Michael Barclay de Tolly
Wikipedia
Ruhtinas Michael Andreas Barclay de Tolly (ven. Михаил Богданович Барклай-де-Толли, Mihail Bogdanovitš Barklaj-de-Tolli, 1761 – 1818) oli Venäjän keisarikunnan kenttämarsalkka. Hän syntyi Liivinmaalla baltiansaksalaiseen perheeseen, jonka skottilaiset esi-isät olivat asettunut sinne jo 1600-luvulla. Hän liittyi Venäjän armeijaan jo nuorella iällä.
Vuosina 1788–1789 Barclay palveli sodissa turkkilaisia vastaan, 1790 ja 1794 Ruotsia ja Puolaa vastaan. Hänestä tuli eversti 1798 ja kenraalimajuri 1799.
Vuonna 1806 sodassa Napoleonia vastaan, Barclay oli merkittävässä osassa Pultuskin taistelussa joulukuussa 1806 ja haavoittui Eylaun taistelussa 7. helmikuuta 1807, jossa hänet ylennettiin osoittamastaan taidosta kenraaliluutnantiksi. Vuonna 1808 hän komensi joukkoja Ruotsia vastaan Suomessa, ja eteni 1809 jäätyneen Pohjanlahden yli valloittaen Uumajan. Hän toimi Suomen kenraalikuvernöörinä 1809–1810. Vuonna 1810 hänet nimitettiin sotaministeriksi, jossa virassa hän toimi vuoteen 1813.
Vuonna 1812 komensi yhtä Napoleonia vastaan taistelleista armeijoista. Barclay ehdotti poltetun maan taktiikkaa ja vihollisen vetämistä pitkälle omalle alueelle. Venäläiset vastustivat ulkomaalaisen asettamista ylipäälliköksi, ja Barclayn joukkojen taisteltua Napoleonia vastaan Smolenskissa 17–18. elokuuta 1812 ja hävittyä, hänet erotettiin ja johtoon asetettiin Kutuzov.
Barclay taisteli Borodonin taistelussa 7. syyskuuta 1812, mutta jätti armeijan pian sen jälkeen. Hänen kunniansa palautettiin 1813 ja hänet otettiin jälleen armeijaan ja hän otti osaa taisteluihin Saksassa. Bautzen taistelun 21. toukokuuta 1813 jälkeen hänet asetettiin jälleen ylipäälliköksi, jona hän osallistui Dresdenin taisteluun 26.–27. elokuuta 1813, Kulmin taisteluun 29.-30. elokuuta ja Leipzingin taisteluun 16.–19. lokakuuta 1813. Viimeisen taistelun hän sai kreivin arvonimen.
Barclay osallistui Ranskan valtaukseen 1814 ja Pariisissa hän sai kenttämarsalkan arvon. 1815 hän oli jälleen ylipäällikkönä Ranskan valtauksessa, ja korotettiin ruhtinaaksi Napoleonin viimein kukistuessa.
Barclay kuoli Insterburgissa Preussissa 16. toukokuuta (vanhaa lukua 4. toukokuuta) 1818. Hänellä ei ollut jälkeläisiä, joten hän adoptoi luutnanttinsa pojan, ja suvun nimi jatkui Barclay de Tolly-Weymarnina.
 |
Edeltäjä: Göran Magnus Sprengtporten |
Suomen kenraalikuvernööri 1809–1810 |
Seuraaja: Fabian Gotthard von Steinheil |
