vielä 1 198 kilometriä Greifswaldiin. Kaksiputkisen kaasulinjan ensimmäisen putken uskotaan tulevan käyttövalmiiksi 2010 mennessä ja kykenevän siirtämään silloin 27,5 miljardia maakaasukuutiometriä vuodessa. Toisen putken tultua käyttökuntoon on linjan koko kapasiteetti kaksinkertainen, 55,0 miljardia maakaasukuutiometriä vuodessa. Kahden putken kaasulinjan rakentaminen tullee maksamaan neljä miljardia euroa.

Pääartikkeli:Pohjois-Euroopan maakaasuputki [1]

Viro, Liettua, Latvia, Puola ja Ukraina ovat vastustaneet maakaasuputkea. Sitä kannattaa maakaasuputkiyhtiön hallintoneuvoston päätoiminen puheenjohtajan, entisen Saksan liittokansleri Gerhard Schröderin lisäksi liittokansleri Angela Merkel.

Pohjois-Euroopan Itämeren alaisen kaasuputken uskotaan Saksassa tuovan vakautta Länsi-Euroopan maakaasutoimituksiin. Suorat putkiyhteydet heikentävät Baltian mailta, Puolalta ja Ukrainalta niiden transitomaan asemaa ja transitotuloja ainakin maakaasukaupan kasvun osalta.

Saksan primäärienergia lähteittäin

	Energiamuoto	Osuus	Öljynä (1)	Vuosi
	Öljy	37,4%	128,1	2002
	Maakaasu	21,7%;(2) 3,9% + (3) 11,0%+ (4) 6,7%	74,3	2002
	Kivihiili	13,2%	45,0	2002
	Ydinvoima	12,6%	43,0	2002
	Ruskohiili	11,6%	39,6	2002
	Muut (5)	3,5%	11,9	2002

(1) Energiasisällöltään miljooniksi öljytonneiksi laskettuna (mtoe; million tons oil equivalent)

(2) Saksan oma maakaasutuotanto erilaisista lähteistä (18%)

(3) Saksan tuonti Alankomaista, Britanniasta, Norjasta ja Tanskasta (51%)

(4) Saksan tuonti Venäjältä (31%)

(5) Lukuihin sisältyy osa ydinenergian uudelleen arvostuksesta miljoonina öljytonneina öljyenergiana, vesivoimaa sekä sähkön viennin ja tuonnin nettoerotus ja muita oikaisueriä.

Maakaasun osuuden Saksan primäärienergiasta uskotaan kasvavan vuoden 2002 22%:sta 25%:iin vuoteen 2012 mennessä.

Länsi-Euroopan maakaasun tuotanto^[10]

Länsi-Eurooppaan maakaasua tuodaan ja sitä tuotetaan myös Länsi-Euroopassa monista lähteistä yhteensä noin 400 miljardia kuutiometriä.

Viejä/tuottaja	Osuus	Mrd m³	Vuosi
Länsi-Eurooppa	68%	272	2002
Venäjä	17%	68	2002
Algeria	12%	48	2002
Muut (1)	3%	12	2002

Muut (1) käsittää Abu Dhabin, Katarin, Libyan, Malesian, Omanin sekä Trinibadin ja Tobagon

[muokkaa] Huoltovarmuus

Eri maiden riippuvaisuus Venäjän maakaasusta ^{[11] [12] [13]}

Tuojamaa	Osuus	Mrd m³	Vuosi	Transitomaa	Jakelija
Bulgaria	94%	2,85	2004		Bulgargaz
Italia		21	2004	Unkari
Itävalta	63%
Kreikka	92%			Bulgaria
Makedonia
Puola	60%			Valko-Venäjä/Ukraina
Ranska		12	2004		Gaz de France
Saksa	31%	38	2004
Serbia ja Montenegro			2004	Unkari/Ukraina
Slovakia	100%
Tšekki	73%
Turkki		14	2004	Bulgaria/Ukraina
Ukraina		34	2004	Venäjä	Rosukrenergo/Naftogaz
Unkari	72%			Ukraina	Magyar Országos Levéltár régi honlap (MOL)

Euroopan unionin energiavastaavat pitivät asiasta kriisikokouksen vasta keskiviikkona 4.1.2006. Euroopan unionin komissiossa kaasuasioista vastaa latvialainen Andris Piebalgs. Ukraina ja Venäjä jäivät pois kokouksesta. Ukraina totesi, että Ukraina ja Venäjä olivat neuvottelemassa maakaasuasiasta keskenään ja että Euroopan unionin energiakomissaarin kokoon kutsumalla kokouksella oli vain tekninen luonne.

[muokkaa] Kauppasaarron toteuttaminen

Kaksi putkea viidestä kiinni

Mostransgazin Aleksander Glazkritskin mukaan Ukrainassa on viisi kaasuputkea, mistä kaksi on tarkoitettu Ukrainan kaasun käyttöä varten ja kolme vientiä varten. Näin ollen riittäisi se, että jatkettaisiin maakaasutoimituksia länteen kolmea vientiputkea pitkin ja lopetettaisiin kaasun toimittaminen kahdessa Ukrainalle varatussa maakaasuputkessa.

Mahdollinen energian säännöstely Ukrainassa

Ukrainan presidentti myönsi valtuudet maakaasun vähittäishintojen korottamiseen Ukrainassa sekä ilmoitti, että mikäli maakaasun käyttöä joudutaan säännöstelemään, kohdistuu se ensisijaisesti teollisuuteen. Pääasiassa Itä-Ukrainassa venäjänkielisellä alueella sijaitseva raskas teollisuus tuottaa 2/3 Ukrainan vientituloista.

Ensiksi maakaasun saantia olisi rajoitettu suurteollisuudelta, mikä pyrkisi siirtymään öljyn ja kivihiilen käyttöön. Ukrainassa louhitaan myös kivihiiltä, vaikka omakustannus sosiaalisten velvoitteiden vuoksi voi olla korkeampi kuin puolalaisen kivihiilen. Kivihiileen siirtymisestä halvan hintatason maakaasuun verrattuna olisi lisäkustannuksia.

Toinen mahdollinen puskuri olivat Ukrainan Naftogazin 32 miljardin kuution kaasuvarastot, minkä täyttöastetta ei ole julkistettu. 32 miljardia kuutiota on noin 40%:ia Ukrainan 78 miljardin kuution vuosittaisesta maakaasun kulutuksesta.

Ukrainassa ei uskottu Venäjän todella katkaisevan maakaasun toimituksia 1.1.2006 kello 10 Moskovan aikaan. Tilanne kuitenkin lähti kehittymään Gazpromin aikaisemman ilmoituksen mukaisesti määräajan mentyä umpeen.

Gazprom ilmoitti heti katkaistuaan Ukrainan maakaasutoimitukset, että se toimittaa Länsi-Eurooppaan tavanomaisesti maakaasua ja että mikäli toimituksista puuttuu jotain, johtunee se siitä, että Ukraina ottaa käyttöönsä Länsi-Eurooppaan toimitettavaa maakaasua.

[muokkaa] Toimitusmuutoksia ja ilmoituksia

Taho	Maa	Ilmoitus	PVM
Gazprom	Venäjä	Ukrainan toimituksia vähennetty 120 milj. m³/vrk, 43 mrd m³/vuosi (1)	1.1.2006
Gaz de France	Ranska	Algeriasta ja Norjasta tarvittaessa (2)	1.1.2006
MOL	Unkari	vähennys 1/4, varastot ja vaihtoehtoiset (3)	1.1.2006
PGNiG	Puola	vähennystä, myös kulutus vähentynyt (4)	1.1.2006
OMV	Itävalta	vähennystä 1/3	2.1.2006
Ruhrgas	Saksa	kulutusta ei toistaiseksi rajoiteta (5)	2.1.2006
Gazprom	Venäjä	Ukrainan maakaasuputkistoon ei syötetä Turkmenian kaasua (6)	2.1.2006
Italian, Ranskan ja Saksan ministerit	Italia,Ranska,Saksa	Kiovaan ja Moskovaan lähetetty talousministereiden kirje (7)	2.1.2006
Distrigas	Belgia	Ei vaikutusta; tuontia Alankomaista, Algeriasta ja Norjasta (8)	2.1.2006
Gazprom	Venäjä	Gazprom pumppaa 95 miljoonaa kuutiota lisää (9)	2.1. 2006
WTO		Pääjohtajan mielestä olisi siirryttävä markkinahintoihin (10)	2.1.2006
Statoil	Norja	Norja ei kykene pumppaamaan enempää (11)	3.1.2006
Venäjän hallitus	Venäjä	Fradkov vetosi EU:iin (12)	3.1.2006
Naftogaz	Ukraina	Naftogazin Mikola Gontšaruk myöntää kaasua otetun (13)	3.1.2006
Tiedeakatemian talousennusteinstituutti	Ukraina	Ukrainan kemian ja metallurgian teollisuus vähentänyt kaasua (14)	3.1.2006
Gazprom	Venäjä	Gazprom palauttanut maakaasun viennin (15)	3.1.2006
Visegrad-maat	Unkari/Tšekki/Puola/Slovakia	Visegrad-maat koordinoivat toimiaan (16)	3.1.2006
Maakaasukokous Brysselissä	Venäjä/Ukraina	Venäjä ja Ukraina eivät osallistu kokoukseen (17)	4.1.2006
Gazprom/Naftogaz	Venäjä/Ukraina	Rosukrenergosta ainoa maakaasun myyjä Ukrainaan (18)	4.1.2006

(1) Ukrainalla voi olla enintään 32 mrd m³ maakaasua varastossa. Se on ilmoittanut voivansa alentaa maakaasunkulutustaan 78 miljardista kuutiometristä 62 miljardiin kuutiometriin. Ukrainan maakaasun omatuotanto on vuosittain 18 miljardia kuutiometriä, minkä vuoksi Gazpromin toimitusten vähentäminen vastaa kokonaan Turkmenistanin ostettavaksi tarjoamaa 36 miljardin kuutiometrin erää hintaan 50 dollaria tuhannelta kuutiometriltä. Turkmenistanin maakaasu Ukrainaan myydään Gazpromin maakaasuputkien kautta.

(2) Ranskasta ei ole ilmoitettu toistaiseksi toimitusmäärien vähenemisestä, mutta mikäli näin kävisi, Gaz de France pyrkisi ostamaan lisää Norjasta ja Algeriasta.

(3) Unkarilla on maakaasua varastossa, mutta MOL on kehottanut suurteollisuutta siirtymään vaihtoehtoisiin energiamuotoihin maanantaista 2.1.2006 alkaen.

(4) Puola ei ole ilmoittanut (2.1.2006), paljonko toimitukset ovat vähentyneet, mutta talousministeri Piotr Wozniakin mukaan kaasun kulutus on myös vähentynyt. Puolassa on runsaasti kivihiiltä.

(5) Saksan Ruhrgasin B. Bergman, mikä Venäjän toimitusten kautta tulee noin kolmannes Saksan maakaasutoimituksista ilmoitti, ettei tässä vaiheessa maakaasun toimituksia vähennetä eikä jatkossa vähennetä kotitalouksilta. Saksa saa maakaasua myös omista lähteistään, Alankomaista ja Norjasta.

(6) Gazpromin vapapääjohtaja Aleksander Medvedev ilmoitti, ettei Ukrainassa oleviin maakaasuputkiin syötetä lainkaan turkmenialaista maakaasua, vaan ainoastaan venäläistä. Turkmenia myi Ukrainalle 36 miljardia kuutiometriä 50 dollarilla tuhannelta kuutiolta Gazpromin vaatiman hinnan ollessa 230 dollaria tuhannelta kuutiometriltä. Medvedevin mukaan Gazprom on kutsunut kansainvälisen tavarantarkastusyrityksen, SGS:n tarkastamaan mahdollista 100 miljoonan kaasukuution hävikkiä maakaasuputkistosta, minkä se epäilee Ukrainan ottamaksi länsitoimituksista.

(7) Italian, Ranskan ja Saksan ministerit Claudio Scajola, François Loos ja Michael Glos vetosivat yhteisellä kirjeellään niin Moskovaan kuin Kiovaankin että nämä turvaisivat maakaasun toimitukset. Venäjän valtakunnanduuman kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja Konstantin Kosažev vetosi länsieurooppalaisiin maakaasun ostajiin, että nämä vakuuttaisivat Ukrainan kaasunottamisen sopimattomuudesta.

(8) Belgialaisen maakaasuyhtiö Distrigasin Thierry Rotsartin mukaan Ukrainan epäilty maakaasun otto ei vaikuta Belgiaan, koska se tuo maakaasua Alankomaista, Algeriasta ja Norjasta. Sen sijaan maakaasun lyhytaikainen hinta voi nousta markkinoilla.

(9) Gazprom on ilmoittanut pumppaavansa 95 miljoonaa kuutiometriä kaasua lisää korvatakseen Ukrainan epäillyksi ottamat noin 100 miljoonaa kuutiometriä. Unkari on menettänyt Ukrainan kautta Venäjän tuonnistaan 40%:ia, Puola 1.1. sunnuntaina 14%, Itävalta, Slovakia ja Romania noin 1/3 ja Ranska noin 25%-30%.

(10) WTO:n pääjohtaja Pascal Lami ilmoitti, että Venäjän ja Ukrainan pitäisi käyttää markkinahintoja saadakseen taloutensa toimimaan tehokkaammin. Ukraina ja Venäjä pyrkivät WTO:n jäseniksi 2006.

(11) Norjan öljyministeri ilmoitti EuroNewsissä, ettei Norja kykene lisäämään enää kaasuntoimituksiaan, koska se toimittaa jo nyt sitä niin paljon kuin kykenee. Vertaa Gaz de France (2).

(12) Venäjän pääministeri Mihail Fradkov lähetti Euroopan unionin puheenjohtajamaan Itävallan kansleri Wolfgang Schusselille kirjeen, missä Venäjä pyytää Euroopan unionia osoittamaan tilanteen ukrainalaiselle osapuolelle tavoitteena olevan palata lailliselle pohjalle ja että Ukraina ylläpitäisi kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti keskeytymätöntä maakaasun transitoa alueellaan Euroopan unioniin sekä ryhtyisi kaikkiin toimiin sallimattoman ja laittoman transitokaasun ottamiselle samoin kuin myös suojelemaan Ukrainassa olevia maanalaisia maakaasuvarastoja.

"Просим оказать влияние на украинскую сторону с целью возвращения ее в правовое поле и обеспечения ею в полном соответствии со своими международными обязательствами бесперебойного транзита природного газа по украинской территории в страны Европейского Союза и принятия всех необходимых мер по недопущению незаконного отбора природного газа, переданного для транзита, а также для хранения в подземных хранилищах газа Украины" [2] (venäjäksi)

Vertaa Claudio Scajolan, François Looson ja Michael Glosin kirje Ukrainalle ja Venäjälle 2.1.2006 (7)

(13) Ukrainan maakaasuyhtiö Naftogazin Mikola Gontšaruk myöntää maakaasua, minkä Gazprom väittää olevan sen Länsi-Euroopan vientiin tarkoittamaa, otetun. Ukraina on ilmoituksensa mukaan oikeutettu saamaan Turkmenistanilta 50 dollarin hintaan ostamaansa kaasua, mikä tulee Ukrainaan Gazpromin putkiston kautta. Gontšarukin mukaan Naftogaz maksoi 30.12.2005 Turkmenistanille 126 miljoonan maakaasukuutiometrin toimituksista päivittäin. Ukraina on kuitenkin ottanut maakaasuputkistosta vain 90 miljoonaa maakaasukuutiometriä turvatakseen Länsi-Euroopan kaasunsaantia talvikautena. Venäjän teollisuus- ja energiaministeri Viktor Hristenkon mukaan Venäjä on ostanut koko ensimmäisen vuosineljänneksen Turkmenistanin maakaasun toimituskyvyn verran maakaasua. Vertaa (6) Venäjän ilmoitus siitä, ettei putkissa ole Turkmenistanin, vaan ainoastaan Venäjän maakaasua.

(14) Ukrainan tiedeakatemian talousennusteinstituutin pääekonomisti ilmoittaa, että Ukrainan kemianteollisuus ja metallurgianteollisuus on alentanut maakaasun käyttöään 15%-20% Ukrainan hallituksen ohjeen mukaisesti. Myös maakaasulla toimivat terästehtaat ja kemiantehtaat vastaavat valtaosaltaan Ukrainan valuuttatulojen hankinnasta. Pääekonomisti Volodymir R. Sidenkon mukaan terästehtaat muuttuvat kannattamattomiksi 105 dollarin hinnalla tuhannelta maakaasukuutiometriltä ja kemiantehtaat 85 dollarin hinnalla tuhannelta maakaasukuutiometriltä.

(15) Gazpromin varapääjohtaja Aleksandr Medvedev ilmoittaa Gazpromin palauttaneen maakaasunviennin kokonaan, mutta että tilanne, missä Ukraina jatkaa maakaasun varastamista, ei voi jatkua pitkään. Mikäli maakaasua vielä puuttuu, Medvedevin mukaan eurooppalaiset hallitukset saavat syyttää siitä Ukrainaa.

(16) Unkarin kutsusta Visegrad-maat koordinoivat toimiaan Venäjää koskien Ukrainan maakaasukysymyksessä. Unkarin maakaasuyhtiön, MOL:n, hallituksen puheenjohtajan mukaan Unkarilla on varastoja riittävästi talvesta selviämiseen. MOL:n ja Gazpromin sopimuksen mukaan jälkimmäinen on kokonaisvastuussa toimituksista. Ukrainasta Unkariin tulevaa venäläistä maakaasua viedään edelleen Itävaltaan ja Italiaan. Unkarissa kaasunpaine oli pienentynyt viisi prosenttia.

(17) Venäjä ja Ukraina eivät osallistu Euroopan unionin energiakomissaari Andris Pibalgsin järjestämään 4.1.2006 kokoukseen, koska kokouksella on Ukrainan delegaation Interfaks-Ukraina:lle välittämän tiedon mukaan tekninen luonne ja maat käyvät neuvotteluja maakaasuongelmat ratkaisemiseksi.

(18) Gazpromin pääjohtaja Aleksei Millerin mukaan Gazprombankin ja itävaltalaisen osuustoiminnalisen Raiffeisenbankin sveitsiläisen tytäryhtiön yhteisyritys Rosukrenergosta tulee Gazpromin maakaasun myyjä Ukrainalle. Gazprom myy Rosukrenergolle omaa maakaasuaan 230 dollarilla tuhannelta maakaasukuutiometriltä.

Myös Gazpromin suorittama maakaasun transitokorvaus nousee 1,09 dollarista tuhannelta maakaasukuutiometriltä sadalle siirtokilometrille 1,6 dollariin tuhannelta maakaasukuutiometriltä sadalle siirtokilometrille. Ukrainan Naftogazin johtajan, Aleksei Ivženkon mukaan Rosukrenergo toimittaa maakaasun 95 dollarilla tuhannelta kuutiolta ja tappio tasataan lisäämällä toimituksiin tätä halvempaa maakaasua Turkmenistanista, Kazahstanista ja Uzbekistanista.

Pääartikkeli Venäjän ja Ukrainan maakaasusopimus 2006

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ http://en.rian.ru/russia/20060101/42816498.html (englanniksi)
2. ↑ Gazpromin tiedote (englanniksi) 29.12.2005
3. ↑ ^3,0 3,1 MosNews (englanniksi) 3.1.2005
4. ↑ Gazpromin tiedote (englanniksi) 27.12.2005
5. ↑ The International Herald Tribune, 29.12.2005
6. ↑ Gazbromin tiedote (englanniksi) 23.12.2005
7. ↑ ^7,0 7,1 RIA Novosti (englanniksi) 2.1.2006
8. ↑ Interfax (venäjäksi) 4.1.2006
9. ↑ ^{9,0 9,1 9,2} EUobserver (englanniksi) 10.1.2006
10. ↑ E.ON Ruhrgas AG: Natural Gas on the Energy Market
11. ↑ Gazprom
12. ↑ BP Statistical Review of World Energy
13. ↑ European Commission/BBC

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Verkkouutiset Itävallan OMV:stä
• Itävallan OMV (englanniksi)
• RIA-Novosti (englanniksi) Copyright notice (englanniksi)
• Ukrainska Pravda What is Putin striving for? The geopolitical aspect of the Russian ‘gas counterattack’ (englanniksi)

[muokkaa] Katso myös

• Armenian maakaasukysymys
• Bulgarian maakaasukysymys
• Moldovan maakaasukysymys
• Valko-Venäjän maakaasukysymys