Kastilaitos
Wikipedia
Kastilaitos on tavallisesti intialaisesta yhteiskuntajärjestelmästä ja -normistosta käytettävä termi. Termin alkuperä on portugalin kielen sanassa casta ("rotu, laji").
Kastijärjestelmässä yhteiskunta on jaettu neljään pääkastiin eli varnaan (वर्ण, sanskritiksi "väri"): bramiineihin (tai brahmaani, oppineita, jotka ovat perehtyneet pyhiin kirjoituksiin, opettajia ja pappeja), kšatryoihin (sotureita, joiden tehtävänä oli puolustaa maata), vaišyoihin (kauppiaat) ja šudriin (maanviljelijöitä ja käsityöläisiä). Yleisen käsityksen mukaan kolme ensimmäistä varnaa tuli Intiaan arjalaisten mukana ja nämä kastit mainitaan klassisessa Veda-kirjallisuudessa. Veda-ajalla kirjoitetun (noin 1300 eaa - 1000 eaa) Rig Vedan viimeisessä hymnissä mainitaan neljäs varna šudrat. Rig-Vedassa kirjoitetaan: "bramiini oli hänen suunsa, hänen käsivarsistaan syntyi kšatrya, hänen reisistään tuli vaišya ja hänen jaloistaan syntyi šudra." Kukin mainituista kasteista jakaantuu lukemattomiin alaryhmiin kunkin jäsenen ammatillisen erikoistumisen tai erikoispiirteen mukaisesti. Alun perin järjestelmä oli joustava, ja se salli tiettyä liikkumavaraa kastien välillä kunkin yksilön kykyjen ja toiveiden mukaisesti. Mutta alkuaikojen ammatillista merkitystä enemmän ruvettiin painottamaan uskonnollista merkitystä: näin järjestelmä kangistui siinä määrin, että ihmisyksilön syntymä määräsi saman tien sen, mihin kastiin hän kuului. Vuosisatojen saatossa kastilaitoksesta tuli väline, jolla kolme ensin mainittua kastia saattoivat tehokkaasti käyttää hyväkseen, ja vieläpä riistää neljättä.
Neljän kastin ulkopuolelle jäävät kastittomat, jotka ovat kaikkien neljän pääkastin alapuolella ja jotka tekevät kaikkein vähiten arvostettuja töitä. Virallinen nimitys heille on dalit (दलित), aiemmin heitä Intiassa kutsuttiin nimellä "koskemattomat". Mahatma Gandhi kutsui kastittomia nimellä harijan - "jumalan lapset".
Kastijärjestelmään liittyvä syrjintä kiellettiin virallisesti Intian perustuslaissa vuonna 1950, tästä huolimatta kastilaitos elää edelleen, erityisesti maaseudulla.
Varna-kastijärjestelmän rinnalla ja siihen sekoittuneena Intiassa ovat jatit. Jateja on tuhansia ja ne ovat eräänlaisia ammattikiltoja ja alakasteja. Kaikkien viiden ryhmän ihmiset kuuluvat johonkin jatiin. Jatin ja varnan suurin ero on se, että jatia ihminen voi vaihtaa, varnaansa ei. Jati on paikallinen ja intialainen sosiaalinen järjestelmä, kun taas varna edustaa hindulaisuuteen perustuvaa uskonnollista järjestelmää.
Kastilaitos yhdistetään hindulaisuuteen, mutta myös muiden Intian uskontojen sisällä on varnoja ja jateja vastaavia yhteiskuntaluokkia, myös sikhiläisyydessä vaikka sen perustaja Guru Nanak kielsi kastilaitoksen.
Joskus intialaisten otsalla olevaa väriläiskää kutsutaan "kastimerkiksi". Sen oikea nimi on Intiassa "tilak" tai "tilaka" ja Nepalissa "tika". Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ihmisen kastin kanssa. Naisten tika on usein vain kosmeettinen pieni kauneuspilkku tai molemmilla sukupuolilla sentin täplästä aina suureen punaiseen riisipallukkaan asti.
Tikaa ruvettiin antamaan siksi, että sillä nuoret miehet merkkasivat naidut vaimonsa, jotta Aleksanterin soturit eivät suotta etsineet heistä neitsyitä käyttöönsä. Myöhemmin myös veljet rupesivat merkkaamaan siskojaan suojatakseen heitä. Sen kunniaksi Bhai Tikan (pikkuveljen tikan) päivänä sadonkorjuujuhlien aikaan syksyisin tytöt antavat veljelleen tai jopa ulkomaalaisille kiitostikan. (Lähde keskusteluissa Nepalin kirjallisuuden ja kielen professori Giri 1997).
Miehillä otsaan merkitys vaakaviivat tai pystyviivat osoittavat, onko hän enemmän Shivan vai Vishnun seuraaja.
[muokkaa] Kasti
Kasti tarkoittaa: Syntymästä lähtien määrätyt, tarkoin erotellut luokat, joihin intialainen vanhastaan jaetaan. Kasteja on yli 3000. (Lähde Tietojätti)
[muokkaa] Dakoit
Dakoitit ovat Pohjois-Intian rosvoja. Dacoitit ryöstivät ja surmasivat rikkaita, mutta kohtelivat vanhan rosvoperinteen mukaisesti köyhiä kunnioitettavasti -yleensä. Monet yhteiskunnallisten vääryyksien kohteeksi joutuneet pakenivat rosvojen pariin ja kostivat kokemiaan epäoikeudenmukaisuuksiaan ase kädessä. Dacoitit nauttivat köyhän kansan kunnioitusta "robin hoodeina", eikä ollut harvinaista, että vanhemmat toivoivat, että ainakin yhdestä pojasta tulisi dacoit. (Lähde Minä, Phoolan Devi)
