Klarinetti

Wikipedia

Klarinetti on puupuhaltimiin kuuluva soitin. Siinä on lähes koko soittimen pituudelta sylinterimäinen poraus ja yksinkertaisella ruokokielellä varustettu suukappale.

Klarinetti valmistetaan yleensä puusta. Yleisin puumateriaali nykyään on grenadilla, harvinaisempi ruusupuu. Puksipuuta käytetään 1700- ja 1800-lukujen mallin mukaisten klarinettien valmistuksessa. Oppilasmallisia soittimia valmistetaan myös keinoaineista, esim. ABS-muovista. Sotilassoittokuntien ulkoilmakäyttöä varten on tehty myös metallisia soittimia. Klarinetti koostuu viidestä pääosasta: suukappale, viritysputki eli päärynä, yläosa, alaosa ja kello-osa. Vain suukappaleen alkuosa sekä kello-osa ovat kartiomaisia, muut osat sylinterimäisiä. Klarinetin suukappale valmistetaan nykyään useimmiten jostakin keinomateriaalista, kuten kovakumista, muovista tai lasista, joskus myös puusta. Puusuukappaleissa ruokokielen kiinnityspinta on yleensä metallipäällysteinen ehdottoman mittapitävyyden varmistamiseksi. Varsinaisen äänen synnyttää suukappaleessa olevan ruokokielen värähtely. Kieli kiinnitetään suukappaleeseen siteellä, ligatuurilla. Ligatuuri valmistetaan metallista, muovista tai nahan kaltaisista keinoaineista. Saksassa ligatuurin sijasta käytetään vieläkin yleisesti punottua silkkilankaa, jolla kielen kiinnittäminen suukappaleeseen tapahtuu varsin kätevästi. Kielen materiaali on sama kuin oboen ja fagotin suuttimissa käytetty eli Arundo donax -ruoko. Muovi on jo pitkään ollut tulossa ruo'on rinnalle. Muovi ei ole perinteistä "rööripuuta" kuitenkaan pystynyt syrjäyttämään.

Akustisesti klarinetti poikkeaa muista puupuhaltimista siinä, että se käyttäytyy suljetun pillin tavoin. Sen yläsävelsarja on myös suljetun pillin mukainen joten siinä ovat hallitsevina parittomat yläsävelet. Poikkeavasta yläsävelsarjasta seuraa myös se, että klarinetin ylempi rekisteri ei ole alarekisterin oktaavi vaan duodesiimi eli oktaavi ja kvintti. Tämän vuoksi klarinetin ääniala on puupuhaltimien laajin.

[muokkaa] Klarinetin käyttö

Klarinetti vakiinnutti asemansa sinfoniaorkesterin puupuhallinryhmässä jo 1700-luvun lopulla. Joitakin konserttoja klarinetille oli tosin sävelletty jo barokkisäveltäjien toimesta, samoin satunnaisia osuuksia oopperamusiikissa. Tunnetuin klarinettikonsertto on Mozartin säveltämä. 1800-luvulla konserttoja klarinetille sävelsivät myös muun muassa Carl Maria von Weber, Johannes Brahms ja suomalaissyntyinen Bernhard Henrik Crusell. Mozart, Brahms ja Weber ovat kukin säveltäneet myös klarinettikvinteton. Kaikki nämä kuuluvat kamarimusiikin tunnetuimpiin teoksiin.

Nykysäveltäjien tuotannossa klarinetti kuuluu suosituimpien soitinten joukkoon. Moderneja konserttoja ovat muun muassa Carl Nielsenin suosittu ja vaativa klarinettikonsertto (vuodelta 1928), Aaron Coplandin sekä suomalaisten säveltäjien Einar Englundin, Kimmo Hakolan, Jouni Kaipaisen, Magnus Lindbergin, Einojuhani Rautavaaran ja Jukka Tiensuun konsertot. Ruotsalaisista konsertoista mainittakoon Anders Hillborgin klarinettikonsertto ("Riikinkukkosatuja").

Sotilassoittokunnissa klarinettiryhmä on yksi tärkeimmistä ja se korvaa sinfoniaorkesterikirjallisuudesta tehdyissä puhallinsovituksissa yleensä viulut.

Jazzissa klarinetti oli suosittu New Orleans -kaudella ja swingissä, uudemmassa jazzissa sen taitajia on sen sijaan melko pieni joukko. Monet multipuhaltajat soittavat kuitenkin klarinettia saksofonin ja huilun ohella, joten klarinettia voi kuulla myös viime aikoina tehdyiltä jazzlevyiltä.

Monien maiden kansanmusiikkiin sekä Itä-Euroopan juutalaisten musiikkiin klarinetti kuuluu oleellisena osana suhteellisen helpon puhallus- ja sormitustekniikkansa vuoksi. Useampia eri puhallinsoittimia soittavat muusikot osaavat usein soittaa saksofonin ja huilun rinnalla klarinettia, koska nämä soittimet ovat soittotavaltaan verrattain lähellä toisiaan.

[muokkaa] Erilaisia klarinetteja

tyyppi	huomautuksia
As-klarinetti	erittäin harvinainen, käytetty lähinnä italialaisissa sotilassoittokunnissa piccolon korvikkeena.
G-klarinetti	erittäin harvinainen, käytetään lähinnä wieniläisissä schrammel-yhtyeissä.
Es-klarinetti	sinfoniaorkesterin korkein klarinetti, samoin nykyisissä puhallinorkestereissa. Käytetään myös monien keskieurooppalaisten maiden kansanmusiikissa.
D-klarinetti	harvinainen, varhaisimmat klarinettikonsertot olivat tälle soittimelle sävellettyjä. Korvaa joskus myös es-klarinetin sinfoniaorkesterissa.
C-klarinetti	yleinen klassisen kauden orkesterikirjallisuudessa sekä 1800-luvun oopperamusiikissa.
B-klarinetti	yleisin klarinettityyppi kaikenlaisessa musiikissa
A-klarinetti	sinfoniaorkesterin toinen klarinetin päätyyppi, jolle on kirjoitettu noin 40 prosenttia orkesterikirjallisuudesta.
Basettiklarinetti	Mozartin klarinettikonserton alkuperäissoitin. Alarekisterin äänialaa jatkettu suurella terssillä. Alun perin G-vireinen, mutta Mozart kirjoitti konserttonsa kuitenkin uudelleen A-vireiselle soittimelle.
Basettitorvi	F-vireinen, enimmäkseen Mozartin käyttämä hengellisessä ja vapaamuurarimusiikissa. Alarekisterin äänialaa jatkettu samoin kuin basettiklarinetissa.
Alttoklarinetti	Es-vireinen, käytetään puhallinorkesterissa.
Bassoklarinetti	B-vireinen, A-vireisiä ei tiettävästi ole. Sinfoniaorkestereissa käytettävien bassoklarinettien alarekisterin äänialaa jatkettu samoin kuin basettitorvessa, puhallinorkestereissa yleensä vain puolella sävelaskeleella.
Kontra-alttoklarinetti	Es-vireinen, harvinainen.
Kontrabassoklarinetti	harvinainen, käytetään lähinnä klarinettiyhtyeissä.
Subkontra-alttoklarinetti	Es- vireinen, erittäin harvinainen
Subkontrabassoklarinetti	B-vireinen, äärimmäisen harvinainen		Oktokontraklarinetti	Matalin koskaan rakennetuista klarineteista [muokkaa] Katso myös Luettelo klarinetisteista