The Who
Wikipedia
| The Who | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1964– |
| Kotipaikka | Iso-Britannia |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | Rock |
| Levy-yhtiö | Brunswick Records Decca Records |
| Jäsenet | (vakiojäsenet) Pete Townshend Roger Daltrey |
The Who on brittiläinen, Lontoossa vuonna 1964 perustettu rockyhtye. Yhtyeen musiikillinen johtajahahmo on kitaristi Pete Townshend. The Whon antama esikuva vaikutti merkittävästi sekä hard rockin, progressiivisen rockin että brittiläisen punk rockin syntyyn.
Yhtye tunnetaan muun muassa kappaleista "My Generation", "Substitute", "Pinball Wizard", "Baba O'Riley", "Won't Get Fooled Again", "Behind Blue Eyes" ja "Who Are You".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jäsenet
Pete Townshendin ohella yhtyeen pysyviä jäseniä ovat olleet laulaja Roger Daltrey ja basisti John Entwistle. Neljännen alkuperäisjäsenen, rumpali Keith Moonin kuoltua vuonna 1978 rumpuja ovat soittaneet Kenny Jones ja Zak Starkey. Kesäkuussa 2002 edesmenneen Entwistlen korvaajana on ollut basisti Pino Palladino. 2000-luvulla kakkoskitariksi on vakiintunut Simon Townshend, Pete Townshendin nuorempi veli. Lisäksi yhtyeen kiertuekokoonpanon vakiojäseniin on 1970-luvun lopulta lähtien kuulunut myös kosketinsoittaja John Bundrick.
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Yhtyeen perustaminen (1960-luvun alku)
Pete Townshend, John Entwistle ja Roger Daltrey olivat alun alkaen saman koulun oppilaita, ja heidän ensimmäinen yhteinen kokoonpanonsa oli The Detours. Yhtyeen nimeksi vaihtui myöhemmin The High Numbers. Tämä yhtye muuttui klassiseksi The Who -kokoonpanoksi, kun rumpaliksi vaihdettiin Keith Moon. Moonin maaninen ja omaperäinen soittotyyli avasi hänelle välittömästi paikan yhtyeessä ja teki hänestä pian yhden aikakautensa arvostetuimmista rock-rumpaleista.
[muokkaa] Mod-kausi (1964 - 1967)
The Who nousi maineeseen 1960-luvun puolivälissä erityisesti brittiläisen mod-nuorison suosikkina. Mod-imagoon kuului kiinteästi kyseisen kulttuurin muotia myötäillyt vaatetus, The Whon tapauksessa muun muassa Union Jack -kuvioidut puvuntakit. Sini-puna-valkoisesta maalitaulusta (target) tuli The Whon symbolikuvio. Yhtyeen musiikki oli oman aikansa mittapuulla poikkeuksellisen kovaäänistä ja aggressiivista. Taustaa tälle on muun muassa siinä, että Pete Townshend ja John Entwistle kilpavarustelivat soittimiaan vahvistimilla. Kuvataidekoulua käynyt Townshend halusi kehittää myös rock-konsertin visuaalista puolta. The Whon sanotaan olleen ensimmäinen ilotulite- ja savutehosteita keikoillaan käyttänyt rock-yhtye. Yhtyeen kuuluisa lavaperformanssi huipentui usein soitinten ja äänenvahvistinten (erityisesti Townshendin kitaran ja Moonin rumpusetin) rituaalinomaiseen särkemiseen. Entwistle sitä vastoin pysytteli erossa lavaelämöinnistä ja varjeli bassokitaraansa rikkoutumiselta – hänen on sanottu pitäneen tällä tavalla yhtyeen soittoa koossa. Soitinten tahallisen hajottamisen on kerrottu saaneen alkusysäyksen keikalta, jossa lavan katto oli ollut matalalla: Townshendilta oli katkennut kitarasta kaula sen osuessa kattoon ja yleisö oli jäänyt siihen käsitykseen, että vahinko kuului esitykseen.
Musiikkinsa ohella yhtye herätti huomiota myös sanoituksillaan, jotka käsittelivät erilaisia nuorisoelämän kipupisteitä poikkeuksellisen suorasukaisesti. Yhtyeen tunnetuin kappale "My Generation" (1965) peilasi mod-nuorten amfetamiininhuuruisia ja aikuisvastaisia tuntemuksia. "I Can´t Explain", "Substitute" ja "I´m A Boy" kertoivat murrosiän identiteettikriiseistä, "Pictures of Lily" taas ensikohtaamisesta pornografian kanssa. Kaikki mainitut kappaleet olivat Pete Townshendin tekemiä. Myös John Entwistle sävelsi pari historiaan jäänyttä kappaletta, joista tunnetuin lienee "Boris the Spider".
[muokkaa] Suosio kasvaa (1965 - 1969)
The Whon ensimmäiset LP-levyt olivat The Who sings My Generation (1965), A Quick One (1966) sekä The Who Sell Out (1967), jolta löytyy yhtyeen parhaisiin kappaleisiin luettu "I Can See For Miles". Yhtye alkoi siirtyä kovanaamaisesta mod-kuosista pitkätukkaiseen hippi-imagoon.
The Who oli tehnyt uransa alussa lukuisia kiertueita kotimaassaan, muun muassa The Beatlesin kanssa. Tällä tavoin se sai omaa luokkaansa olevaa tuntumaa fanilauman keskellä liikkumisesta. Pian alkoivat myös Euroopan-kiertueet ja maailmankiertueet – The Who kävi useamman kerran myös Pohjoismaissa (Suomessa vuosina 1966 ja 1967). Yhtye saavutti ennen pitkää suuren suosion myös Yhdysvalloissa ja teki siellä pitkiä kiertueita. Tunnetuimpia, yhtyeen suosiota kasvattaneita Amerikan-konsertteja olivat esiintymiset Monterey Pop -festivaalilla (1967) ja Woodstockissa (1969). Yhtye nähtiin useasti myös esiintymässä brittiläisissä ja amerikkalaisissa tv-ohjelmissa.
[muokkaa] Suurmenestys (1969 - 1975)
Vuonna 1969 The Who julkaisi "rock-oopperan" Tommy. 1960-lukulaista mystiikkaa henkivä, rock-tähteyttä kritisoiva Tommy oli symbolinen kuvaus lapsuuden traumoista sekä messiaanisen nuorisoidolin noususta ja tuhosta. Hittikappale "Pinball Wizardin" siivittämänä Tommysta tuli suurmenestys ja The Whosta yksi aikansa suosituimmista rock-yhtyeistä. Vuonna 1970 julkaistu konserttitaltiointi Live At Leeds sinetöi The Whon maineen yhtenä sukupolvensa kovimmista live-esiintyjistä.
Vuonna 1971 ilmestyi The Whon ehkä kehutuin levy, hard rockin klassikoksi muodostunut Who's Next. Monet albumin kappaleista, kuten "Won't Get Fooled Again", henkivät hippiliikkeen lakastumisen tuottamaa pettymystä. Who's Next oli ensimmäisiä rock-levyjä, jolla syntetisaattorit olivat keskeisessä osassa.
Yhtyeen toinen rock-ooppera, Quadrophenia, ilmestyi vuonna 1973. Tällä kertaa kyseessä oli kuvaus skitsofreniaa sairastavan Jimmy-nuorukaisen odysseiasta Lontoossa mod-liikkeen kuumana kesänä 1965. Levy äänitettiin quadrophoniaa käyttäen, asettamalla neljä mikrofonia eri paikkoihin äänittäessä. The Whon seuraavat levyt olivat Odds and Sods (1974) ja The Who By Numbers (1975). Jälkimmäinen sisälsi runsaan annoksen ikääntyvän, alkoholisoituneen ja rock-tähteyteen turhautuneen Pete Townshendin itseruoskintaa. Townshendin itsesyytöksistä ja epäröinneistä huolimatta The Who oli kuitenkin vakiinnuttanut asemansa The Rolling Stonesin ja Led Zeppelinin rinnalla 1970-luvun suositumpien brittiläisten rock-yhtyeiden joukossa.
[muokkaa] Alamäkeä ja vastoinkäymisiä (1975 - 1983)
Riidat sekä alkoholi- ja huumeongelmat vaivasivat The Whota pitkin 1970-lukua. Yhtyeen jäsenet keskittyivätkin välillä soololevyjen tekoon. Vuonna 1975 ilmestynyttä The Who By Numbersia ja siihen liittynyttä kiertuetta seurasi yhtyeen toiminnassa tauko, joka oli 1970-luvun mittapuulla poikkeuksellisen pitkä. Vuonna 1978 ilmestyi lopulta The Whon seuraava albumi Who Are You, jonka nimikappaleesta on tullut klassikko. Keith Moon kuoli levyn ilmestymisen aikoihin unilääkkeiden yliannostukseen 31 vuoden iässä. Seuraavana vuonna, 1979, valmistui yhtyeen uran vaiheita valottava, Jeff Steinin ohjaama dokumenttielokuva The Kids Are Alright.
The Who jatkoi toimintaansa uutena rumpalinaan The Small Faces -yhtyeessä vaikuttanut Kenny Jones. Pete Townshend oli kuitenkin alkanut suuntautua soolouralle, eivätkä The Whon seuraavat levyt ja kiertueet olleet arvostelumenestyksiä huolimatta hiteistä "You Better You Bet" ja "Eminence Front". Yhtye lopetti aktiiviuransa vuonna 1983. The Who on kuitenkin tämän jälkeenkin kokoontunut epäsäännöllisin väliajoin konserttikiertueille.
[muokkaa] Viimeisimmät vaiheet
1990-luvulla ja 2000-luvun alussa The Who nähtiin kiertueilla, jotka keräsivät huomattavia määriä yleisöä. Jotkut yhtyeen ihailijoista ovat paheksuneet tätä "kaupallista nostalgiaa", toiset taas kiittäneet kuuluisaa lavaenergiaa, jonka yhtyeen jäsenten sanotaan säilyttäneen keski-iässäkin. 1990-luvun brittipop-aalto ja yhtyeen tuotannon uudelleenjulkaisu uudelleenmasteroituina CD-levyinä lisäsivät The Whon mainetta nuorten sukupolvien keskuudessa.
Vuonna 2002, juuri uuden Amerikan-kiertueen kynnyksellä, basisti John Entwistle kuoli yllättäen kokaiinin aiheuttamaan sydänkohtaukseen 57 vuoden iässä. Pian tämän jälkeen Pete Townshendin pitkäaikainen maine eettisesti tiedostavana rock-tähtenä sai kolauksen, kun kävi ilmi, että hän oli vieraillut Internetissä lapsipornosivustolla. Townshend kertoi tutkineensa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, jonka uhriksi hän on väittämänsä mukaan itsekin joutunut. Aihepiiri oli ollut esillä jo Tommyssa yli 30 vuotta aikaisemmin. Iso-Britannian viranomaiset päättivät harkinnan jälkeen olla nostamatta syytettä.
Vuoden 2004 syksyllä Pete Townshend ja Roger Daltrey ilmoittivat aikovansa julkaista The Whon nimissä uuden albumillisen musiikkia – yli 20 vuotta kestäneen tauon jälkeen. Townsendilla on ollut työn alla myös omaelämäkerta.
Vuoden 2005 heinäkuussa The Who esiintyi Lontoon Hyde Parkissa Bob Geldofin järjestämässä hyväntekeväisyyskonsertissa Live 8.
Vuoden 2006 heinäkuussa yhtye julkaisi EP:n Wire & Glass, joka sisälsi kuusi kappaletta lokakuussa julkaistulta albumilta Endless Wire. Albumin rocklehdistössä saama vastaanotto on ollut melko myönteinen.
[muokkaa] Triviatietoa
- The Whon kappaleita on käytetty yhdysvaltalaisen rikosdraamasarja CSI:n tunnusmelodioina. Alkuperäisen CSI-sarjan tunnus on "Who Are You", "Won't Get Fooled Again" on CSI: Miami -sarjan tunnus ja "Baba O'Riley" on CSI: New Yorkin tunnuskappale.
- John Entwistlen lempinimi oli hiljaiseen ja järkähtämättömään hahmoon viitaten "The Ox".
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studioalbumit
- My Generation (tai The Who Sings My Generation) (1965)
- A Quick One (tai Happy Jack) (1966)
- The Who's Sell Out (1967)
- Tommy (1969)
- Who's Next (1971)
- Quadrophenia (1973)
- Who By Numbers (1975)
- Who Are You (1978)
- Face Dances (1981)
- It's Hard (1982)
- Endless Wire (2006)
[muokkaa] Livealbumit
- Live At Leeds (1970)
- Who's Last (1984)
- Join Together (1990)
- Live at the Isle of Wight Festival 1970 (1996)
- Live at Royal Albert Hall (2003)
[muokkaa] Soundtrack-albumit
- Tommy (1975)
- The Kids Are Alright (1979)
- Quadrophenia (1979)
[muokkaa] Kokoelma-albumit
- Meaty Beaty Big & Bouncy (1971)
- 30 Years of Maximum R&B (1994)
- The Ultimate Collection (2002)
- Then and Now (1964 - 2004) (2004)
[muokkaa] EP:t
- Rock Steady Who! (1966)
- Tommy (1970)
- Wire & Glass (2006)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Pete Townshendin kotisivut (englanniksi)
- thewho.net (englanniksi)
- The Who Information Center (englanniksi)
