Orion (tähdistö)
Wikipedia
Latinankielinen nimi |
Orion |
Lyhenne | Ori |
Genetiivi | Orionis |
Symbologia | Orion |
Rektaskensio | 5 h |
Deklinaatio | +5° |
Ala taivaasta | 594 neliöastetta |
Tähtien määrä (magnitudi < 3) |
8 |
Kirkkain tähti | Rigel, α Ori (0,12 mag.) |
Meteoriparvet |
|
Naapuri- tähdistöt |
|
Näkyy leveysasteiden +120° ja −115° välillä Näkyy Suomessa parhaiten tammikuussa |
|
Orion on tähdistö, joka sijaitsee taivaanekvaattorin molemmin puolin Härän, Ison koiran ja Kaksosten välissä. Orionin seitsemän kirkkaintä tähteä muodostavat selkeän tiimalasin muotoisen kuvion, jonka muinaiset kreikkalaiset näkivät metsästäjän hahmona. Orion metsästää härkää ison ja pienen koiransa kanssa. Muinaiset egyptiläiset tunsivat Orionin Osiriksena.
[muokkaa] Orion tähtitieteessä
Tähdistön kirkkaimpiin tähtiin kuuluvat Rigel (β Orionis, arabiaksi rijl = jalka) ja Betelgeuze (α Orionis, arabiaksi bet-al-dzauza = metsästäjän olkapää). Orionin keskellä samalla suoralla olevaa kolmea kirkasta tähteä (Mintaka, Alnilam [vaihtoehtoisesti Alnitam tai Alnihan] ja Alnitak) kutsutaan Orionin vyöksi. Tähdistön alueella on myös runsaasti syvän taivaan kohteita. Tunnetuin näistä on Orionin suuri kaasusumu M42, jonka voi nähdä jopa paljain silmin Orionin vyön alla olevan kolmen tähden muodostaman jonon keskimmäisen jäsenen ympäriltä heikkona utuna. Toinen tunnettu ja valokuvauksellinen kohde on Hevosenpääsumu IC 434, pimeän sumun muodostama kieleke taka-alan emissiosumun edessä. Lisäksi tähdistön alueelle levittäytyy useita muita himmeitä ja laajoja kaasusumuja.
[muokkaa] Orion kansanperinteissä
Orioniin ovat monet kansat yhdistäneet elinkeinonsa. Norjalaiset näkevät siinä kalastajan tai koukun, monet metsästäjäkansat riistaeläimen, eräät Brasilian intiaanit maniokin kuivaustelineen. Suomessa Orionin tähdistöön on sijoitettu Väinämöisen viikate, Väinämöisen vyö sekä Kalevan miekka. Väinämöisen viikate on Orionin vyöstä ja sen alapuolella sijaitsevista tähdistä koostuva kuvio, jonka muoto muistuttaa väärävarsiviikatetta.[1] Orionin vyötä on nimitetty myös Kalevan miekaksi ja sen on uskottu iskeneen kalevantulia, sekä Kalevan miekka että kalevantulet nimittäin ilmaantuvat taivaalle vasta öiden pimettyä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Tähdet ja avaruus, 6/2001, 2/2002, 3/2002