Progressiivinen rock
Wikipedia
Progressiivinen rock, puhekielessä proge, on 1960- ja 1970-luvun taitteessa syntynyt rockin suuntaus, jota on toisinaan kutsuttu myös taiderockiksi. Progressiiviselle rockille on luonteenomaista musiikillinen kokeellisuus, joka ilmenee esimerkiksi epätavallisten instrumenttien, totutusta poikkeavien äänimaailmojen ja monimutkaisten kappalerakenteiden käytössä. Usein inspiraatio on haettu klassisesta musiikista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Progressiivisen rockin synty
Progressiiviselle rockille tilaa raivasivat 1960-luvun lopulla psykedeelisen rockin edustajien kokeellisemmat levyt. 1960-luvun puolivälistä alkaen voidaan löytää monia esimerkkejä rockin muuttumisesta "taiteellisempaan" suuntaan. Esimerkiksi Frank Zappan tuotannossa oli kuultu rohkeasti kokeellisia sävellyksiä jo vuonna 1966 ilmestyneestä debyyttilevystä alkaen. The Beatlesin albumeista vuonna 1967 ilmestynyt Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band on usein nähty levynä, joka lopullisesti avasi portit kokeelliselle populaarimusiikille. Vuonna 1968 levytetty Jimi Hendrixin 13 minuuttia pitkä kappale "1983" voitaisiin jo tyylinsä puolista laskea progessiivisen rockin lajiin.
Ensimmäisenä progressiivisena rocklevynä on pidetty ainakin King Crimsonin debyyttialbumia In the Court of the Crimson King vuodelta 1969. King Crimsonin jälkeen merkittäviä saman aikakauden brittiläisiä progressiivisen rockin yhtyeitä olivat esimerkiksi Emerson, Lake & Palmer, Gentle Giant, Yes, Jethro Tull, Genesis ja Pink Floyd. Yhdysvalloissa 1970-luvulla Kansas-yhtye saavutti suosiota.
Vaikka progressiivinen rock nähdään nykyisin melko epäkaupallisena musiikillisena erityisalueena, jolla on oma pieni kuuntelijakuntansa, nousivat edellä lueteltujen yhtyeiden levyt usein albumilistojen kärkipäähän. Varsinkin Pink Floyd nousi yhdeksi rockhistorian suosituimmista yhtyeistä.
Myös Suomessa vaikutti 1970-luvulla monipuolinen progressiivisen rockin harrastus. Tunnetuimmat kotimaiset progeyhtyeet olivat Wigwam, Tasavallan Presidentti ja Tabula Rasa.
[muokkaa] Tyylin erityispiirteitä
Progressiivinen rock tunnetaan "monimutkaisena musiikkina". Toisaalta useissa tapauksissa kappaleet noudattavat varsin perinteistä säkeistö-kertosäe-kaavaa siten, että ehkä vain kappaleen alussa ja lopussa on jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Toisaalta myös aidosti monimutkaisia kappaleita on levytetty suuri määrä. Koko vinyylilevyn puoliskon täyttävissä, yli 20 minuuttia kestävissä kappaleissa ei 1970-luvun alussa ollut mitään erikoista. Tästä syystä jotkut kriitikot ovat syyttäneet monia progressiivisen rockin yhtyeitä "mammuttitaudista". Syytös perustuu pitkien sävellysten ohella myös itsetarkoitukselliseen soittotaidon esittelyyn ja onttoon mahtipohtisuuteen, joihin progeyhtyeiden sanottiin huonoimillaan lankeavan.
[muokkaa] Progressiivisen rockin kehitys
Musiikillisena ilmiönä progressiiviselle rockille läheistä sukua olivat monet fuusiojazz-yhtyeet sekä käsitteenä hieman epämääräisen "new age" -musiikin artistit, kuten Vangelis ja Mike Oldfield. Myös heavy metalissa esiintyi toisinaan progressiivisen rockin piirteitä (ja päinvastoin). Disko ja punk sen sijaan kuuluivat progressiivista rockia seuranneeseen musiikin yksinkertaistumiseen ja (discon osalta) kaupallistumiseen, joka oli progressiiviselle rockille vastakkainen tendenssi. 1970-luvun lopulla progressiivisesta rockista olikin tullut jo varsin epäsuosittua.
1990-luvulta lähtien "progen" arvostus on taas noussut. Nykyään progressiivisen rockin parhaina pidetyt albumit luetaan useinkin koko populaarimusiikin historian keskeisimpien levyjen joukkoon.
[muokkaa] Progressiivisen rockin historiallisesti merkittävimpiä edustajia
- Asia
- Camel
- Emerson, Lake & Palmer
- Genesis
- Gentle Giant
- Gong
- Jethro Tull
- Kansas
- King Crimson
- Marillion
- The Mars Volta
- Pink Floyd
- Rush
- Van der Graaf Generator
- Yes
- Frank Zappa
[muokkaa] Suomalaisia progressiivisen rockin yhtyeitä
- Absoluuttinen nollapiste
- Alamaailman Vasarat
- Baborb
- CMX
- Finnforest
- Haikara
- Höyry-kone
- Jeavestone
- Kalevala
- Kingston Wall
- Kuusumun profeetta
- Magyar Posse
- Pekka Pohjola
- Piirpauke
- Tabula Rasa
- Taipuva luotisuora
- Tasavallan Presidentti
- Uzva
- Wigwam
- Von Hertzen Brothers
- YUP
[muokkaa] Tärkeimpiä progressiivisen rockin albumeita
- Genesis - The Lamb Lies Down on Broadway (1974)
- Jethro Tull - Aqualung (1971)
- King Crimson - In the Court of the Crimson King (1969)
- Pink Floyd - Dark Side of the Moon (1973), The Wall, (1979)
- Rainbow - Rising (1976)
- Rush - 2112 (1975), Moving Pictures (1981)
- Yes - The Yes Album (1971), Close To The Edge (1973)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Taru Oksanen: Suomalainen progressiivinen rock - Synty ja kehitys. Pop-Kirja, 2004.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- ProgolForum - Suomalainen progressiivisen musiikin keskustelufoorumi.
- Prog Archives
- Strawberry Bricks - Progressiivisen rockin aikajana vuosilta 1967 - 1979
| Rockin suuntauksia |
| folk rock | garage rock | glam rock | goottirock | hard rock | industrial | metallimusiikki | poprock | post-rock progressiivinen rock | punk | psykedeelinen rock | rap rock | rock and roll | rockabilly | suomirock | vaihtoehtorock |
