Uskonto

Wikipedia

Uskontojen teemasivu

Erilaisia uskontojen symboleita

Uskonto on usein ymmärretty joukoksi käsityksiä, jotka koskevat jotakin oliota (todellista tai kuviteltua), henkilöä (todellista tai kuviteltua) tai todellisuuskäsitystä, jonka katsotaan olevan yliluonnollinen, pyhä tai jumalallinen sekä näihin käsityksiin liittyviä moraalisääntöjä, arvoja, yhteiskunnallisia laitoksia ja rituaaleja. Sanaa uskonto käytetään myös suppeammassa merkityksessä viittaamaan järjestäytyneeseen uskontoon, eli ihmisten järjestäytyneeseen ryhmään, joka tukee jonkin uskonnon harjoitusta.

Uskontoja voidaan jaotella monin eri perustein. Jumalakäsityksen mukaan uskonnot voidaan jakaa teistisiin (ja nämä edelleen yksijumalisiin, kuten juutalaisuus, kristinusko ja islam, sekä monijumalisiin, kuten hindulaisuus) ja monistisiin uskontoihin (useat aasialaiset uskonnot). Aineistokriteerin perusteella uskonnot voidaan jakaa korkeauskontoihin, joita kuvaa kirjallinen perinne (esim. juutalaisuus, kristinusko, islam), ja varhaiskantaisiin uskontoihin, joiden perinne on suullista (esimerkiksi luonnonkansojen uskonnot). Historiallisin perustein uskonnot voidaan jakaa perustettuihin (esimerkiksi kristinusko ja islam) ja etnisiin uskontoihin (esimerkiksi alkuperäiskansojen uskonnot). Leviämispyrkimyksen perusteella uskonnot voidaan jakaa yleismaailmallisiin (esim. kristinusko ja islam), kansallisiin (esim. juutalaisuus) ja kosmopoliittisiin (esim. mormonismi) uskontoihin.^[1]

Uskontoja tutkii uskontotiede.

[muokkaa] Uskonnon määritelmä

Uskontojen moninaisuudesta johtuen uskonnon määritteleminen on hankalaa. Uskontoja on niin erilaisia, että on ollut vaikea lyhyesti kuvata eli määritellä, mitä on uskonto. Professori James H. Leuba kokosi teokseensa A Psychological Study of Religion 48 erilaista uskonnon määritelmää.

[muokkaa] Uskonnollinen usko

Jerusalem on pyhä kaupunki juutalaisuudelle, kristinuskolle ja islamille

Uskonnollisia uskomuksia voidaan löytää käytännössä kaikista yhteiskunnista ihmiskunnan historiassa. Kaikkiin uskonnollisuuden muotoihin ei sisälly uskoa persoonalliseen jumalaan tai jumaluuksiin.^[2] Tällaisia uskontoja ovat muun muassa monet panteistiset uskonnot. Jossain uskonnoissa, kuten esimerkiksi theravada-buddhalaisuudessa ei varsinaisesti uskota minkäänlaisten jumaluuksien olemassaoloon. Usein uskonnollisen uskon kohteena ovat kuitenkin jumaluuden tai jumaluuksien olemassaoloon, luonteeseen tai palvelemiseen liittyvät seikat, tai jumaluuden toiminta maailmankaikkeudessa tai ihmiselämässä. Usko voi liittyä myös uskonnollisen opettajan välittämiin arvoihin ja käytäntöihin. Uskonnollisilla uskomuksilla on yleensä määrämuotoinen esitystapa, oli se sitten kirjallinen tai suullinen.

Yhteistä uskonnoille on se, että niihin sisältyy usko ja oppi jostakin sellaisesta, mitä pidetään kaiken alkuperustana tai perimmäisenä todellisuutena, ja joka selittää pohjimmiltaan näin kaiken muun.^[2] Vastaavasti uskonnot ovat aina pyrkineet selittämään jotain tuntematonta, jota ei ole pystytty selittämään muuten, mutta joka on kuitenkin kaiken takana.

Länsimainen uskonnollisuus on nykyisin usein maallistunutta. Erityisesti kirkon kautta tapahtuva uskonnollisuus on usein muodollista ja rajoittuu monien osalta kirkon tarjoamiin rituaaleihin, kuten esimerkiksi ristiäisiin, rippikouluun, häihin, hautajaisiin ja joulukirkossa käymiseen. Aktiivisten uskonnonharjoittajien osuus Suomessa on vain pieni osa kirkkoon kuuluvista, esimerkiksi Yhdysvalloissa määrä on huomattavasti suurempi kulttuurisyistä johtuen. Kirkkoonkuuluminen ja uskominen eivät Euroopassa ole kuitenkaan kovinkaan usein vahvasti sidoksissa toisiinsa, sillä hyvin moni ateisti tai agnostikko kuuluu edelleen kirkkoon, mutta toisaalta jotkut uskovaiset eivät arvosta kirkkoa sen nykytilassa ja uskonnollisuutta on paljon myös kirkkokuntien ulkopuolella mm. vapaissa suunnissa.

[muokkaa] Uskontojen synty ja kehitys

Uskontojen alkuperästä on monia erilaisia teorioita. Ehdotettuja syitä on uskontotieteen historiassa tutkittu lähinnä historiallisen aineiston perusteella.

Jo antiikin aikana Lucretius selitti uskontojen synnyn mm. sillä, että ihmiset eivät osanneet selittää erilaisia luonnonilmiöitä ja pelkäsivät niitä, samoin kuin kuoleman jälkeistä rangaistusta. David Hume oli ensimmäinen joka yritti ratkaista historiallisesti ja psykologisesti ongelma uskonnon synnystä. Hän hylkäsi yliluonnollisen ilmestyksen käsitteen ja koetti osoittaa, että uskontojen historiassa oli tapahtunut luonnollista kehitystä.

Uskontotieteellinen tutkimus lisääntyi huomattavasti valistusajan jälkeen samalla kun tiedot muista kulttuureista lisääntyivät. Edward B. Tylor esitti, että uskonnon alkumuoto on animismi, usko kaikkialla esiintyviin henkiin. Émile Durkheim väitti, että jumala on yhteisöllisen ryhmän itsensä vertauskuva ja että ihminen on kehittänyt jumalat tiedostamattomasti sosiaalisen kontrollin välineiksi. Hieman vastaavasti Ludwig Feuerbach katsoi, että ihminen palvoo Jumalassa omaa itseään. Carl Jungin mukaan uskonto syntyy taipumuksesta vajota lapsen tunteman riippuvuuden tasolle.

Funktionalismin mukaan uskontoja on olemassa, koska niistä on yhteiskunnalle hyötyä. Monet tutkijat jopa pitivät uskontoa yhteiskunnan pystyssä pysymisen ehtona. Moderneissa teorioissa evoluutiopsykologia ja sosiobiologia pyrkivät yhdistelemään sosiologiaa, psykologiaa ja evoluutiobiologiaa. Monet pitävät uskontoja nykyisin paljon vähemmän kokonaisvaltaisina paketteina kuin aikaisemmin, huomauttaen useimpien pitävän luonnontieteiden selitystä todellisuudesta luotettavampana.

[muokkaa] Merkittävimmät uskonnot

Suurimmat uskonnot maittain:
sininen = protestanttinen kristillisyys
violetti = katolinen kristillisyys
viininpunainen = ortodoksinen kristillisyys
vihreä = islam
punainen = hindulaisuus
oranssi = konfutselaisuus
keltainen, vaaleanvihreä ja ruskea = buddhalaisuus

Uskontojen merkitys ihmisille maittain. Prosenttiosuudet sille, kuinka moni pitää uskontoa hyvin tärkeänä:
punainen = hyvin merkittävä
sininen = ei kovin merkittävä
harmaa = ei tietoja

[muokkaa] Maailman 10 suurinta uskontoa tai uskontoryhmää

Maailmassa on nykyisin laskettu olevan olevan yli 10 000 uskontoa, joista valtaosa on kirjaamattomia pienissä yhteisöissä harjoitettavia perinteitä ja tapoja.^[3]

Maailman 10 suurinta uskontoa tai uskontoryhmää ovat:

1. Kristinusko 2,1 miljardia
2. Islam 1,3 miljardia
3. Hindulaisuus 900 miljoonaa
4. Kiinan perinteiset uskonnot 394 miljoonaa
5. Buddhalaisuus noin 376 miljoonaa
6. Shamanismi, alkuasukasuskonnot 300 miljoonaa
7. Afrikan perinteiset uskonnot 100 miljoonaa
8. Sikhiläisyys noin 23 miljoonaa
9. Juutalaisuus noin 13-15 miljoonaa
10. Baha'i noin 7 miljoonaa

• Ei-uskonnollisuus, ateismi tai agnostismi noin 1,1 miljardia ^[4]

[muokkaa] Suomen suurimmat uskonnot

Seuraavassa on esitetty Suomen suurimpien rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät. Suluissa on suhteellinen kehityssuunta viimeisen 10 vuoden ajalta, joka on lähes sama kuin viimeisen 50 vuoden kehityssuunta. Vuosi 2004 oli ensimmäinen jolloin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä väheni (Tilastokeskus, Martikainen). Vuonna 2005 kirkosta eroaminen kasvoi edellisvuodesta 22% ja evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi eniten ihmisiä vuoden 1992 jälkeen.^[5]

1. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 83,1 % 4 366 255 henkeä (2005, laskussa)
2. Uskontokuntiin kuulumattomia 14,5 % noin 750 000 (nousussa)
3. Suomen ortodoksinen kirkko 1,2 % noin 60 000 (nousussa)
4. Muihin uskontokuntiin kuuluvia 1,2 % noin 57 000 (nousussa)
   1. Jehovan todistajat noin 18200
   2. Suomen Vapaakirkko 13000
   3. Katolinen kirkko Suomessa 8400
   4. Islam 8000, useita erillisiä seurakuntia (arvio, nousussa)
   5. Suomen Adventtikirkko 4000
   6. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eli mormonit 3300

Usein on jätetty tilastoimatta, että huomattava määrä siviilirekisteriin kuuluvista kuuluu erilaisiin vapaisiin suuntiin. Esimerkiksi helluntailaisia Suomessa on noin 45200. Heistä osa on äskettäin rekisteröitynyt Suomen Helluntaikirkkoon ja osa pysyy edelleen rekisteröitymättöminä. Helluntaiseurakuntia Suomessa on 235.^[6] Uskontokuntiin kuulumattomista kaikkiaan 22 %, yli 100 000 henkilöä, sanoo uskovansa Kristukseen.

Katso myös: Luettelo Suomen rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista

[muokkaa] Luettelo uskonnoista

[muokkaa] Uskonnon ja tieteen välinen suhde

Tieteen ja uskonnon välinen suhde on historian saatossa ollut vaihteleva. Uskonnollisen uskon ja järjen välisen jännitteen on sanottu uudella ajalla nousseen eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomuksen muodostamisen keskeiseksi ongelmaksi.^[7]

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo uskonnoista
• Luettelo pyhistä kirjoituksista

• Hengellisyys
• Mystiikka
• Teologia
• Tieteen ja uskonnon välinen suhde
• Tieteen uskontokritiikki
• Uskonnonfilosofia
• Uskonnon kehitys
• Uskontojen synty
• Uskontokritiikki
• Uskontoparodia
• Uskontososiologia
• Uskontotiede
• Yliluonnollinen

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ "Uskonto", teoksessa Nykytieto. Valitut Palat, Helsinki 1984.
2. ↑ ^2,0 2,1 Puolimatka 2005, s. 57-59.
3. ↑ Alkuperäisuskonnot ja uuspakanuus
4. ↑ [http://www.adherents.com/Religions_By_Adherents.html Major Religions of the World Ranked by Number of Adherents]
5. ↑ Eroakirkosta.fi: Tiedote 21.2.2006.
6. ↑ Ristin Voitto -lehti 26.1.2005.
7. ↑ Nurmi, Suvielise: Uskomisen ja tietämisen mysteerit. Kirjastolehti () .

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Pyysiäinen, Ilkka (1997). Jumalan selitys: 'Jumala' kognitiivisena kategoriana. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-14940-7

• Tuomela, Raimo (1983): Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet. Filosofian kirjasto 11. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-334-4.

Katso myös: Luettelo uskonnonfilosofisesta kirjallisuudesta

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Adherents.com Uskontojen levinneisyys maailmassa (englanniksi)
• Uskonnot Suomessa
• Religious tolerance (englanniksi)
• The Complexity of Religion and the Definition of “Religion” in International Law Harvard Human Rights Journal (2003) (englanniksi)
• Tilastokeskus: Suomi Lukuina: Väestö
• Martikainen, Tuomas 1997–2002: Uskonnot Suomessa: Tilastoja
• Seppänen, Juha: Maailmanuskontojen levinneisyysalueet, kartta.