KISS

Wikipedia

KISS
KISS nykyisessä kokoonpanossaan (Gene Simmons (vas.), Tommy Thayer, Paul Stanley ja Eric Singer).
Toiminnassa	1973–
Kotipaikka	Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Tyylilaji	hard rock glam rock
Levy-yhtiö	Casablanca Records (1973–1982) Mercury Records (1982–2003) Sanctuary Records (2003–)
Jäsenet	Gene Simmons Paul Stanley Eric Singer Tommy Thayer

KISS on yhdysvaltalainen hard rock -yhtye, joka on saanut vaikutteita glam rockista. Se perustettiin vuonna 1973. KISS tunnetaan tarttuvista rock-hiteistään sekä omalaatuisesta ulkoasustaan: mustavalkoisista kasvomeikeistään, mustista vartalonmyötäisistä asuista sekä korkeista platform-kengistään. Yhtye henkilöityy usein kahteen perustajajäseneen, pitkäkieliseen basisti-laulaja Gene Simmonsiin sekä kitaristi-laulaja Paul Stanleyhin.

KISSiä pidetään yleisesti live-bändinä, jonka keikoilla pyrotekniikka ja huikea lavashow pääsevät oikeuksiinsa. Ainutlaatuisen ja massiivisen show´n klassikoksi on jo muodostunut Gene Simmonsin "tavaramerkkinä" tunnettu veren sylkeminen, sekä tulennieleminen ja "lentäminen", joka tosin hoituu vaijerin avulla. Muita hienouksia ovat mm. Acen savuavat ja palavat soitinpyrot. KISS hyödynsi uutta tekniikkaa 1998 Psycho Circus -kiertueella käyttäen huikeaa 3D-lavashow´ta.

KISSin tunnetuimmat kappaleet ovat mm. "Deuce" "Strutter" "Rock and roll all nite" "Detroit rock city" "Shout it out loud" "Calling dr. love" "Love gun" "I was made for loving you" "I love it loud" "Lick it up" "Heaven's on fire" "Tears are falling" "Crazy nights" "Forever" "God gave rock and roll to you II"

KISS on myynyt arviolta noin 102 miljoonaa levyä ja se kuuluu maailman menestyksekkäimpien yhtyeiden joukkoon.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Alkutaipale: Wicked Lester ja vuodet 1970–1973 1.2 KISS syntyy: 1974–1975 1.3 Suosion huipulla: 1976–1977 1.4 Discosta astetta raskaampaan rockiin: 1978–1982 1.5 Maskien riisuminen ja hair metal -vuodet: 1983–1990 1.6 Synkkä 1990-luku: 1991–1995 1.7 Alkuperäisen kokoonpanon ja maskien paluu: 1995–2002 1.8 Hiljaiselon vuodet uusitulla kokoonpanolla: 2002- 2 Triviaa 3 Oheistuotteet 4 KISS Army 5 Jäsenet 5.1 Nykyiset 5.2 Entiset 5.2.1 Rumpalit 5.2.2 Kitaristit 6 Diskografia 7 Kirjallisuutta 8 Videografia 9 Filmografia 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkutaipale: Wicked Lester ja vuodet 1970–1973

Paul Stanley (oikea nimi Stanley Eisen, s. 20. tammikuuta 1952, New York, Yhdysvallat) ja Gene Simmons (oikea nimi Chaim Witz, s. 25. elokuuta 1949, Haifa, Israel) tapasivat toisensa ensimmäisen kerran 60-luvun lopulla. Paul soitti perustamassaan Uncle Joe-nimisessä yhtyeessä ja hän tutustui Geneen Uncle Joen uuden soolokitaristin, Steve Coronelin yhteyksien kautta. Coronel oli soittanut näet aiemmin myös Genen bändissä. Ensimmäisen kohtaamisen perusteella ei olisi uskonut, että samainen kaksikko perustaa muutamaa vuotta myöhemmin yhden maailman suosituimmista bändeistä. Ensitapaaminen oli täynnä molemminpuoleista halveksuntaa joka johtui pääosin Genen ylimielisyydestä. Paul ei voinut sietää itsekeskeistä Geneä ja kaksikon tiet näyttivät erkanevan jo ensitapaamisen jälkeen. Gene tarvitsi kuitenkin omaan Rainbow -nimiseen bändiinsä komppikitaristia ja niinpä yhtyeen soolokitaristiksi takaisin palannut Steve Coronel ehdotti Genelle, että nämä pyytäisivät Paulia mukaan bändiin. Tämä sopi Genelle ja pian Paul soittikin jo bändissä Genen, Steve Coronelin, Brooke Ostranderin ja Tony Zarrellan kanssa. Vuonna 1972 yhtyeen nimeksi vaihdettiin Wicked Lester. Jäsenet pysyivät kuitenkin samoina kuin Rainbow´ssakin. Wicked Lesterin tie oli kuitenkin kivikkoinen: kysyntää ei ollut muutamaa klubikeikkaa lukuun ottamatta ja yhtyeen jäsenten rahatilanne oli varsin heikko. Niinpä Wicked Lester otti riskin ja päätti levyttää ensialbuminsa. Levyn materiaali ei saanut kehuja ja jopa yhtye itse piti materiaalia hirveänä. Epic Records -levy-yhtiö hyllytti bändin äänittämän albumin eikä kyseistä albumia julkaistu koskaan.

Wicked Lesterin ura junnasi paikoillaan ja Stanley ja Simmons tulivat siihen pisteeseen, että pian oli tehtävä pikaisia muutoksia. Yhtye ei ollut tyyliltään yhtenäinen ja Wicked Lester Stanleyn mukaan "ei näyttänyt bändiltä". Lopulta Simmons ja Stanley erottivat bändin muut jäsenet ja päättivät perustaa uuden "erilaisen" bändin.

Simmons löysi Rolling Stone -lehdestä ilmoituksen, jossa rumpali Peter Criss ilmoitti "Rumpali, 11-vuotinen kokemus, suostuu ihan mihin vain". Hän liittyi vielä nimettömään yhtyeeseen ja bändistä tuli trio. Tammikuussa vuonna 1973 mukaan liittyi koesoittojen kautta pestinsä saanut soolokitaristi Paul "Ace" Frehley.

[muokkaa] KISS syntyy: 1974–1975

KISSin ensimmäinen esiintyminen oli vuonna 1973. Ensimmäiset kolme albumia: Kiss (1974), Hotter Than Hell (1974) ja Dressed to Kill (1975) möivät kohtuullisesti, joista nousivat klassikot "Deuce", "Firehouse", "Strutter", "Hotter Than Hell" ja ehkä yhtyeen tunnetuin kappale "Rock and Roll All Nite", jonka he soittavat aina keikkojensa viimeisenä kappaleena. Vaikka KISSin maine energisenä lava-aktina kasvoikin monien kiertueiden myötä, yhtyeen levymyynti oli kuitenkin hyvin heikkoa. KISSin olemassaolo oli kirjaimellisesti yhtyeen managerin Bill Aucoinin luottokortin varassa, mutta silti vuonna 1975 Casablanca Recordsin Neil Bogart päätti ottaa riskin: KISS levytti ensimmäisen konserttitaltiointinsa, Alive!:n.

[muokkaa] Suosion huipulla: 1976–1977

Levy-yhtiön riski kannatti ja vuonna 1976 KISS sai ensimmäisen platinalevynsä live-albumista Alive!. Albumin myötä yhtyeen suosio kasvoi räjähdysmäisesti. KISSistä tuli yksi ajan suosituimmista rock-yhtyeistä, muun muassa musiikkilehti Rolling Stonen äänestyksessä 1977 parhaasta rock-yhtyeestä KISS sai eniten ääniä ja Peter Crissin laulama kappale "Beth" voitti arvostetun "People's Choice Award" palkinnon. Vuoteen 2006 mennessä Alive! on myynyt pelkästään Yhdysvalloissa nelinkertaisesti platinaa (yli 4 miljoonaa), vuoden 1976 Destroyer kolminkertaista platinaa (yli 3 miljoonaa) ja Rock and Roll Over tuplaplatinaa (yli 2 miljoonaa). Myös ennen vuotta 1976 julkaistujen levyjen myynti kasvoi moninkertaisesti ja KISS soitti loppuunmyydyissä konserttisaleissa, urheiluhalleissa ja stadioneilla. Vuonna 1977 julkaistiin myös studioalbumi Love Gun, joka jo ilmestyessään ylitti platinalevymyynnin rajan, sekä toinen livealbumi Alive II. KISS aloitti myös oheismateriaalin myynnin ja markkinoinnin: erilaisia KISS-logolla varustettuja tuotteita oli markkinoilla satoja, jopa tuhansia.

[muokkaa] Discosta astetta raskaampaan rockiin: 1978–1982

Vuonna 1978 yhtyeen jäsenten välillä alkoi syntyä riitoja. Asiaan vaikutti olennaisesti se, että Peter Criss oli alkanut käyttämään huumeita. Samana vuonna KISS päätti kokeilla rajojaan uudella aluevaltauksella elokuvarintamalla, minkä tuloksena syntyi elokuva KISS Meets the Phantom of the Park. Peterin ja Acen osuus elokuvassa jäi vähäiseksi, Ace esimerkiksi sanoi koko elokuvassa vain yhden sanan: "Ak", joka on hänen repliikkinsä yleensä kun ei halua puhua tai on humalassa.

Myöhemmin vuonna 1978 KISSin jäsenet päättivät, että kukin levyttäisi oman sooloalbuminsa. Neljä sooloalbumia myivät suunnilleen saman verran yhteensä kuin Love Gun yksinään, mutta Acen myi silti parhaiten. Sooloalbumien heikko myynti ja arvostelujen negatiivisuus oli viimeinen vastoinkäyminen ennen jäsenten jo tulehtuneiden välien täydellistä jäätymistä. Yhtyeen jäsenet alkoivat kilpailemaan soololevyjen myötä suosiosta, eikä yhteistyöstä tullut enää mitään. Riitely näkyi jo seuraavalla, vuonna 1979 ilmestyneellä Dynasty-albumilla, jolla Peter Criss soitti rumpuja enää yhdessä kappaleessa ("Dirty Livin"). Muut rumpuraidat levylle soitti yhtyeen studiorumpali Anton Fig.

Vuoden 1980 Unmasked-albumilla Fig soitti rummut albumin kaikkiin kappaleisiin ja Criss erosi virallisesti yhtyeestä. KISS oli vailla rumpalia, kun Anton Fig joutui kieltäytymään tarjouksesta oman bändinsä kiireiden vuoksi. Crissin tilalle rumpaliksi valittiin lopulta Eric Carr (oikealta nimeltään Paul Caravello), jonka lavahahmoksi muodostui Kettu (The Fox). Eric Carr soitti rumpuja jo Unmasked-kiertueella.

Varsinaisen aallonpohjan bändi koki kuitenkin vasta seuraavana vuonna uuden albumin myötä. Music from The Elder vuodelta 1981 oli kokeellinen konseptialbumi ja yritys profiloida yhtyeen jäsenet uskottavina muusikoina ja lauluntekijöinä. Albumi sai ristiriitaisen vastaanoton: kriitikot olivat arvioissaan yleensä positiivisia, mutta yhtyeen fanit vieroksuivat erikoisia sovituksia, instrumentteja ja kappaleita, jotka eivät kuulostaneet tyypilliseltä KISS-materiaalilta. Tähän päivään mennessä Music from "The Elder" on Carnival of Soulsin lisäksi ainoa KISS-albumi, joka ei ole ylittänyt kulta- tai platinalevyrajaa Yhdysvalloissa.

Vuonna 1982 yhtyeen henkilökemiat ajautuivat taas umpisolmuun. Ace Frehley oli Peter Crissin lähdettyä jäänyt yhtyeessä "yksin", kun Simmons ja Stanley olivat ottaneet KISSin lopullisesti omaan haltuunsa. Eric Carr ei uutena tulokkaana voinut asettua Frehleyn puolelle ja siksi Ace jäi täysin päätösten teon ulkopuolelle. Asemaansa täysin turhautunut Frehley halusi lopulta erota KISSistä. Seuraavalla albumilla, Killersillä, Frehley vielä soitti muutamassa kappaleessa, mutta pääosin levyn soolokitaristina toimi KISSin aiemminkin, Alive II:lla, käyttämä studiomuusikko Bob Kulick. Yhtye halusi jo seuraavalle albumilleen kitaristin, joka toisi uutta väriä jo pienessä laskusuunnassa olleeseen bändiin. Uudeksi kitaristiksi löytyi lopulta Vinnie Vincent (oikealta nimeltään Vincent Cusano), jonka lavahahmoksi tuli "The Warrior (Sotilas)". Vinnien lavameikkiä koristi ankh-symboli otsassa. Voimasointuja ja metalliriffejä viljelevänä säveltäjänä Vinnie Vincent toi ryhtiä yhtyeeseen ja KISS julkaisi raskaimman albuminsa sitten vuoden 1977 Love Gunin: Creatures of the Nightin. Albumia seuranneella kiertueella oli kuitenkin selvää, että suurin yleisö oli jo valmis hylkäämään yhtyeen vuosien 1979-1981 disco- ja pop-vaikutteisten harha-askelten ja epäonnistuneen Elder-kokeilun jälkeen.

[muokkaa] Maskien riisuminen ja hair metal -vuodet: 1983–1990

KISSin laskussa olevan suosion pelasti uudella kokoonpanolla ja meikeittä tehty Lick It Up -albumi vuonna 1983. Hair metal -yhtyeiden esiinmarssi pakotti KISSin siirtymään musiikillisesti niiden valtavirtaan ja levyt Animalize (1984), Asylum (1985), Crazy Nights (1987) sekä Hot in the Shade (1989) edustivatkin enemmän aikakautensa musiikkityylejä kuin perinteistä KISSiä. Levyt myivät kuitenkin kohtuullisen hyvin, vaikka moninkertaisen platinalevymyynnin aikakausi olikin jo ohi. Silti KISS oli erittäin suosittu hittien kuten "Lick It Up", "Heaven's On Fire" ja "Forever" ansiosta. Kappaleet "Crazy Crazy Nights" ja "Reason To Live" nousivat hiteiksi euroopassa mutta eivät menestyneet Amerikassa. "Forever" oli KISSin suurin singlemenestys sitten Bethin, nousten Billboardin listalla sijalle 7. Lick It Up, Animalize, Asylum ja Crazy Nights ylsivät lopulta platinalevyn arvoiseen myyntiin.

Vuonna 1984 bändi oli taas harmillisessa tilanteessa. Se joutui jälleen etsimään uuden kitaristin, sillä Vinnie Vincent erotettiin bändistä henkilökohtaisista syistä. Tilalle valittiin Mark Norton, taiteilijanimeltään Mark St. John. Mark oli toiminut ennen tätä soitonopettajana. Hän pääsi mukaan jo seuraavalle levylle joka oli Animalize. Pesti ei kuitenkaan kestänyt tätä levyä kauemmin, sillä St. John kärsi reumatismistä eikä siksi pystynyt enää soittamaan live-keikoilla. Hänen tilalleen valittiin jälleen uusi kitaristi, aiemmin KISSin kanssa yhteistyötä tehneen Bob Kulickin veli, Bruce Kulick. Bruce tuli hyvin toimeen muun bändin kanssa ja uusi kokoonpano kestikin yhdessä yli 7 vuotta, pisimpään sitten yhtyeen 1970-luvun alkuperäiskokoonpanon.

[muokkaa] Synkkä 1990-luku: 1991–1995

Vuonna 1991 yhtyettä kohtasi tragedia: rumpali Eric Carr sairastui harvinaiseen sydänsyöpään. Eric oli osittain mukana vielä 1992 julkaistulla Revengellä. Revenge oli raskassointinen ja tyyliltään hyvin erilainen kuin aikaisemmat 80-luvun glam rockin ja hard rockin sekoitukset. Selvää kuitenkin oli, ettei Carr eläisi enää kauaa ja bändi joutui vaikean tilanteen eteen: Carr oli erotettava bändistä vielä ennen tämän kuolemaa. KISS tarvitsi uuden levyn nopeasti markkinoille ja jonkun piti soittaa loput kappaleet levylle koska Carr ei siihen enää kyennyt. KISS valitsi uudeksi rumpaliksi Eric Singerin (oikealta nimeltään Eric Mensinger) joka joutui aloittamaan KISS-uransa ikävässä tilanteessa. Eric Carr menehtyi lopulta 24. marraskuuta ja hänen viimeiseksi kappaleekseen jäi "God Gave Rock´n´Roll to You II" taustalaulut ja sen musiikkivideossa esiintyminen.

Vuonna 1995 yhtye viimeisteli hyvin grunge-vaikutteisen levynsä Carnival of Souls: The Final Sessions, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1997. Oli Bruce Kulickin ansiota saada muut jäsenet studioon ja levy oli suurimmaksi osaksi Kulickin harteilla. Albumia ei mainostettu käytännössä lainkaan ja sen menestys jäikin lopulta vaisuksi. Siitä tuli toinen KISS-levy joka ei ylittänyt kulta -tai platinalevyrajaa.

[muokkaa] Alkuperäisen kokoonpanon ja maskien paluu: 1995–2002

Alkuperäinen kokoonpano teki paluun MTV:n Unplugged-ohjelmassa elokuussa vuonna 1995 ja aloitti vuoden 1996 kesällä KISS Alive! Worldwide -kiertueen. Lähes kaksisataa keikkaa sisältänyt kiertue oli vuoden 1996 tuottoisin ja ulottui myös Suomeen kesällä 1997. Loppuvuodesta 1998 KISS julkaisi Psycho Circus -albumin ja aloitti samannimisen maailmankiertueen, joka vieraili myös Helsingissä helmikuussa 1999. Näyttävistä 3D-efekteistä huolimatta Psycho Circus ollut Alive! Worldwide -kiertueen veroinen menestys. Alkuvuodesta 2000 kvartetti käynnisti KISS Farewell Tour -nimellä markkinoidun jäähyväiskiertueensa, jonka edetessä Peter Criss jätti yhtyeen sopimusriitojen vuoksi. Myös Ace Frehley jättäytyi sivuun vuonna 2002 kyllästyttyään ikuisesti jatkuvaan jäähyväiskiertueeseen ja samojen kappaleiden tahkoamiseen. Osuutta asiaan oli myös Frehleyn päihdeongelmien pahenemisella.

[muokkaa] Hiljaiselon vuodet uusitulla kokoonpanolla: 2002-

Frehleyn ja Crissin lähdettyä bändistä KISS oli uransa toistaiseksi suurimmassa aallonpohjassa. Yleisesti KISSin uran luultiin päättyneen jäähyväiskiertueeseen, mutta yllättäen yhtye päättikin jatkaa osittain uudistetulla kokoonpanolla. Ace Frehleyn tilalle uudeksi kitaristiksi palkattiin yhtyeen pitkäaikainen luottotyöntekijä ja kiertuemanageri Tommy Thayer, joka oli soittanut jo yhtyeen Psycho Circus -albumilla anonyymisti. Rumpali Peter Crissin korvasi Eric Singer, joka oli jo aiemmin soittanut yhtyeessä sen maskittomana aikana 90-luvulla.

Suurin yllätys koettiin kuitenkin, kun Stanley ja Simmons päättivät asettaa Singerille ja Thayerille heidän edeltäjiensä lavakostyymit ja maskit. Thayer otti käyttöönsä "Spaceman"-asun ja naamion, Singer puki päälleen "Catman"-tamineet. Tämä päätös ei miellyttänyt etenkään KISSin pitkäaikaisia faneja. Peter Criss palasi hetkeksi takaisin yhtyeen KISS Symphony -konserttien ajaksi sekä Aerosmithin ja KISSin yhteiskiertueelle, mutta hänet erotettiin syksyllä 2003 heikentyneen soittokuntonsa vuoksi. Tämän jälkeen Eric Singer palasi jälleen rumpujen ääreen.

Vuoden 2003 jälkeen KISS on julkaissut uusia kokoelma-albumeita ja live-dvd:eitä ja tehnyt muutamia pienimuotoisia kiertueita lähinnä Yhdysvalloissa, viimeksi kesällä 2006. Simmons ja Stanley ovat viime aikoina useissa haastatteluissa vihjailleet KISSin mahdollisesta maailmanlaajuisesta paluukiertueesta, mutta ainakin Stanley keskittyy toistaiseksi omaan soolokiertueeseensa ja uuden albuminsa Live to Win markkinointiin.

[muokkaa] Triviaa

• KISSin nimen on väitetty tarkoittavan sanoja "Knights (tai Kids) in Satan's Service" ("Ritarit (tai Lapset) saatanan palveluksessa"), mutta yhtye itse kiistää tämän. [1] Erään lähteen mukaan Paul Stanley on kommentoinut, että nimi vain kuulosti vaaralliselta (kuolon suudelma) ja seksikkäältä samaan aikaan. [2]
• KISSin rumpalina vuosina 1981-1991 toiminut Eric Carr kuoli samana päivänä kuin Queen-yhtyeen laulaja Freddie Mercury.
• Yhtyeen fanit ovat myös perustaneet KISS Armyn, jolla on alajaostoja maakohtaisesti. Suomessa toimii KISS Army Finland. Mainittavia fanimaita on muun muassa Australia, jossa KISS taltioi konserttinsa Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa Alive IV:ksi.
• Tony Hawk's Underground pelissä on maa nimeltä Hotter Than Hell, jossa voi saada yhtyeen esiintymään jos kerää kaikki neljä K-I-S-S kirjainta. Pelissä on myös kappaleet "Rock 'N' Roll All Nite", "God of Thunder" ja "Lick It Up" liveversioina. Kun keräät kirjaimet ensimmäisen kerran niin silloin voit katsoa pätkän KISSin biisistä God Of Thunder.
• Vuonna 1999 sai ensi-iltansa komediaelokuva Detroit Rock City. Elokuvassa neljän pojan unelma on päästä Detroitiin KISSin konserttiin.
• Euroviisuvoittaja Lordin keulakuva Tomi Putaansuu on suuri KISS-fani. Hän on myös myöntänyt oman yhtyeensä saaneen runsaasti vaikutteita KISSiltä (muun muassa platform-kengät, maskit ja näyttävä pyrotekniikka).
• KISS on esiintynyt Suomessa viidesti, neljä kertaa Helsingissä ja kerran Oulussa.
• Yhtyeen nykyinen rumpali Eric Singer oli nuorempana suuri KISS -fani.
• KISS on saanut oman tähden Hollywood Walk of Fameen.

[muokkaa] Oheistuotteet

KISS on tullut uransa varrella tunnetuksi myös runsaasta oheistuotetarjonnastaan. Bändin oheistuotevalikoima on laajempi kuin millään muulla yhtyeellä tai ryhmällä. Erikoisimpiin tuotteisiin kuuluvat mm. ruumisarkku ja ruohonleikkuri. KISS-tuotteet ovat nousseet vuosien myötä keräilyharvinaisuuksien joukkoon ja varsinkin 70-luvun KISS-tavaroilla, kuten nukeilla ja eväslaatikoilla on kysyntää. 70- ja 80-luvuilla KISSin action-figuurit olivat erityisen suosittuja.

Vuosien varrella on julkaistu myös lukuisia KISS-aiheisia sarjakuva-albumeita, ja Marvel Comicsin vuonna 1977 julkaiseman sarjakuva-albumin painomusteeseen sekoitettiin pr-tempauksena yhtyeen alkuperäisjäsenten verta.

[muokkaa] KISS Army

KISSin yhdysvaltalaiset fanit ovat perustaneet KISS Army -nimisen fanijärjestön, jolla on maakohtaisia alajaostoja. Suomessa toimii KISS Army Finland, jonka on perustanut rovaniemeläinen Lordi -yhtyeen keulahahmo Tomi Putaansuu, mutta hän ei enää toimi KISS Army Finlandissa. KISSillä on kerrottu olevan maailman uskollisin fanijoukko, josta kertoo se, että KISS-fanit ostavat lähes kaksinkertaisen määrän bändin fanituotteita kuin minkään muun yhtyeen fanit.

KISS on ollut monen kuuluisan artistin ja yhtyeen esikuva, joista tunnetuimpia ovat Lordin lisäksi suomalaiset HIM, Thunderstone ja The 69 Eyes. Ulkomaalaisista yhtyeistä KISS-vaikutteita ovat saaneet mm. Mötley Crüe, AC/DC ja Iron Maiden.

[muokkaa] Jäsenet

[muokkaa] Nykyiset

• laulaja-basisti Gene Simmons (1972–)
• laulaja-kitaristi Paul Stanley (1972–)
• rumpali Eric Singer (1991–1996, 2001–2002, 2004–)
• kitaristi Tommy Thayer (2002–)

[muokkaa] Entiset

[muokkaa] Rumpalit

• rumpali Peter Criss (1972–1980, 1996–2000, 2003)
• rumpali Eric Carr (1980–1991)

[muokkaa] Kitaristit

• kitaristi Ace Frehley (1973–1982, 1996–2002)
• kitaristi Vinnie Vincent (1982–1984)
• kitaristi Mark St. John (1984)
• kitaristi Bruce Kulick (1984–1996)

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Kirjallisuutta

• KISStory
• KISS: Behind the Mask (suom. Maskin takaa)
• KISS On Fire
• KISS And Sell
• Early Years
• KISS Alive Forever

[muokkaa] Videografia

Viralliset videojulkaisut:

• Animalize Live Uncensored (1985) **
• Kiss Exposed (1986) **
• Crazy Nights (1988) *
• X-Treme Close-Up (1992) **
• Kiss Confidential (1993) *
• Kiss My Ass (1994) *
• Kiss Unplugged (1996) *
• Psycho Circus (1998) **
• Second Coming (1998) **
• Kiss Symphony (2003) ***
• Kiss Rock The Nation Live! (2005)
• Kissology - The Ultimate Kiss Collection Vol. I (2006)

-***=Multiplatinaa myynyt **=Platinaa myynyt *=Kultaa myynyt-

Epävirallisia videojulkaisuja:

• Live in Las Vegas (2002)
• Kiss - The Lost Concert (2003)
• Love Gun (2005)
• Rock And Roll All Night (2006)

[muokkaa] Filmografia

• Kiss Meets the Phantom of the Park (1978)
• Detroit Rock City (1999)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• KissOnline.com - Yhtyeen viralliset
• Gene Simmons.com - Basisti Gene Simmonsin viralliset sivut
• Tommy Thayer.com - Kitaristi Tommy Thayerin viralliset sivut
• Eric Singer.com - Rumpali Eric Singerin viralliset sivut
• Paul Stanley.com - Laulaja-kitaristi Paul Stanleyn viralliset sivut
• KULICK.net - entisen Kiss-kitaristi Bruce Kulickin viralliset sivut
• Peter Criss.net - entisen Kiss-rumpalin viralliset sivut
• KISS Asylum, fanien ylläpitämä sivusto.
• KISS FAQ, epävirallinen Kiss UKK-sivusto.
• KissArmyFinland - Suomalainen fanisivusto