Käärmeenkantaja
Wikipedia
Käärmeenkantaja (latinaksi Ophiuchus, genetiivi Ophiuchi) on suurehko, mutta vaikeasti hahmotettava tähdistö Herkuleksen alla. Se näkyy Suomessa parhaiten alkusyksyllä tai loppukeväällä, tosin tähdistön eteläisimmät osat parhaimmillaankin vain hädin tuskin horisontin yläpuolella eteläisimmässä osassa maatamme. Ekliptika kulkee tähdistön läpi, mutta Käärmeenkantaja ei kuulu eläinradan 12 tähdistön joukkoon. Käärmeenkantajassa on monia pallomaisia tähtijoukkoja.
[muokkaa] Tähtiä
- Rasalhague (α Ophiuchi) on Käärmeenkantajan kirkkain tähti +2,1 magnitudillaan.
- Vuonna 1604 lähellä θ Ophiuchia räjähti viimeisin Linnunradassa havaittu supernova. Sitä havainnoi erityisesti Johannes Kepler, jonka mukaan supernova myös tunnetaan.
- RS Ophiuchi on toistuva nova, jonka purkauksia on havaittu vuosina 1898, 1933, 1958, 1967 ja 1985. Tällöin sen kirkkaus on noussut +11,8 magnitudin minimistä helposti paljain silmin havaittavaan +4,8 magnitudiin.
- Barnardin tähti on Maata viidenneksi lähin tähti Auringon ja α Centaurin kolmoistähden jälkeen. Sen etäisyys on vain 5,98 valovuotta, mutta koska se on punainen kääpiö, jää sen kirkkaus +9,54 magnitudiin, mikä tekee siitä melko hankalasti löydettävän kohteen kaukoputkelle tai isolle kiikarille. Barnardin tähdellä on suurin tunnettu ominaisliike taivaalla. Tähden löysi E. E. Barnard vuonna 1916.
[muokkaa] Syvän taivaan kohteita
- pallomaiset tähtijoukot M9, M10, M12, M14, M19 ja M62
- avonaiset tähtijoukot NGC 6633 ja IC 4665 tähdistön pohjoisosassa
- ρ Ophiuchi -sumu (IC 4604–4605)
- epätavallinen kaksoisgalaksi NGC 6240
