Venäjän kieli

Wikipedia

Venäjä (ven. русский язык, russki jazyk [ˈru.skʲij jɪ.ˈzɨk]  kuuntele ääntämys^?) kuuluu itäslaavilaisiin kieliin, johon kuuluvat myös ruteeni, ukraina ja valkovenäjä. Venäjää puhuu arviolta 275 miljoonaa ihmistä, joista äidinkielenään n. 165 miljoonaa. Venäjä on Venäjän federaation virallinen kieli, ja sillä on virallinen asema myös Kazakstanissa, Kirgisiassa sekä Valko-Venäjällä. Venäjää puhutaan muutenkin paljon entisten neuvostotasavaltojen alueella sekä mm. Mongoliassa. Venäjä on yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä. Venäjää kirjoitetaan kyrillisillä aakkosilla.

Venäjästä on lainautunut paljon sanoja suomenkin kieleen. Jokapäiväisessä käytössä olevia tuttuja lainoja on monia, muun muassa kapakka (< кабак [kabak]), leipä (< хлеб [xlʲep]), siisti (< чистый, [ˈtʃʲistɨj]) ja mesta (< место, [mʲesta]).

[muokkaa] Äännejärjestelmä

Venäjän kielessä on 42 foneemia: 37 konsonanttia ja 5 vokaalia (a, e, i, o, u). Konsonanttifoneemien suuri määrä johtuu siitä, että monilla konsonanteilla on erilliseksi foneemiksi laskettavissa oleva liudentunut vastineena. Liudentuminen tarkoittaa kielen nousemista kitalakea kohti j-mäiseen asentoon, jolloin konsonantti ääntyy "heleämpänä" kuin liudentumaton parinsa. Lisäksi äänteiden [t] ja [d] liudentuneet vastineet ovat selvästi affrikoituneet, jolloin ne kuuluvat [tsʲ] ja [dzʲ]. Liudentuneet konsonantit on taulukossa kuvattu korotetulla j:llä.

Venäjän kielen levinneisyys. Tummansininen: Venäjä virallisena kielenä, vihreä: venäjän kieltä puhutaan yleisesti

Liudentuminen tapahtuu ennen vokaaleja И, Е, Ё, Ю, sekä Я. Poikkeukset merkitään kovalla Ъ ja pehmeällä merkillä Ь. Kovan merkin esiintyminen on suhteellisen harvinaista. Kovan ja pehmeän merkin tarkoituksena toimia tavuerottimena merkitsemään sitä, että seuraava Е, Ё, Ю, Я ääntyy /j/-alkuisena liudentumisen merkitsemisen lisäksi. Esimerkiksi nimi Татьяна koostuu tavuista Тать-я-на [tʌtʲ'ˈja.nʌ]; ilman pehmeää merkkiä tavutus olisi *Та-тя-на, missä тя äännettäisiin liudentuneena, ja ääntämys olisi [tʌ.tʲa.nʌ]. Lisäksi sanan alussa Е äännetään [je] ja Ё taas [jo], sekä Я yleensä [ji], painollisena [ja]; lisävaikeutena on se, ettei pisteitä E:n päälle yleensä edes merkitä.

Venäjässä on leksikaalinen sanapaino, joka joskus muuttuu jopa saman sanan taivutusmuotojen välillä. Sitä ei merkitä mitenkään, paitsi oppikirjoissa ja sanakirjoissa. Kuten englannissa, venäjässä on paljon painottomien vokaalien redusoitumista. Painottomien tavujen vokaalit eivät ainoastaan sentralisoidu, vaan muuttuvat toisiksi kardinaalivokaaleiksi. Esimerkiksi painollinen 'o' ääntyy pyöreänä, kun taas painoton 'o' ei ole pyöreä vaan 'a'-mainen vokaali [ʌ], kuten sanassa молоко [mʌ.ɫʌˈko]. Miten reduktio tapahtuu, riippuu murteesta.

Venäjää kirjoitetaan kyrillisillä aakkosilla, joten haluttaessa ilmaista venäläisiä nimiä latinalaisin kirjaimin, nimet on translitteroitava. Järjestelmiä on useita. Ns. tieteellisessä translitteraatiossa (standardi ISO 9:1995) kirjaimilla on yksikäsitteinen vastaavuus. Suomessa yleensä käytetyssä kaavassa (Virittäjä, 1977 ja SFS 4900) merkitään kirjaimia kansainvälisen standardin mukaisesti, mutta suomalaiseen kirjoitustapaan sopivin merkein.

Translitterointi ei täsmällisesti vastaa lausuntatapaa. Kirjain Ы vastaa äännettä [ɨ], mikä ei ole suomen [y], vaikka se sitä muistuttaakin. Hölliä vokaaleja on yksi: Э eli ns. "lyhyt E" on avonainen [ɛ]. Й eli ns. "lyhyt I" on konsonantti [j].

[muokkaa] Kielioppi

[muokkaa] Substantiivit

Venäjässä on yksikössä kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Monikossa sukuja ei erotella. Substantiivien suku on yleensä nähtävissä sanan viimeisestä kirjaimesta. Tyypillisesti konsonanttiin päättyvät sanat ovat maskuliineja, -а- ja -я-päätteiset feminiinejä sekä -о-, -е- ja -ё-päätteiset neutreja. Kuitenkin esimerkiksi -а- ja -я-päätteiset, miespuolista henkilöä tarkoittavat substantiivit ovat maskuliineja. Pehmeään merkkiin (ь) päättyvät sanat voivat olla joko maskuliineja tai feminiinejä. Maskuliinisten pehmeään merkkiin päättyvien substantiivien genetiivi on я-loppuinen, esim. медведь, genetiivissä медведя. Feminiinisten pehmeään merkkiin päättyvien substantiivien genetiivi on и-loppuinen, esim. любовь, genetiivissä любви. Kaikki substantiivit, joiden perusmuoto päättyy johonkin kirjaimista tai kirjainyhdistelmistä -знь, -сть, -сь, -вь, -бь, -пь, -шь, -жь, -чь tai -щь ovat feminiinejä.

Substantiivit taipuvat yksikössä ja monikossa kuudessa sijassa:

1. nominatiivi
2. genetiivi
3. datiivi
4. akkusatiivi
5. instrumentaali
6. prepositionaali

Prepositionaalia käytetään vain prepositioiden kanssa. Prepositiot о ja при järjestyvät aina prepositionaalilla. Prepositiot в ja на järjestyvät prepositionaalilla silloin, kun ne ilmaisevat oloa: esimerkiksi в Москве ’Moskovassa’, на столе ’pöydällä’. Kun samojen prepositioiden kanssa käytetään akkusatiivia, ne ilmaisevat suuntaa: esimerkiksi в Москву ’Moskovaan’, на стол ’pöydälle’.

[muokkaa] Adjektiivit

Adjektiivit taipuvat pääsanansa sukua, lukua ja sijaa noudatellen. Useimmilla venäjän adjektiiveilla on normaalin, "pitkän", muodon lisäksi myös ns. lyhyt muoto. Sitä voidaan käyttää vain predikatiivina, eikä se taivu sijoissa (suvussa ja luvussa kylläkin). Lyhyillä muodoilla on joissakin tapauksissa kieliopillinen tai tyylillinen lisämerkitys. Lyhyellä muodolla voidaan esimerkiksi ilmaista ominaisuuden väliaikaisuutta.

[muokkaa] Verbit

Verbeillä on kolme tapaluokkaa:

1. indikatiivi
2. konditionaali
3. imperatiivi

Indikatiivissa erotetaan kolme aikamuotoa:

1. futuuri
2. preesens
3. preteriti

Preesensissä ja preteritissä voidaan verbeistä muodostaa gerundi sekä aktiivin ja passiivin partisiipit.

Venäjän verbeille ominainen piirre on kahden aspektimuodon olemassaolo. Perfektiivinen aspekti kuvaa loppuun suoritettua toimintaa ja imperfektiivinen aspekti päättymätöntä tai toistuvaa toimintaa. Useimmilla verbeillä on sekä perfektiivinen että imperfektiivinen aspekti, mutta on myös yksiaspektisia verbejä. Luultavasti juuri aspektien oikean käytön oppiminen on venäjää opiskelevalle kaikkein vaikein kielioppiseikka.

Aspektien lisäksi venäjän verbeille on luonteenomaista runsaahko etuliitteiden käyttö. Liitteitä on parisenkymmentä kappaletta, ja niillä voidaan osoittaa esimerkiksi liikkeen suuntaa (sisään, ulos, pois, luo, ...). Yhdellä etuliitteellä voi olla useita eri merkityksiä eri kantaverbien yhteydessä. Etuliitteitä esiintyy niin konkreettisissa kuin abstrakteissakin verbeissä.

Perfektiivisillä verbeillä ei ole preesensiä.

[muokkaa] Katso myös

• Kyrillinen näppäimistö
• Luettelo venäjän kielestä suomen kieleen lainatuista sanoista
• Trasjanka

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Википедия. Заглавная страница Venäjänkielinen Wikipedia
• Venäjän kielen opiskelun edistämisen säätiö