Black metal

Wikipedia

	Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
	Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Poltettu kirkko Burzum-yhtyeen levyn kannessa

Black metal on metallimusiikkia, joka on kehittynyt nykyiseen muotoonsa lähinnä Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa 1990-luvun alkupuolella. Genressä yhdistyi äärimmäinen musiikki ja lyriikassa ja julkisessa esiintymisessä kristinuskon halveksuminen ja saatananpalvonta. Musiikillisesti black metal on heavy metal -musiikin äärimmäinen muoto, jossa tietoisesti pyritään nihilistiseen ja kylmään äänimaailmaan.

[muokkaa] Historia ja maine

Tyylisuunnan edelläkävijöitä ovat 1980-luvun kulttiyhtyeet Sarcofago, Sodom, Venom, Mercyful Fate, Bathory, Celtic Frost ja Beherit. Venomin albumi, Black Metal (1982), onkin koko genren nimen taustalla. Yhtyeiden 1980-lukulainen musiikintyyli oli kaukana nykyään black metalliksi tunnustetuista yhtyeistä. Yhtymäkohtia musiikin kannalta oli suurten heavy metal -nimien - Iron Maiden, Motörhead, Metallica - kanssa, mutta lyyrisesti yhtyeillä ei ollut aikanaan juurikaan vastineita. Sanoitukset olivat okkulttisia, kristinuskoa rienaavia ja tuoreita. Mercyful Fate oli myös ensimmäinen yhtye, joka koskaan käytti corpse paint -tyylistä kasvomaalausta, jonka tarkoitus oli luoda demonisia piirteitä ja kuoleman kalpeutta. 1990-luvun alussa corpse paintista tuli suosittu visuaalinen tehoste, joka on saanut uusia ja erilaisia muotoja klassisten mustavalkoisten maalausten rinnalle esim. verta saatettiin kuvata punaisella värillä jota usein roiskitaan kasvoille ja/tai vartaloon. Usein punaisen värin sijasta käytetään oikeaa verta. Toinen black metaliin perinteisesti kuulunut ominaisuus, jonka jo vanhat hard rock -yhtyeet aloittivat, oli taitelijanimien käyttö.

1990-luvun alussa black metallin avoimen propagandistinen sanoma vaikutti nuoriin niin, että sen väitetään johtaneen Norjassa keskiaikaisten kirkkojen polttamiseen. Siihen aikaan Norjassa oli useiden black metal -yhtyeiden jäsenten muodostama Inner Circle (sisäpiiri). Tärkeitä hahmoja tässä okkulttisessa ja satanistisessa sisäpiirissä olivat Mayhem-yhtyeessä soittaneet Varg Vikernes, tunnetaan myös omasta yhtyeestään Burzum, sekä edesmennyt Øystein Aarseth (Euronymous), jota on pidetty joskus Norjan black metal -piirien johtohahmona.

[muokkaa] Genren sisäiset tendenssit

Black metal synnyttää ristiriitaisia tunteita erityisesti kannattajiensa joukossa, sillä usein elitistisesti ajattelevat black metal -puristit halveksivat niitä, jotka kuuntelevat black metal -tyylin rajamaille sijoitettavia yhtyeitä. Monien black metal -aatteeseen vakavasti suhtautuvien mielestä nämä yhtyeet ovat kaupallista, aatteetonta tai romantisoitua roskaa, eivätkä todellista "underground black metallia" (yhtyeet Satanic Warmaster, Burzum, Archgoat, vanha Impaled Nazarene, Beherit, Darkthrone, Black Crucifixion, Nargaroth, vintersemestre, alkuperäinen Mayhem, Horna tai Judas Iscariot), joka paitsi julistaa ihmisvihaa tihkuvaa ja sosiaalidarwinistista aatettaan, on myös äänimaisemaltaan halveksivaa ja usein nauhoituslaadultaan tahallisen karua ja huolittelematonta.

On tärkeää huomata, että myös tässä edellä mainitussa jaottelussa mainstream- ja underground-black metaliin, black metalin underground-piireissä ei vallitse minkäänlaista helposti nimettävää yhtenäistä ideologiaa, vaan oikeastaan lähes täydellinen erimielisyys black metalin olemuksesta (mm. Saatanan luonteesta ja suhteesta black metaliin, politiikan relevanttiudesta black metalissa jne.), kuitenkin kristinuskovastaisuuden ja muutamien muiden asenteiden pysytellessä yhteisenä nimittäjänä.

Joskus black metalin sanoitukset ja musiikin tematiikka voivat liittyä myös muinaisiin myytteihin ja luonnonuskontoihin, jolloin puhutaan usein pagan black metalista. Tällöin usein luonto on suuressa roolissa mm. kansitaiteissa.

Viime vuosia voidaan nähdä ainakin kahden black metalin "alalajin" nousu, kuten NSBM (National Socialist Black Metal) eli näkemys, jonka mukaan kansallissosialismi on tai on oltava olennainen osa black metal -ideologiaa. Kansallissosialismi on oikeastaan ainut poliittinen näkemys, jota poliittisesti latautuneiden BM-bändien pienestä joukosta voidaan tavata.

Voidaan nähdä myös black metalin aatepuolesta kiistelyyn kyllästyneiden tai siitä täysin kiinnostumattomien joukko. Joidenkin mielestä black metal on juuri nimenomaan irrationaalista ja kaikki sen "järjellinen" selittäminen on tuhoon tuomittu black metalin olemuksen piileskellessä vain yksinkertaisesti siinä, että tätä musiikkia kuunnellessa "tekee mieli hypätä pyörivään sirkkeliin."

[muokkaa] Musiikki

Black metallin tärkeimmät soittimet ovat sähkökitara, basso ja rummut. Kitarat kuulostavat säröisiltä, etäisiltä ja kolkoilta, minkä lisäksi niillä luodut toistuvat sävelkuviot, "riffit", ovat usein nopeita, yksinkertaisia ja hypnoottisia, toisinaan käytetään pitkiä tremolona soitettavia sointuja. Bassolla ei ole niin suurta merkitystä, ja sen soundi säädetään usein ohueksi. Rummuissa yleisin komppi on nopea blastbeat ja rumpujen tehtävänä on luoda kaoottista tunnelmaa muiden soitinten taakse. Yleensä soittotaito ei ole niin keskeisessä osassa kuin muissa metallin lajeissa, vaikkakin esimerkiksi Mayhemista tuttua Hellhammeria pidetään yhtenä metallin osaavimmista rumpaleista. Black metalliin kuuluvat erityisesti antikristilliset ja satanistiset sanoitukset, jotka lauletaan erityisen raa'alla ja epäinhimillisellä äänellä. Laulua voisi kuvailla kurkusta rääkymiseksi/kirkumiseksi tai örisemiseksi, joka on huomattavasti korkeampitaajuisempaa kuin death metallista tutussa murinassa. Uuden polven yhtyeitä, jotka yhdistävät musiikkinsa puhtaita lauluja ja syntetisaattoreita kutsutaan monesti moderniksi black metalliksi. 1990-luvun alkaessa sävellykset perustuivat lähinnä riffeihin ja rytmiin, mutta Emperorin ja Dissectionin johdolla alettiin muutaman vuoden päästä tehdä melodisempaa black metalia. Samoihin aikoihin myös syntetisaattoreiden käyttö black metalissa yleistyi. Modernin black metalin äänimaailmaan kuuluvat esimerkiksi naissolistit, orkesteri- ja kuorosovitukset, puhdas (gregoriaaninen) laulu, kosketinsoittimet ja joskus elektronisen musiikin elementit. Jotkut yhtyeet ovat yhdistäneet black metallin ja noisen (Merzbow, Nurse with Wounds) tai ambientin (Dream of a Dying Star, Until Death Overtakes Me).

[muokkaa] Sanoitukset

Lyriikat eli sanoitukset vaihtelevat paljonkin eri tyylien välillä, mutta useimmiten black metallin sanat vaihtelevat puhtaasta kristinuskon (tai muidenkin uskontojen) parjaamisesta, saatanallisten tai pahuutta edustavien hahmojen kutsumisesta (Absu, Nåstrond) kauhuromantiikkaan, fantasiaan kuten omiin mielikuvitusmaailmoihin tai elämän arvottomuuden ja kaiken turhuuden toteamiseen.

Tyypillistä black metal -grafiikkaa Emperorin levyn kannessa

Black metal ei ole missään nimessä elämänmyönteistä musiikkia, ja se jakaantuu kahteen osaan myös henkilökohtaiseen voimaan suhtautumisessa; useimmat kuuntelijat/muusikot arvostavat suurta fyysistä ja henkistä voimakkuutta, jota Saatana usein kuvastaa, mutta doom metal -sävytteisen haaran kannattajat pitävät kaikkea ihmisten aikaansaannosta turhana ja elämää pakollisena kärsimysnäytelmänä, jonka päättymisen jälkeen pääsee sylkemään luojaansa kasvoille.

[muokkaa] Merkittäviä black metal -albumeja

Venom - Welcome to Hell (1981)
Venom - Black Metal (1982, black metalin tärkeä edeltäjä, joka antoi genrelle nimen black metal)
Venom - At War with Satan (1983)
Sodom - In the Sign of Evil (1984)
Hellhammer - Apocalyptic Raids (1984)
Celtic Frost - Morbid Tales (1984)
Celtic Frost - To Mega Therion (1985)
Sodom - Obsessed by Cruelty (1986)
Bathory - Under the Sign of the Black Mark (1987)
Morbid - December Moon (demo) (1987)
Beherit - The Oath of Black Blood (1990, ensimmäinen suomalainen täyspitkä BM-albumi)
Mayhem - Out from the Dark (1991)
Impaled Nazarene - Tol Cormpt Norz Norz Norz (1992)
Beherit - Drawing Down the Moon (1992)
Emperor - In the Nightside Eclipse (1993)
Immortal - Pure Holocaust (1993)
Mayhem - De Mysteriis Dom Sathanas (1993)
Burzum - Hvis Lyset Tar Oss (1994)
Darkthrone - Transilvanian Hunger (1994)

[muokkaa] Black metalin eri tyylilajeja

Peikkometalli (Troll metal). Black metalia, jossa teemana ovat peikot. Tunnettuja peikkometalliyhtyeitä: Finntroll, Mortiis, Ancient, Mörkö, Trollheims Grott, Trollskogen.
Sotametalli (War metal). Black metalin ja blackened death metalin (death/black) tyylilaji, joka omaa paljon elementtejä mm. edellä mainitusta death metalista, grindcoresta ja thrash metalista muodostaakseen äärimmäisen raskasta, brutaalia ja nopeaa black metalia. War metal eli sotametalli on hyvin raakaa ja brutaalia extreme metalia, jota on vaikea tunnistaa black metaliksi ja sanoitukset käsittelevät nimensä mukaisesti poikkeuksetta sotaa. Sotametallin edelläkävijä, tärkein ja tunnetuin sekä keskeisin yhtye on kanadalainen Blasphemy. Tunnettuja sotametalli yhtyeitä: Impaled Nazarene (albumit Pro Patria Finlandia (2006) ja Suomi Finland Perkele (1994)), Bestial Warlust, Blasphemy, The Meads of Asphodel, Marduk (Nykyiset julkaisut).
Viikinkimetalli (Viking metal). Black metalin ja folk metalin yhteinen tyylilaji, jossa sanoitukset ovat viikinkiaiheisia eli kertovat skandinaavisesta mytologiasta. Viikinkimetallin tärkein yhtye ja edelläkävijä on Bathory. Tunnettuja viikinkimetalliyhtyeitä: Bathory, Moonsorrow, Ensiferum.
Battle metal. Black metalin tyylilaji, joka sai alkunsa, kun suomalainen viikinkimetalliyhtye Turisas julkaisi albumin nimeltä Battle Metal.
National socialist black metal (NSBM) kutsutaan myös nimellä nazi black metal. Black metalia, jonka sanoituksissa kannatetaan kansallissosialistista ajattelutapaa. Esimerkkiyhtyeitä: Graveland, Nokturnal Mortum, Absurd