Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset
Wikipedia
Hiroshima ja Nagasaki ovat kaksi japanilaista kaupunkia, joita kumpaakin vastaan Yhdysvallat hyökkäsi ydinpommilla vuonna 1945. Ne ovat ainoat kohteet ihmiskunnan historiassa, joita vastaan ydinpommia on käytetty sotilaallisesti. Pommit pudotettiin B-29 Superfortress -pommikoneista. Ensimmäinen pudotettiin Enola Gay -nimisestä koneesta, jota ohjasi everstiluutnatti Paul Tibbets. Pommi pudotettiin 9 450 metrin korkeudesta ja pommi räjähti 6. elokuuta 1945 kello 8:15 (JST) pudottuaan vapaasti 550 metrin korkeuteen. Pommin teho vastasi noin 13 kilotonnia TNT:tä, nykymittapuilla varsin vaatimattomasti, mutta se tappoi välittömästi noin 75 000 ihmistä. Tämän Little Boy -niminen pommin paino oli 4 000 kg, ja siinä käytettiin uraani-235-isotooppia. Vastaavaa pommia ei oltu koskaan ennen testattu.
Sisällysluettelo |
Nagasakin yllä 9. elokuuta 1945 räjäytetty pommi – nimeltään Fat Man – oli täysin erilainen, sillä siinä käytettiin fissioituvana aineena plutoniumia. Tämäntyyppinen pommi oli jo kerran räjäytetty 16. heinäkuuta Trinity-koealueella New Mexicossa. Pommi painoi 4 545 kg, ja se pudotettiin Bock's Car -nimisestä B-29-koneesta, jota ohjasi majuri Charles Sweeney. Pommin teho oli noin 20 kilotonnia ja räjähdyskorkeus sama 550 metriä. Nagasakin mäkisen maaston vuoksi tuhovaikutus jäi jonkin verran Hiroshimaa pienemmäksi, mutta pommi tappoi silti 73 900 ihmistä. Pommituksissa käytettiin juuri B-29 Superfortress -pommikoneita, koska ainoastaan ne kykenivät kantamaan näin suuret pommit.
Yhdysvaltojen päätöstä käyttää atomipommia on arvosteltu jälkeenpäin. Jopa presidentti Dwight Eisenhower ja kenraali Douglas MacArthur ovat jälkeenpäin sanoneet Japanin olleen käytännössä lyöty. Japanin on väitetty yrittäneen sopia antautumisesta, mutta ehdot eivät sopineet Yhdysvalloille – eikä Japani pommitustenkaan jälkeen antautunut täysin ehdoitta. Jotkut uskovat Yhdysvaltain käyttäneen kahta erilaista ydinasetta testatakseen Manhattan-projektin tuloksia ja pelotellakseen Neuvostoliittoa. Pommien käytön tukijat uskovat ihmishenkiä ennemminkin säästetyn, sillä tavanomaisissa pommituksissa ja Yhdysvaltain maihinnousussa olisi todennäköisesti kuollut enemmän ihmisiä. Japanin pääministeri kenraali Tōjō oli myös määrännyt liittoutuneiden 100 000 sotavankia teloitettavaksi jos maihinnousu Japanin pääsaarille tapahtuu.
Hiroshiman ja Nagasakin pommit näyttivät, miten voimakas ase atomipommi on: yksi pommikone kykeni tuhomaan kokonaisen kaupungin, kun siihen aiemmin tarvittiin satojen koneiden hyökkäys ja useiden, jopa yli 20 prosentin kalusto- ja miehistötappiot.
[muokkaa] Lento kohti Hiroshimaa ja pommin pudottaminen
Hiroshiman pommin pudotti Tinianin saarelta lähtenyt eversti Paul Tibbettsin äidin mukaan Enola Gayksi nimeämä Boeing B-29 Superfortress -kone. Pommin pudottaneen koneen miehistöön kuului brittiläisiä tarkkailijoita.
Kohteena ollut kaupunki Hiroshima oli tavallinen japanilainen satamakaupunki, joka oli ollut vanhastaan merkittävä varuskuntakaupunki. Amerikkalaiset välttivät kaupungin pommittamista ennen atomipommin käyttöä, sillä he halusivat tutkia pommin aiheuttamia tuhoja. Japanin yllä kävi ennen Tibbetsin konetta kolme tiedustelukonetta, joiden saamien tulosten perusteella suositeltiin Hiroshimaa.
Hiroshiman räjähdyksen aiheutti aiemmin testaamaton uraanipommi Little Boy ("Pikkupoika"), jonka massa oli 4 000 kilogrammaa ja voima 15 kilotonnia. Pommi oli kolme metriä pitkä ja 71 senttimetriä leveä. Siinä oli sisällä tykki, joka ampui uraanimöhkäleen uraanirenkaiden sisässä olevaan koloon, niin että uraanimassa tuli kriittiseksi ja pommi räjähti. Pommi oli pitkulainen, hieman tavanomaista lentopommia muodoltaan muistuttava. Nykymittapuiden mukaan Hiroshiman pommi ei ollut kovin turvallinen. Turvallisuutta lisättiin sillä, että pommi viritettiin räjähdyskuntoon vasta lennon aikana. Sähkösytytin asennettiin paikoilleen noin neljää tuntia ennen pommitusta. Tämän jälkeen oli olemassa mahdollisuus, että läheisen ukkosen sähkökenttä räjäyttäisi pommin. Viimeisenä pommiin kierrettiin vihreiden tulppien tilalle punaiset tulpat, jotka tekivät siitä käyttökuntoisen aseen. Koneen miehistöstä suurin osa ei tiennyt lastina olevan atomipommin.
Miehistö veti suojalasit silmilleen hieman ennen pommin räjähdystä. Pommi irtosi kiinnikkeistään kello 8.15, ja huomattavasti kevyempänä kone hypähti noin kolme metriä korkeammalle. Pommi näytti hetken aikaa vaappuvan ilmassa ennen kuin alkoi pudota. Pommi lensi ilmassa yhdeksän kilometriä. 43 sekunnin kuluttua pommin ujeltaessa kohti maata sen ilmanpainevipu toimi.
Kun pommi oli pudotettu, koneen ohjaaja Tibbets käänsi koneen takaisinpäin ja syöksyyn, että päästäisiin mahdollisimman kauas kun pommi räjähtäisi. Seuraavaksi näkyvä välähdys sokaisi, vaikka miehistöllä oli suojalasit päällä. Pommi räjäytettiin tarkoituksella ilmassa noin 560 metrin korkeudessa kello 8.16 aamulla 6. elokuuta 1945, jolloin ihmiset olivat kodeissaan. Pommikone kierteli jonkin aikaa Hiroshiman yllä, jolloin sen miehistö näki tuhon valtavuuden ja oli kauhuissaan siitä. Tulipaloja syttyi joka puolella.
[muokkaa] Atomipommin vaikutus kaupunkiin
Pommi osui noin 300 metrin päähän kohteestaan Aioin sillasta. Pommin räjähdyskohdalla oli Shiman sairaala. Pienellä heitolla ei ollut tässä merkitystä. Pommi muutti tavallisesti alkaneen päivän helvetiksi eloonjääneille kaupungin asukkaille. Pommi tappoi heti noin 100 000 ihmistä ja tuhosi 90 prosenttia kaupungista. Noin kolmasosa kuolleista oli sotilaita.
Välitöntä tuhoa täydensi hitaammin puhkeava säteilysairaus, "atomirutto", joka kauempana räjähdyskeskipisteestä puhkesi myöhemmin. Kymmeniätuhansia kuoli säteilyyn muutaman viikon kuluessa räjähdyksestä. Säteily aiheutti ripulia, hiusten irtoamista ja ihoon violetteja läiskiä. Vuoden loppuun mennessä kuoli 140 000. Viiden vuoden kuluessa kuoli säteilysairauksiin ja muihin jälkivaikutuksiin yhteensä 200 000–250 000. Kaupungissa oli kaikkiaan noin 350 000 asukasta.
Pommin aiheuttama tuho kaupungissa oli valtava. Ensin tuli sokaiseva välähdys ja valtava kuumuus. Jonkin ajan kuluttua paineaalto kaatoi ihmisiä ja tuhosi rakennuksia. Pommin tulipallon lämpötila oli yli miljoona astetta. Pommin kehittämä kuumuus oli niin suuri, että kattotiilet sulivat 600 metrin päässä yli 1 300 asteessa. Tiilen sulaminen vaatii 2 000 astetta. Hautakivien kiille suli 380 metrin päässä. Tämä vaatii ainakin 900 astetta. Kiillotettu graniitti muuttui karkeaksi suorasta säteilystä.
Pommin räjähdyspaikan kohdalla maanpinnassa lämpötila oli noin 3 000–4 000 tai 5 000–6 000 celsiusastetta, mikä sulatti raudan. Lähellä räjähdyksen maanpintakeskustaa ihmisistä jäi vain varjokuvia asfalttiin noin 500 metriin asti, kun ruumis höyrystyi ja luut jäivät jäljelle. Yhden kilometrin päässä vallitsi seitsemän kertaa mustan paperin polttamiseen tarvittava lämpötila. Näin yhden kilometrin säteellä suojaamattomat ihmiset paloivat kolmannen asteen palovammoihin, jotka tappoivat heidät viikossa. 1,2 kilometrin säteellä ihmisten sisäelimet paloivat suorasta lämpöaallosta. 600 metrin päässä lämpötila oli 2000 celsiusastetta. Laajalla alueella tapahtui hiiltymistä tyypillisesti tulipalloon päin olevilla paljailla pinnoilla, sillä räjähdysanergia vapautui lyhyessä ajassa. Vielä 2,9–3,2 kilometrin päässä puhelinpylväät hiiltyivät mutta tavallisempaa tämä oli 1,65–2,4 kilometrin päässä. Puiden lehdet ruskistuivat syksyisiksi vielä 2,4 kilometrin päässä. Iho paloi vielä 3,5–4 kilometrin päässä. Tyypillinen paloetäisyys oli 2,3 kilometriä. Betonirakennukset tuhoutuivat noin 500 metrin päässä ja tiilirakennukset vielä 1,5 kilometrin päässä. Shiman sairaalan kivipylväät upposivat paineen voimasta maahan. Paine räjähdyksen alla oli 4,5–6,7 tonnia/m². Tulipallon läpimitta oli lopulta yksi kilometri.
Tuho oli täydellistä 750 metrin säteellä, kaikki rakennukset tuhoutuivat kokonaan. Pahoja tuhoja oli 1,5 kilometriin asti, ja siitä kahteen kilometriin saakka kohtalaista. Kolmen kilometrin päässä tuho oli osittaista. Ikkunoita särkyi ja seiniä halkeili 12 kilometriin asti. Sienipilvi, joka nousi 13 kilometrin korkeuteen, näkyi jopa 600 kilometrin päähän.
Noin 0,8 kilometrin päässä suurin osa säteilyn uhreista kuoli kuukauden kuluessa. Paineaalto ja tuuli kaatoivat rakennuksia vielä 3,5 kilometrin päässä. Ilmassa lenteli tuulen mukana tappavan tehokkaasti esineitä. 90 prosenttia ihmisistä noin kilometrin päässä räjähdyksen maanpintakeskipisteestä kuoli. 1,3 kilometrin päässä ihmisistä kuoli kaksi kolmasosaa. Varjovaikutukset olivat tavallisia, tummat kuviot paloivat puhki ja kasvojen toinen puoli saattoi palaa.
Lentokoneesta katsoen kaupunki näytti pyörteiseltä ja pölyn seasta välähti liekkejä. Pölykerroksen halkaisija oli yli viisi kilometriä. Pommin synnyttävästä pilvestä satoi maahan mustaa, radioaktiivista, tappavaa sadetta. Pommin ylöspäin nouseva tulipallo synnytti pian räjähdyksen keskipisteeseen päin puhaltavan tuulen, joka kiskoi puita juurineen. Pommin tuhoa lisäsi tulimyrsky, joka syntyi lukuisten pommin sytyttämien tulipalojen yhdistyessä valtavaksi roihuksi. Myrsky syttyi tulipaloista jotka alkoivat noin 20 minuuttia pommin räjähdettyä. Hiroshiman 90 000 rakennuksesta noin 60 000 tuhoutui kokonaan ja noin 18 000 osoittain. 180 Hiroshiman 200:sta lääkäristä kuoli tai haavoittui, sairaanhoitajia oli 1 780, joista kuoli tai haavoittui 1 654. 55 sairaalasta tai ensiapuasemasta jäi toimintakuntoon vain kolme. Palovammoja sai 25 prosenttia uhreista. Räjähdyksen keskipisteen lähellä olleessa Hiroshiman linnassa olleista ihmisistä jäi henkiin 10 prosenttia.
Heti sodan jälkeen Yhdysvallat pyrki muun muuassa salaamaan radioaktiivisuuden aiheuttamaa säteilysairautta, muttei onnistunut tässä.
[muokkaa] Atomipommin vaikutus ihmisiin
Pommin tuhoalueella henkiin jääneet muistuttivat palovammojen takia kauhukertomusten hahmoja: iho paloi valtaville rakoille, nahkaa roikkui ja uhreilla oli valtava jano. Ihmiset huusivat "vettä!" viimeisiksi sanoikseen. Elävillä oli valtavia tuskia palohaavojen ja paineaallon aiheuttamien vammojen takia. Monilta paineaalto kuori vaatteet pois. Joiltakin paloi päälaki mustaksi. Monien sukupuolta oli vammojen takia vaikea tunnistaa. Vammautuneilta saattoi puuttua leuka ja jotkut raahasivat paineaallon kuorimaa ihoa perässään. Paineaalto repi uhreilta ihon ja kuumuus puhkaisi silmät. Vaatteet paloivat kiinni ihoon. Kimonojen kuviot syöpyivät ruumiiseen. Romahtaneissa taloissa loukkuun jääneet ihmiset huusivat apua, kunnes tuli poltti heidät. Kuolemaisillaan olevia ihmisiä makasi maassa, ja vaikka he olivat vielä hengissä, heissä kuhisi matoja. Elävät lapset huusivat kuolleitten äitiensä sylissä. Ruumiit alkoivat pian mädätä ja löyhkätä, joten ruumiita polttohaudattiin röykkiöittäin useita päiviä.
Hengissä säilyneillä lääkäreillä ja sairaanhoitajilla oli jättiurakka. Sairaaloista ja tilapäisistä kouluihin perustetuista ensiapupisteistä loppuivat lääkkeet nopeasti. Jos pommin polttama ihminen selvisi muutaman tunnin hengissä ja sai lääkärin apua, hän melko varmasti selvisi hengissä. Kuitenkin 50–75 prosenttia palaneista kuoli.
[muokkaa] Nagasakin pommitus
9. elokuuta 1945 Nagasakiin pudotettiin "The Gadgetin" tyyppinen, noin 20 kilotonnin imploosiopommi, jonka paino oli noin 4600 kilogrammaa, ja joka sai lempinimekseen Fat Man ("Lihava mies"). Pommi oli hieman Little Boyta pidempi – 3,25 metriä – mutta sen paksuus oli 1,52 metriä ja muodoltaan se oli kuin muna, jonka perässä oli laatikkomainen siivekerakennelma.
Pommin pudotti Charles Sweeneyn ohjaama B-29 nimeltään Bock's Car. Pommituslennolla oli kommelluksia. Aluksi toinen konetta saattavista mittalaitteita mukanaan kuljettavista koneista eksyi pilveen, ja sitä odotettiin turhaan 40 minuuttia, mikä kulutti polttoainetta. Erään polttoainesäiliön pumppu meni rikki, ja yli 2 000 kilogrammaa polttoainetta menetettiin, mikä lyhensi lentoaikaa. Ensiksi aiottiin pommittaa Kokura-nimistä kaupunkia, mutta sumu esti tämän. Alussa Nagasakinkin yllä oli pilviä, mutta ne väistyivät. Kun pommi lopulta pudotettiin, se osui viiden kilometrin päässä kohteesta, kaupungin keskustasta, olevalle teollisuusalueelle, josta tuhoutui 70 prosenttia. Nagasakin pommi (22 kilotonnia) aiheutti tuhoa vähemmän, vaikka se oli voimakkaampi, sillä maasto oli mäkisempää. Kumpuileva maasto toisaalta suojasi, toisaalta keskitti ja voimisti räjähdyksen voimaa suppealla alueella jonka koko oli 3 kilometriä kertaa 3,7 kilometriä.
Silti pommi tappoi heti noin 35 000–70 000 ihmistä ja vammautti 41 000. Nykyisen mielipiteen mukaan Nagasakissa olisi kuollut 87 000. Nagasakin pommin suurempi voima näkyi sen tuhoalueessa. Graniitti muuttui karkeaksi 1,5 kertaa kauempana kuin Hiroshimassa ja hiiltymistä tapahtui 3,35 kilometrin päässä. Ihmisiä paloi Nagasakissa 4,2 kilometrin päässä, Hiroshimassa 2,4 kilometrin päässä. Tiiliä siirtyili paikoiltaan keskimäärin kolmen kilometrin päässä, mutta joissain tapauksissa jopa 4,9 kilometrin päässä.
Yksittäisten atomipommien aikaan saama ihmishenkien menetys ei kuitenkaan lopulta osoittautunut palopommituksia suuremmaksi. Monissa toisen maailmansodan palopommituksissa onnistuttiin sytyttämään koko kohteena oleva kaupunki tuleen, niin että joissain pommituksissa kuoli 200 000 ihmistä. Esimerkiksi Tokiolle kävi näin, mistä syystä sitä ei valittu enää sen jälkeen atomipommin kohteeksi. Tavanomaisilla palopommeilla saatiin koko kaupunki muuttumaan nuotioksi, tulimyrskyksi.
[muokkaa] Jälleenrakentaminen
Hiroshima jälleenrakennettiin toisen maailmansodan jälkeen. Kaupunki sai lahjoituksena suuren määrän raitiovaunuja. Kaupungissa onkin nykyään Japanin laajamittaisin raitiovaunuverkosto. Vuonna 1949 Japanin parlamentti julisti Hiroshiman rauhan kaupungiksi kaupungin pormestarin Shinzo Hamain aloitteesta. Kaupungista tuli suosittu rauhaa ja yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevien konferenssien pitopaikka. Hiroshiman rauhantutkimuslaitos perustettiin vuonna 1998 Hiroshiman yliopiston yhteyteen.
Nagasakissa on nykyisin huomattavaa lentokone-, silkki- ja puuvillateollisuutta sekä useita terästehtaita. Asukkaita Nagasakissa on nykyisin noin 440 000 (1997).
[muokkaa] Atomipommitusten jälkipuinti
Hiroshiman ja Nagasakin pommit herättivät moraalista keskustelua. Pommitusta on puolusteltu sillä, että se oli hyväksyttävä teko, koska se lyhensi sotaa, vaikka hintana oli suuri määrä kuolleita ja vammautuneita. Monet taas ovat olleet alusta lähtien sitä mieltä, että Japani olisi antautunut pian ilman pommeja. Yhdysvaltain kenraali Dwight D. Eisenhower oli tätä mieltä. Samoin sotilasarvoltaan korkein Tyynenmeren puolella toiminut henkilö, kenraali Douglas MacArthur, jolta ei ennen pommituksia kysytty mitään, sanoi jälkeen päin, että pommitukset eivät olleet oikeutettuja sotilaallisin perustein. Näin totesi myös laivaston amiraali William D. Leahy, Tyynellämerellä Yhdysvaltain strategisia ilmavoimia komentanut kenraali Carl Spaatz, prikaatinkomenteja kenraali Carter Clarke sekä muutamia muita korkea-arvoisia Yhdysvaltain sotilaskomentajia. Monet ovat väittäneet, että atomipommit olivat itse asiassa jo osa kylmää sotaa eli yksi motiivi olisi voinut olla Neuvostoliitolle uhitteleminen.
Sodan jälkeen Yhdysvallat alkoi kehitellä atomipommia edelleen, atomipommien räjähdysvoiman lisäämiseksi ja painon pienentämiseksi. Haluttiin myös valmistaa räjähdysvoimaltaan pieniä aseita esimerkiksi tykistön käyttöön. Vuonna 1946 suoritettiin kaksi ydinkoetta Bikinin atollilla. Ydinkokeissa tutkittiin myös pommin vaikutuksia ympäristöön.
[muokkaa] Katso myös
| Sotatoimialueet | Tapahtumat (1939–1942) | Tapahtumat (1943–1945) | Sodan osapuolet | Muuta: |
|
1939:
1940:
1941:
1942: |
1943: 1944:
1945:
|
Ennen sotaa:
Sodan aikana: Sodan jälkeen: Komentajat: Akselivallat |
