Metallimusiikki

Wikipedia

	Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
	Syy: Nimenvaihdoksesta tulleet epäloogisuudet Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Metallimusiikki (myös heavy metal tai hevimetalli) on hyökkäävää ja raskassointista rock-musiikkia, johon kuuluvat tyypillisinä piirteinä vetävät rytmit, voimakkaasti vahvistetut kitarat ja monesti myös synkeät teemat. Metallimusiikin katsotaan syntyneen vuoden 1970 tienoilla. Musiikkityylin ja sen alatyylien ympärille on muodostunut alakulttuureita, joiden edustajia kutsutaan usein hevareiksi.

Sisällysluettelo

1 Heavy metalin piirteet ja syntyhistoria
2 Metallimusiikin traditio
- 2.1 Metallimusiikki eriytyy
3 Triviatietoa
4 Aiheesta muualla
5 Kirjallisuus
6 Lähteet

[muokkaa] Heavy metalin piirteet ja syntyhistoria

The Beatlesin noustua maailmanmaineeseen vuosina 1963–1964 alkoi rock-musiikin historian voimakkaimman ja nopeimman kehityksen kausi. Yksi monista 1970-luvun alkuun mennessä syntyneistä rock-tyyleistä oli heavy metal. Heavy metalin kehittäjinä pidetään niitä rock-yhtyeitä, joiden musiikissa korostuivat muun muassa seuraavat piirteet:

korkea äänenvoimakkuus
särökitara ja "voimasoinnut"
huomiota herättävät kitarasoolot
rumpusoolot
bassokitaran ja rumpujen korostamisella toteutettu "raskas" soundi
maskuliininen ja vahvasti eläytyvä laulu
nopea tempo tai vaihtoehtoisesti hidas tempo ja alakuloinen tunnelma
hyökkäävä tai melankolinen yleisvaikutelma

[muokkaa] Heavy metalin varhaisimmat juuret

Heavy metalin varhaisimpina edelläkävijöinä on pidetty joissakin lähteissä 1940- ja 1950-lukujen rhythm and blues -kitaristeja, jotka olivat mieltyneet kovaan ääneen ja säröiseen kitarasoundiin (esimerkkinä vaikka Howlin' Wolfin yhtyeen jo varhain säröä käyttänyt kitaristi Willie Johnson). Varsinaisesti heavy metalin kehityksen katsotaan alkaneen vuonna 1964 The Kinksin hittikappaleen "You Really Got Me" raskaasta ja säröisestä kitarasoundista. Parin seuraavan vuoden aikana muun muassa The Who, The Small Faces ja The Yardbirds veivät brittiläistä rockmusiikkia yhä kovaäänisempään, raskassointisempaan ja hyökkäävämpään suuntaan.

[muokkaa] Psykedeelinen rock

Vuoden 1967 kuluessa uusien kitarasankareiden luotsaamat The Jimi Hendrix Experience ja Cream veivät rockin uudelle ja entistä raskaammalle tasolle. Näiden yhtyeiden kyseisenä vuonna julkaisemat albumit edustivat kokeellista rockmusiikin tyyliä, jota kutsuttiin psykedeeliseksi rockiksi. Psykedeeliseen rockiin kuuluivat entistä monimutkaisemmat kappalerakenteet ja muut tietoisesti omaperäisyyttä tavoitelleet musiikilliset ratkaisut. Näiden joukossa esiintyi toisinaan selvästi heavy metalia ennakoivia piirteitä, kuten raskasta ja virtuoosimaista kitarointia. Tämän ohella Hendrixin ja Creamin musiikissa kuuluivat myös voimakkaat perinteisemmän bluesin ja blues rockin vaikutteet, jotka nekin periytyivät seuraavien vuosien aikana syntyneeseen heavy metaliin.

[muokkaa] Varsinainen heavy metal syntyy

Psykedeelinen musiikki hiipui 1960-luvun hippikulttuurin mukana, mutta se antoi tärkeitä musiikillisia elementtejä sitä seuranneeseen heavy metaliin ja progressiiviseen rockiin. Hendrixin ja Creamin lisäksi tärkeitä raskasta rockia edustaneita yhtyeitä olivat vuosina 1968–1970 muun muassa brittiläiset Led Zeppelin, Uriah Heep, Deep Purple, Free, Black Sabbath, The Move, The Pretty Things ja The Jeff Beck Group sekä yhdysvaltalaiset Mountain, Blue Cheer, Iron Butterfly, Vanilla Fudge, The James Gang ja Steppenwolf. Viimeksi mainittu levytti klassikkokappaleen "Born To Be Wild", jonka sanoituksesta "heavy metal" -käsite tiettävästi napattiin uuden musiikkityylin nimeksi. Toisen teorian mukaan käsite ilmaantui erään New York Times -lehden konserttiarvostelun lauseesta, joka kuvaili Jimi Hendrixin musiikkia: "...like listening to heavy metal falling from the sky" (suom. ...kuin kuuntelisi raskasmetallin satavan taivaalta).

Edellä mainittujen yhtyeiden lisäksi myös 1960-luvun garage rock sekä MC5:n ja The Stoogesin edustama "Detroitin soundi" mainitaan usein heavy metalin ja hard rockin varhaisvaiheista puhuttaessa. Samoin The Beatles osallistui heavy metalin kehittämiseen kappaleellaan "Helter Skelter" (1968). Erikseen voidaan mainita naislaulaja Janis Joplin, jonka karhea ja hyökkäävä laulutyyli lienee vaikuttanut merkittävästi heavy metal -vokaalityöskentelyn syntyyn.

1960-luvun lopun raskasta rockia kutsutaan nykyisin joskus käsitteellä "proto-metal", jonka voi suomentaa "varhaismetalliksi". Psykedelian ohella proto-metal-musiikissa oli usein voimakkaita bluesvaikutteita, mistä muun muassa Led Zeppelinin varhaistuotanto on hyvä esimerkki.

Varsinaisen heavy metalin katsotaan usein syntyneen viimeistään seuraavien albumien myötä:

Led Zeppelin: Led Zeppelin I ja Led Zeppelin II (1969)
Black Sabbath: Black Sabbath ja Paranoid (1970)
Uriah Heep: Very 'eavy... very 'umble (1970)
Deep Purple: In Rock (1970)
Mountain: Climbing! (1970)

[muokkaa] 1970-luvun alun heavy metal

Heavy metalin ensimmäinen kukoistuskausi osui 1970-luvun alkuun. Led Zeppelinin, Black Sabbathin, Deep Purplen ja Uriah Heepin edustama brittiläinen heavy metal oli tällöin erittäin suosittua. Näiden yhtyeiden musiikissa kuultiin toisinaan progressiivista rockia lähestyviä kokeellisia piirteitä, kuten pitkiä improvisaatioita, monimutkaisia sävellyksiä, poikkeuksellisia soittimia ja rockin ulkopuolelta haettuja vaikutteita. Hieman myöhemmin yleistyi hard rockiksi kutsuttu tyyli, joka usein oli varsinaista heavy metalia suoraviivaisempaa ja pelkistetympää. Hard rockiin on yhdistetty muun muassa yhdysvaltalaiset yhtyeet KISS, Aerosmith ja Blue Öyster Cult sekä australialainen AC/DC.

1970-luvun alun rocktyyleistä myös glam rock oli vuorovaikutuksessa heavy metalin kanssa.

[muokkaa] Metallimusiikin traditio

1970-luvun jälkipuoliskolla alkuperäinen heavy metal katosi populaarimusiikin valtavirrasta etenkin punk rockin syrjäyttämänä. Musiikkityyli ei kuitenkaan kadonnut, ja 1980-luvun alussa se palasi muotiin New Wave of British Heavy Metal (NWoBHM) -ilmiön myötä. Brittiläisen heavy-renessanssin aloittajiin lukeutuivat muun muassa Iron Maiden, Judas Priest ja Def Leppard.

Myöhemmin heavy metal -musiikista on kehittynyt hyvin suuri määrä erilaisia tyylilajeja. Tyypillistä kehityksessä on ollut yhtyeiden jatkuvasti lisääntynyt soundien raskaus ja jykevöityminen sekä sävellysten ja sanoitusten kasvanut aggressiivisuus. Tästä jatkumosta puhuttaessa "heavy metal" -termiä alettiinkin lyhentämään usein pelkäksi "metalliksi" tai "metallimusiikiksi", kun heavy metal -termi ei enää riittänyt määrittämään genreä tarpeeksi tarkasti. Uusien metalligenrejen syntyessä heavy metal onkin muuttunut vahvaksi suunnannäyttäjäksi ja vaikutteeksi metallibändeille 80-luvulta eteenpäin. Kuitenkin termi hevi on jäänyt erittäin vahvaksi kansan suuhun, ja sillä pystytään edelleen ymmärtämään koko metallimusiikin kirjo.

[muokkaa] Metallimusiikki eriytyy

1980-luvulla syntynyt tärkeä uusi tyyli oli thrash metal ja 1990-luvun vaihteeseen mennessä keskeisellä sijalla olivat death metal, power metal ja black metal sekä groove metalinakin tunnettu post-thrash, jonka tunnetuimpia yhtyeitä olivat Pantera sekä Sepultura 1990-luvun puolivälistä lähtien julkaistulla tuotannollaan. 1990-luvulla myös progressiivinen metalli oli myös suosittua, jonka johtoryhmiä olivat Queensrÿche ja Dream Theater.

2000-luvun alkuun mennessä metallityylisuuntaus oli yltänyt aggressiivisuudessaan jonkinasteiseen huippuunsa, ja artistit alkoivat etsiä vaihtoehtoisia tapoja ylläpitää ja kehittää genreä; monet tietoisesti, toiset tiedostamattaan. Metallimusiikki oli jo 1990-luvulla hajonnut suureksi joukoksi erilaisia tyylisuuntauksia, joiden välillä oli huomattavia eroja. Metallimuusikot ja -yhtyeet alkoivat hakea vaikutteita 20-30 vuoden takaisesta musiikista, sekä yhdistelemään metallia muihin tyylisuuntauksiin. Metallica kokeili eri elementtejä grunge-soundista albumeillaan Load, Reload ja Garage Inc., mutta teki näiden levyjen jälkeen osittaisen paluun alkuperäiseen thrash metaliin. Monet 1980-luvun thrash metal -pioneerit – kuten saksalaiset Kreator, Sodom ja Destruction – tekivätkin levymyynnin näkökulmasta eräänlaisen comebackin, vaikka yhtyeiden toiminta ei välttämättä ollut edes lakannut kuluneina vuosina.

Amerikkalaiset yhtyeet ottivat vaikutteita hip hopista lisäämällä sävellyksiin ja lauluosuuksiin rap-elementtejä ja hip hopista tuttuja rumpukomppeja (muun muassa Limp Bizkit, Korn ja Disturbed). Etenkin amerikkalaisessa uudessa metallissa (engl. nu metal) rytmi on muuttunut sykkivämmäksi. Jotkut yhtyeet ovat hakeneet vaikutteita myös vanhemmasta psykedeelisestä ja progressiivisesta rockista ja yhdistäneet tätä metalliin, kuten System of a Down). Metallin jokseenkin uusia ilmentymiä ovat syntetisaattoreita käyttävät ja toisinaan dance-musiikin puolelta etäisesti vaikutteita hakevat yhtyeet, kuten Rammstein, Lacuna Coil ja Velcra sekä industrial metal -genre yleensä. Yhteistä kaikille edellä mainituille yhtyeille on, etteivät ne enää pyri hakemaan äärimmäistä aggressiivisuutta musiikissaan, vaikka metallimusiikille tyypilliset elementit löytyvät usein niiden sanoituksista ja kitarariffeistä.

Metallimusiikin tulevaisuuden merkittävinä suunnannäyttäjinä pidetään yleisesti esimerkiksi musiikkimedioissa esiin nostetuttuja, jo 1990-luvulla läpimurtonsa tehneitä metalliyhtyeitä, jotka jatkavat metallille perinteisellä aggressiivisella linjalla. Näitä yhtyeitä ovat esimerkiksi Pohjoismaissa Children of Bodom, In Flames, Nightwish ja Opeth. Edellä mainitut yhtyeet ovat lähinnä vain esimerkkejä tulevaisuuden metallimusiikin valtavirrasta, sillä maailmanlaajuisesti sekä eri metalligenrejä että niiden merkittäviä yhtyeitä on 2000-luvun puolivälissä toiminnassa erityisen runsaasti.

[muokkaa] Triviatietoa

Metallimusiikkiin usein yhdistetyn sormilla muodostetun "pirunsarvimerkin" (mano cornuta) käytön aloitti tiettävästi entinen Rainbow-solisti Ronnie James Dio toimiessaan Black Sabbathin laulajana luodakseen edeltäjästään Ozzy Osbournesta erottuvan tyylin^[1]. Dion mukaan hän oppi alun perin merkin isoäidiltään ja merkin alkuperäinen tarkoitus on ilmeisesti ollut torjua pahaa silmää. On myös väitetty että Black Sabbathin kitaristi Tony Iommi keksi yhtyeen esiintymisissä näyttää kyseistä merkkiä.^lähde?

[muokkaa] Aiheesta muualla

Encyclopædia Metallum, suuri yhtyetietokanta
Imperiumi, suomenkielinen metallisivusto
Metal Rules, monipuolinen heavysivusto
Metallian
Avemetal.com Webzine
Metallimusiikki.net, uutisia metallimusiikista ja -bändeistä

[muokkaa] Kirjallisuus

Ian Christe: Pedon meteli: Heavy metallin vanha ja uusi testamentti (Johnny Kniga, 2006) ISBN 951-0-31126-X (sid.)

[muokkaa] Lähteet

↑ http://www.vh1.com/shows/dyn/heavy_the_story_of_metal/series.jhtml VH1:n dokumenttisarja Story of Metal

Rockin suuntauksia

Metallimusiikin tyylilajit

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../m/e/t/Metallimusiikki.html

Luokat: Huomiota kaipaavat sivut | Puutteelliset lähdemerkinnät | Metallimusiikki

We provide Linux to the World