Metallica

Wikipedia



Toiminnassa	1981–
Kotipaikka	Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Tyylilaji	Thrash metal Hard rock Speed metal Modermi rock
Levy-yhtiö	Megaforce Records Elektra Records Warner Bros. Records
Jäsenet	Robert Trujillo Kirk Hammett James Hetfield Lars Ulrich

Metallica on yhdysvaltalainen metalliyhtye, jonka tyyli on vaihdellut thrash metalista lähes valtavirran rockiin asti.

Yhtyeen perustivat James Hetfield (kitara ja laulu) ja Lars Ulrich (rummut) lokakuussa vuonna 1981. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat mm. "One", "Master of Puppets", "Enter Sandman", "Nothing Else Matters" ja "For Whom the Bell Tolls".

Metallica on myynyt maailmanlaajuisesti yli 85 miljoonaa albumia ja on AC/DC:n ja Led Zeppelinin ohella yksi myydyimmistä raskaan musiikin yhtyeistä Yhdysvalloissa. [1]

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuvuodet (1981-1984)

Vuoden 1981 kesällä rumpali Lars Ulrich tapasi lehdessä olleen ilmoituksen kautta kitaristi-laulajan James Hetfieldin ja ehdotti yhtyeen perustamista. He nauhoittivat Larsin vuokraamalla studiolla muutaman raidan, johon James soitti kitarat, bassoraidat ja lauloi, Lars soitti rummut. Yhtyeeseen toiseksi kitaristiksi tuli myös sittemmin Megadethin perustanut soolokitaristi Dave Mustaine. Basistiksi tuli Jamesin hyvä ystävä Ron McGovney, mutta hän erosi pitkäaikaisten ristiriitojen ja erimielisyyksien takia. Viimeinen pisara oli kun, Mustaine kaatoi kaljat Ronin basson mikkeihin. Basistiksi vakiintui vuonna 1982 Cliff Burton, jonka Hetfield ja Ulrich näkivät esiintyvän eräällä klubilla. Myöhemmin haastattelussa Hetfield totesi, että "tuntui mukavalta, kuinka joku hakkaa bassoaan noin". Miehistövaihdokset jatkuivat keväällä 1983, jolloin Mustainen tilalle soolokitaristiksi siirtyi Exodus-yhtyeen yksi perustajajäsen, Kirk Hammett. Mustaine erottamisen syinä on pidetty merkittävimpänä liian runsasta päihteiden käyttöä. Uusi soolokitaristi Hammett pääsi heti tositoimiin Metallican levyttäessä New Yorkissa debyytti-albuminsa Kill 'Em All. Esikoisalbumilta klassikoiksi ovat nousseet mm. kappaleet "Whiplash", "The Four Horsemen" ja "Seek & Destroy".

Toinen levy Ride the Lightning julkaistiin 1984, jolta "For Whom the Bell Tolls", yhtyeen ensimmäinen balladi "Fade To Black", "Fight Fire With Fire" ja faaraoista kertova "Creeping Death" nousivat hiteiksi. Albumilla yhtye meni melodisempaan ja kunniahimoisempaan suuntaan. Metallica pyysi kyseisen albumin aikaan John Bushia (Anthrax) laulajakseen, koska Hetfield ei pitänyt itseään tarpeeksi hyvänä laulajana.

[muokkaa] Master Of Puppets ja ensiaskeleet kohti suurmenestystä (1985-1986)

Vuoden 1985 lopulla valmistui yhtyeen kolmas albumi Master of Puppets, joka julkaistiin seuraavan vuoden alkupuolella. Albumi oli metallimusiikin piireissä suuri hitti, vaikka albumilta ei julkaistu yhtään singleä. Kappaleet "Battery", "Welcome Home (Sanitarium)", "Damage Inc." ja varsinkin albumin nimikkokappale "Master of Puppets" nousivat ehdottomiksi klassikoiksi. Seitsemäs kappale, instrumentaalikappale "Orion", on Cliff Burtonin oma taidonnäyte, joka myöhemmin myös soitettiin edesmenneen basistin omissa hautajaisissa.

Vuonna 1986 julkaistua Master of Puppets-albumia pidetään nykyisin kiistattomana heavy metal klassikkona

Master of Puppets -albumin aikainen maailmankiertue koitui kohtalokkaaksi, sillä syyskuussa 1986 Ljungbyssä Etelä-Ruotsissa matkalla Tukholmasta Kööpenhaminaan yhtyeen kiertuebussi syöksyi ojaan, ja 24-vuotias basisti Cliff Burton kuoli onnettomuudessa. Kiertuebussin kuljettaja väitti tiellä olleen mustaa jäätä, mutta joidenkin lähteiden mukaan James Hetfield väitti haistaneensa kuljettajan hengityksessä alkoholin hajua. Kuljettaja ei saanut onnettomuuden johdosta syytettä kuolemantuottamuksesta, koska viranomaiset eivät havainneet humalatilaa. Viranomaiset eivät tosin löytäneet onnettomuuspaikalta mustaa jäätäkään.

Cliff Burtonin hautajaisissa soitettiin hänen tekemänsä kappale "Orion", ja hänelle suoritettiin polttohautaus lähipiirin läsnä ollessa.

[muokkaa] ...And Justice for All ja The Black Album (1987-1993)

Uusi basisti, Flotsam & Jetsam -yhtyeen Jason Newsted, löytyi nopeasti järjestetyistä koesoitoista. Jason sai kestää kiusaamista ja muuta pahantekoa noin vuoden päivät. Muut jäsenet kiusasivat koska he halusivat nähdä oliko Jason tarpeeksi kova tulemaan bändiin. Vuonna 1987 Metallica julkaisi cover-biiseistä koostuvan Garage Days Re-Revisited -EP:n, ja vuonna 1988 albumin ...And Justice for All, jossa oli myös edesmenneen Cliff Burtonin viimeiseksi sävellykseksi jäänyt kappale To Live Is To Die. ...And Justice For All -albumilta on basso miksattu käytännössä pois, ja on tutkittu, että oliko kyseessä vahinko, mutta näin ei suinkaan ollut. Joel McGiverin kirjassa Metallica mainitaan, että Hetfield ja Ulrich olivat miksaajan kanssa miksanneet basson lähes kuulemattomiin. Kyseiseltä albumilta myös ohjattiin Metallican ensimmäinen musiikkivideo, Dalton Trumbon sodanvastaista romaania Sotilaspoika mukaileva One, joka nousi ennennäkemättömäksi hitiksi.

Vuoden 1991 albumi Metallica (The Black Album) on Metalllican ylivoimaisesti myydyin albumi.

Vuonna 1991 ilmestyi tyyliltään hieman aiempaa kevyempi Metallica-albumi (tunnetaan myös nimellä Black Album), joka nousi listaykköseksi useiden maiden albumilistoilla. Albumilta nousseet suuret hitit, kitarariffistään tunnettu Enter Sandman, raskas Sad But True sekä melodinen Nothing Else Matters nostivat yhtyeen suurempaan arvostukseen. Yhtye lähti maailmankiertueelle, joka kesti yli kaksi vuotta. Albumin keikat rasittivat yhtyeen jäseniä suunnattomasti ja ongelmat alkoivat kasautua varsinkin rumpalin Lars Ulrichin ja laulaja-kitaristin James Hetfieldin välillä, jolloin myös Hetfieldin alkoholismi oli lähes huipussaan.

1993 yhtyeen liveboxi Live Shit: Binge & Purge julkaistiin, joka sisälsi materiaalia yhtyeen 1989-1992 esiintymisistä.

[muokkaa] Load, ReLoad ja Napster? (1996-2000)

Vuonna 1996 julkaistiin Load-levy, jossa bändi muutti jälleen tyylisuuntaansa entistä selvästi kevyempään suuntaan. Levy nousi ilmestyttyään listojen kärkeen, vaikka jakoi fanien mielipiteet kahtia. Levystä ei tullutkaan samanlaista klassikkoa kuin yhtyeen aiemmista levyistä, albumin hittejä olivat "Until It Sleeps" ja "Mama Said". Seuraavana vuonna ilmestyi ReLoad-albumi, joka koostui Load-albumin äänityksistä ylijääneistä kappaleista ja muutamista uusista kappaleista. ReLoad-albumilta hiteiksi nousivat kappaleet "Fuel" ja "The Memory Remains". Tämän jälkeen tuli pitkä tauko, jonka aikana Metallica äänitti cover-biiseistä koostuneen Garage Inc. -levyn ja Michael Kamenin ehdotuksesta San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa nauhoitetun S&M-livelevyn. Tämän jälkeen Metallica kävi vielä kerran studiossa ja äänitti Mission:Impossible 2 -elokuvan soundtrackille kappaleen "I Disappear", joka oli kappaleen valmistumista viikkoja aikaisemmin ladattavana vertaisverkko-ohjelmien kautta. Tästä rumpali Ulrich sai tarpeekseen ja haastoi kappaleita levittäneen Napsterin oikeuteen. Hän myös voitti oikeudenkäynnin. Tapauksen takia monet fanit "pesivät kätensä" Metallicasta kokonaan ja vannoivat että eivät enää kuuntelisi yhtyeen musiikkia, monet myös hajottivat ja polttivat Metallica-albumeita protestiksi. Samoin esimerkiksi Helsingin Sanomat on myöhemmin kirjoittanut yhtyeen linjan olleen "hukassa" koko 1990-luvun.

[muokkaa] Ongelmia (2000)

Basisti Jason Newsted erosi bändistä muun muassa oman bändiprojektinsa aiheuttaman yhtyeen sisäisen kritiikin takia. Newsted ei tuntenut tarpeellista arvostusta yhtyeessä. Myös lääkäri oli sanonut Jasonin saaneen ikuisen vamman päähänsä jatkuvasta kiertue-elämästä. Monien alkoholin täyttämien vuosien jälkeen kitaristi/solisti James Hetfield hakeutui päihdevieroitukseen. Siellä Hetfield vietti puoli vuotta, jonka aikana hän ei pitänyt minkäänlaista yhteyttä bändiin ja muut jäsenet alkoivat pelätä yhtyeen hajoamista.

[muokkaa] Uusi basisti ja St. Anger-albumi (2001-2006)

Kaikista ongelmista huolimatta hajoamispisteessä ollut kolmikko sai pidettyä rivinsä kasassa intensiivisen terapian avulla. St. Anger -albumin äänitykset aloitettiin vuoden 2001 alkupuolella, mutta albumi valmistui vasta vuonna 2003 monien vastoinkäymisten ja terapiajaksojen johdosta, joka saatin taltioiduksi Metallicasta kertovaan dokumentaariseen Metallica: Some Kind of Monster -elokuvaan.

St. Anger -albumilla soitti bassoa tuottaja Bob Rock. Albumin valmistumisen aikana yhtye järjesti koesoittoja, joihin osallistuivat muun muuassa Jeordie White (ex-Marilyn Manson), Scott Reeder (Kyuss), Eric Avery (ex-Jane's Addiction), Pepper Keenan (Corrosion of Conformity) ja Danny Lohner (Nine Inch Nailsin entinen live-basisti). Lopullinen valinta osui kuitenkin aiemmin Suicidal Tendenciesissä ja Ozzy Osbournen yhtyeessä soittaneeseen basisti Robert Trujilloon, joka liittyi pian yhtyeeseen. Trujillon ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui 6. toukokuuta 2003 MTV Icons -tapahtumassa New Yorkissa. St. Anger -albumin mukaan liitettiin DVD, jossa kaikki levyn kappaleet soitettiin yhtyeen treenikämpällä livenä Trujillon kanssa.

St. Anger merkitsi Metallican paluuta taas raskaampaan soundiin hieman kevyempien albumien jälkeen. Edellä mainittu elokuva, Metallica: Some Kind of Monster, jonka maailman ensi-ilta elokuvateatterissa oli 21. toukokuuta 2004, kertoo St. Angerin nauhoitussessioista, ja siitä, miten yhtye pääsi vaikeuksistaan muun muassa terapeutti Phil Towlen avulla. St. Angeriltä hitiksi nousi nimiraita "St. Anger", jonka korkein sijoitus Billboardin Mainstream Rock Tracks -listalla oli 2. Toinen samalla listalla hyvin menestynyt kappale oli "Frantic", joka nousi sijalle 21.

Vuonna 2004 yhtye julkaisi Some Kind of Monster EP:n, joka tuki samannimistä elokuvaa, se sisälsi livekappaleita 2003:n keikalta Pariisista, "Some Kind of Monster"-kappaleen ja myös siitä editoidun version.

Vuonna 2004 Metallica soitti ensimmäisen basistinvaihdoksen jälkeisen Suomen keikkansa 28. toukokuuta 2004 loppuunmyydyllä Helsingin Olympiastadionilla. 15.12.2003 myyntiin tulleet noin 41 000 lippua myytiin loppuun neljässä tunnissa. Myöhemmin myyntiin tulleet liput menivät myös kaupaksi, jonka vuoksi yleisömäärä nousi lähes 50 000 katsojaan. Myös Ruotsissa menekki oli kovaa, sillä kaksi päivää Helsinkiä myöhemmin Göteborgin Ullevi-stadionilla katsojia oli 55 802.

Vuonna 2006 Metallican ainoaksi Pohjois-Euroopan konsertiksi jäänee esiintyminen Tallinnan Laululavalla 13. kesäkuuta joka oli osa Master of Puppetsin 20-vuotisjuhlakiertuetta. Yhtye soitti muun muassa koko Master of Puppets -albumin ja muita hittejä. Tämä tapahtui yli 78 000 hengen edessä.

[muokkaa] Uusi albumi (2006-2007)

Metallica ilmoitti 16. helmikuuta 2006 virallisilla WWW-sivuillaan, että yli viidentoista vuoden yhteistyö tuottaja Bob Rockin kanssa on päättynyt. Toistaiseksi vielä nimettömän, Metallican kymmenennen virallisen kokopitkän studioalbumin tuottaa Rick Rubin. Albumi julkaistaneen vuonna 2007. [2]. Rubinin meriittilista on pitkä. Hän on aiemmin toiminut tuottajana musiikkityyliltään sangen kirjavalle artistijoukolle: Beastie Boys, Red Hot Chili Peppers, Weezer, Audioslave, Slipknot, System of a Down, Johnny Cash, LL Cool J, Jay-Z ja Slayer.

Metallica on parhaillaan tekemässä kiertuettaan ympäri maailmaa, ja samalla yhtye on valmistellut uutta albumia, jota on sanottu St. Angerin ja Master of Puppetsin sekoitukseksi. Yksi, vielä nimetön kappale "The New Song" levyltä on kuunneltavissa Internetissä ja soitettu eri konserteissa, muun muassa 6. kesäkuuta Berliinissä Saksassa. Myös toinen, aivan uusi kappale debytoitiin 12. elokuuta 2006 Japanissa Summer Sonic Festivaaleilla, joka oli myöskin nimetön, "The Other New Song".

[muokkaa] Jäsenet

James Hetfield - laulu, rytmikitara (satunnainen soolokitara)
Lars Ulrich - rummut
Kirk Hammett - soolokitara, taustalaulu (St. Anger albumilta lähtien) (1983-)
Robert Trujillo - basso, taustalaulu (2003-)

[muokkaa] Entiset jäsenet

Dave Mustaine - soolokitara (1981-1983)
Bob Rock - basso (2002-2003, ei pidetä varsinaisena jäsenenä)
Jason Newsted - basso, taustalaulu (1987-2001)
Cliff Burton - basso, taustalaulu (1982-1986)
Ron McGovney - basso, taustalaulu (1981-1982)
Lloyd Grant - soolokitara, väliaikainen ennen Mustainea (1981)

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Varhaistuotanto

Hit The Lights Kokoelmalevyllä Metal Massacre vol.1 (1981)
Power Metal-Demo (1982)
No Life Til' Leather-demo (1982)
Metal Up Your Ass (1982) Old Waldorf, San Francisco

[muokkaa] Albumit

Kill 'Em All (1983)
Ride the Lightning (1984)
Master of Puppets (1986)
...And Justice for All (1988)
Metallica (The Black Album) (1991)
Live Shit: Binge & Purge liveboksi (1993)
Load (1996)
ReLoad (1997)
Garage Inc. (1998)
S&M (1999)
St. Anger (2003)

[muokkaa] EP:t

Garage Days Re-Revisited (1987)
Creeping Death / Jump in the Fire (1990)
The Good, the Bad and the Live single- ja liveboksi (1990)
Some Kind of Monster (2004)

[muokkaa] DVD/VHS

Cliff Em´ All (1987)
2 of One (1989)
A Year and a Half in the Life of Metallica (1992)
Live at San Diego (1992)
Live Shit: Binge & Purge (1993)
Cunning Stunts (1998)
S&M (1999)
Classic Album (2001)
Live Shit: Binge & Purge (2004) (uudelleenjulkaisu)
Metallica: Some Kind of Monster (2004)
The Videos: 1989-2004 (julkaistaan joulukuussa 2006)

[muokkaa] Singlet

Jump in the Fire (1984)
Creeping Death (1984)
Eye of the Beholder (1988)
Harvester of Sorrow (1988)
One (1989)
Enter Sandman (1991)
The Unforgiven (1992)
Nothing Else Matters (1992)
Wherever I May Roam (1992)
Sad But True (1992)
Until It Sleeps (1996)
Hero of the Day (1996)
Mama Said (1996)
King Nothing (1997)
The Memory Remains (1997)
The Unforgiven II (1998)
Fuel (1998)
Turn the Page (1998)
Whiskey in the Jar (1999)
Die, Die My Darling (1999)
Nothing Else Matters '99 (1999)
No Leaf Clover (2000)
I Disappear (2000)
St. Anger (2003)
Frantic (2003)
The Unnamed Feeling (2004)
Some Kind of Monster (2004)

[muokkaa] Musiikkivideot

One (1989)
Enter Sandman (1991)
Nothing Else Matters (1992)
Sad But True (1992)
The Unforgiven (1992)
The Unforgiven live (1993) (Live Shit: Binge & Purge -promovideo)
Hero of the Day (1996)
Until It Sleeps (1996)
Mama Said (1996)
King Nothing (1997)
The Memory Remains (1997)
Whiskey in the Jar (1998)
Turn the Page (1998)
I Disappear (2000) ( Elokuvan Mission Impossible 2 Soundtrackilta)
Fuel (2001) (elokuvan The Fast and the Furious ns. promovideo)
St. Anger (2003)
Frantic (2004)
The Unnamed Feeling (2004)
Some Kind of Monster (2004) (samannimisen dokumentin ns. traileri)

[muokkaa] Konsertit Suomessa

Tarvashovi, Tarvasjoki (14. joulukuuta 1984)
Tuiskula, Nivala (15. joulukuuta 1984)
Kulttuuritalo, Helsinki (16. joulukuuta 1984)
Saapasjalkarock, Pihtipudas (5. heinäkuuta 1986)
Jäähalli, Helsinki (15. lokakuuta 1988)
Jäähalli, Helsinki (16. joulukuuta 1992)
Oulunkylän urheilupuisto, Helsinki (1. kesäkuuta 1993)
Jäähalli, Helsinki (18. ja 19. marraskuuta 1996)
Ruisrock, Turku (2. heinäkuuta 1999)
Olympiastadion, Helsinki (28. toukokuuta 2004)

[muokkaa] Triviaa

James Hetfield on osallistunut kaikkiin 87 Metallican kappaleen tekoon ja Lars Ulrich 86 kappaleen tekoon, jääden pois ainoastaan Motorbreathin teosta?
Ride the Lightning -levyn aikoihin Metallica harkitsi uuden laulajan ottamista, sillä Hetfield ei mielestään ollut tarpeeksi hyvä laulaja Malline:Joel McIver: Metallica
Helsingin Olympiastadionilla 28. toukokuuta 2004 Metallica soitti ylimääräisenä encore-kappaleena vuonna 1983 ilmestyneen Kill 'Em All -albumin kappaleen "Jump In The Fire", joka soi tuolloin ensimmäisen kerran live-versiona Euroopassa koko yhtyeen historian aikana?
Slipknotin rumpali Joey Jordison on soittanut Metallicassa yhden konsertin, koska Lars Ulrich oli terveydellisistä syistä sivussa
Vuonna 1992 lavalla syttyi tulipalo, jossa James Hetfield sai palovammoja. Häntä tuurasi jonkin aikaa toinen kitaristi.
Metallica haastoi oikeuteen Guerlain-kosmetiikkayhtiön, koska he laittoivat parfyyminsa nimeksi Metallica.