Deep Purple
Wikipedia
Deep Purple | |
---|---|
Toiminnassa | 1968–1976, 1984- |
Kotipaikka | Iso-Britannia |
Laulukieli | englanti |
Tyylilaji | heavy metal / hard rock |
Levy-yhtiö | |
Jäsenet | Ian Gillan Steve Morse Roger Glover Don Airey Ian Paice |
Deep Purple on 1960-luvun lopulla perustettu englantilainen rockyhtye. Se lukeutuu varhaisimpiin ja suosituimpiin heavy metal- ja hard rock -tyylilajien edustajiin. Yhtyeen kuuluisimpia kappaleita ovat "Black Night", "Speed King", "Child in Time", "Fireball", "Highway Star", "Perfect Strangers" ja varsinkin kitarariffistään tunnettu "Smoke on the Water".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Kahdeksan ensimmäistä vuotta (1968–1976)
Deep Purple perustettiin Hertfordissa, Iso-Britanniassa, vuonna 1968 nimellä Roundabout. Siihen kuuluneista viidestä jäsenestä kaksi lähti jo kuukauden kuluttua. Heidät kuitenkin korvattiin melko pian. Tony Edwards ryhtyi yhtyeen manageriksi. Aluksi kappaleiden säveltäminen tuotti hiukan ongelmia, sillä kukaan yhtyeen jäsenistä ei ollut aiemmin paljoakaan säveltänyt omaa musiikkia. Ensiensiintymistensä aikana yhtye muutti nimensä Deep Purpleksi.
Deep Purple sai suosiota jo ensimmäisen albuminsa Shades of Deep Purple myötä. Esikoisalbumilla ollut cover Joe Southin kappaleesta "Hush" nousi Yhdysvalloissa singlelistalla neljännelle sijalle. Se jäikin yhtyeen kaikkien aikojen parhaaksi listasijoitukseksi Yhdysvalloissa, vaikka varsinaiset suuren suosion vuodet olivatkin vasta tulossa. Deep Purplen seuraava albumi, 1968 julkaistu The Book of Taliesyn, nousi Yhdysvalloissa sijalle 54, mutta Iso-Britanniassa se ei edes päässyt listalle. Vuonna 1969 julkaistusta albumista Deep Purple tuli melko suosittu. Levyn joissakin kappaleissa on käytetty myös klassisen musiikin orkesterisoittimia. Ensimmäisten kolmen albumin jälkeen laulaja Rod Evans ja basisti Nick Simper erotettiin yhtyeestä ja tilalle tulivat Ian Gillan ja Roger Glover, jolloin syntyi "mark II" -kokoonpano. Myöhemmin samana vuonna ilmestyneellä albumilla Concerto for Group and Orchestra esiintyivät Deep Purplen lisäksi Lontoon filharmonikot. Albumi on ensimmäisiä teoksia, jossa rockyhtye esiintyy yhdessä sinfoniaorkesterin kanssa. Concerto for Group and Orchestran jälkeen yhtyeen tyyli alkoi kääntyä yhä raskaampaan suuntaan. Uuden tyylin ensimmäinen albumi oli vuonna 1970 julkaistu Deep Purple in Rock. Ainoat yhtä raskasta musiikkia tähän aikaan soittaneet nimekkäät yhtyeet olivat Led Zeppelin, Black Sabbath ja Uriah Heep, joiden kanssa Deep Purple oli luomassa pohjaa heavy metal -musiikille, vaikka käsitettä ei tunnettu silloin. Vuonna 1971 julkaistu Fireball oli hieman pehmeämpi ja progressiivisempi.
Keväällä 1972 julkaistusta Machine Head -albumista tuli yksi yhtyeen menestyneimpiä. Siihen sisältyvät muun muassa Deep Purplen luultavasti tunnetuin kappale, "Smoke on the Water" sekä lähes yhtä nimekkäät "Pictures of Home" ja "Highway Star". Vuonna 1973 laulaja Ian Gillan lähti yhtyeestä ja David Coverdale tuli hänen tilalleen. Samana vuonna julkaistiin albumit Burn ja Stormbringer. Burnin nimikkokappale nousi suureksi hitiksi. Myös Stormbringerin nimikkokappaleesta tuli hitti, mutta se herätti funk-vaikutteidensa vuoksi ihailijoiden joukossa suurta hämmennystä. Kitaristi Ritchie Blackmore päätti erota Deep Purplesta vuonna 1975 perustaakseen oman yhtyeensä Rainbow'n. Uudeksi kitaristiksi pestattiin Tommy Bolin. Samana vuonna julkaistu albumi Come Taste the Band ei saanut ainakaan aluksi kovin paljoa suosiota. Laulaja David Coverdale lähti yhtyeestä vuonna 1976 ja perusti oman yhtyeensä Whitesnaken. Deep Purple hajosi vielä samana vuonna. Vuoden lopussa Tommy Bolin kuoli traagisesti huumeiden yliannostukseen.
[muokkaa] Yhtye perustetaan uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen (1984–)
Kahdeksan vuotta Deep Purplen hajoamisen jälkeen, vuonna 1984, vuosien 1969-73 kokoonpano (mark II) päätti palata takaisin yhteen. Saman vuoden marraskuussa julkaistiin albumi Perfect Strangers. Seuraavaa levyä The House of Blue Light äänitettäessä tilanne yhtyeen sisällä kärjistyi niin, että Ian Gillan erosi Deep Purplesta. Hän kuitenkin palasi kokoonpanoon vuonna 1992. Vuonna 1993 kesken The Battle Rages On -kiertuetta Ritchie Blackmore erosi lopullisesti yhtyeestä. Korvaavaksi kitaristiksi loppukiertueelle pestattiin Joe Satriani. Lopulta vakituiseksi kitaristiksi pestattiin Steve Morse, joka soittaa myös yhtyeen nykyisessä kokoonpanossa.
Deep Purple on viime aikoina ollut jonkin verran esillä albumiensa Purpendicular (1996), Abandon (1998) ja Bananas (2003) ansiosta. Vuonna 2002 Jon Lord, alusta asti Deep Purplessa ollut kosketinsoittaja, erosi yhtyeestä. Hänen tilalleen tuli Don Airey, kosketinsoittaja, joka oli aiemmin ollut muun muassa Black Sabbathin, Rainbown ja Whitesnaken jäsen. Vuonna 2003 Deep Purplelta ilmestyi ensimmäinen studioalbumi viiteen vuoteen, Bananas. Vuonna 2005 yhtye julkaisi Rapture Of The Deep -nimisen studiolevyn.
Deep Purple esiintyi heinäkuussa 2005 Kanadan Live 8 -konsertissa Ontariossa.
[muokkaa] Jäsenet
Mark I 2/1968 - 6/1969 |
|
---|---|
Mark II 6/1969 - 6/1973 |
|
Mark III 8/1973 - 4/1975 |
|
Mark IV 7/1975 - 3/1976 |
|
(1976-1984) | Yhtye ei ollut olemassa. |
Mark II (2. kerran) 4/1984 - 9/1988 |
|
Mark V 1989 - 9/1991 |
|
Mark II (3. kerran) 11/1992 - 11/1993 |
|
Mark VI 11/1993 - 7/1994 |
|
Mark VII 11/1994 - 2/2002 |
|
Mark VIII 3/2002-> |
|
[muokkaa] Nykyiset
- Ian Paice - rummut
- Don Airey - koskettimet
- Roger Glover - basso
- Ian Gillan - laulu
- Steve Morse - kitara
[muokkaa] Entiset
- Jon Lord oli yhtyeen kosketinsoittaja vuosina 1968-2002.
- Ritchie Blackmore oli yhtyeen kitaristi vuosina 1968-1975 ja 1984-1994.
- Tommy Bolin oli yhtyeen kitaristi vuosina 1975-1976.
- Joe Satriani oli yhtyeen kitaristi vuosina 1993-1994.
- David Coverdale oli yhtyeen laulaja vuosina 1973-1976.
- Joe Lynn Turner oli yhtyeen laulaja vuosina 1990-1991.
- Rod Evans oli yhtyeen laulaja vuosina 1968-1969.
- Nick Simper oli yhtyeen basisti vuosina 1968-1969.
- Glenn Hughes oli yhtyeen basisti ja laulaja vuosina 1973-1976.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studioalbumit
- Shades of Deep Purple - 1968
- The Book of Taliesyn - 1968
- Deep Purple - 1969
- Deep Purple in Rock - 1970
- Fireball - 1971
- Machine Head - 1972
- Who Do We Think We Are - 1973
- Burn - 1974
- Stormbringer - 1974
- Come Taste the Band - 1975
- Perfect Strangers - 1984
- The House of Blue Light - 1985
- Nobody's Perfect - 1986
- Slaves & Masters - 1990
- The Battle Rages on... - 1993
- Purpendicular - 1996
- Abandon - 1998
- Bananas - 2003
- Rapture of the Deep - 2005
[muokkaa] Live-albumit
- Concerto for Group and Orchestra - 1969
- Made in Japan - 1972
- Made in Europe - 1976
- Deep Purple In Concert 1970-1972 - 1980
- Deep Purple Live in London 1974 - 1982
- Come Hell Or High Water, Live - 1993
[muokkaa] Kokoelma-albumit
- 24 Carat Purple - 1975
- The Singles A's & B's - 1979
- When We Rock, We Rock, and When We Roll, We Roll - 1978
- Deepest Purple: The Very Best of Deep Purple - 1980
- 30 Very Best of Deep Purple - 1998
- The Best of Deep Purple - Purple Hits - 2003 (julkaistu ainoastaan Suomessa)
- The Platinum Collection - 2005
[muokkaa] Suomenkielistä kirjallisuutta
- Heikki Heino: Deep Purple - Vuodet 1967-2006 (POP-lehti 2006)