Molotovin–Ribbentropin sopimus
Wikipedia
Molotovin–Ribbentropin sopimus (myös Hitler–Stalin-pakt) oli Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, joka solmittiin 23. elokuuta 1939. Sopimus sai nimensä maiden ulkoministereistä Joachim von Ribbentropista ja Vjatšeslav Molotovista, jotka allekirjoittivat sopimuksen.
Sopimuksen historiallinen merkitys oli siinä, että se takasi Adolf Hitlerille Neuvostoliiton puolueettomuuden, jolloin Saksa saattoi ryhtyä sotaan Puolaa ja länsiliittoutuneita vastaan. Saksa käynnistikin toisen maailmansodan vain vähän yli viikko sopimuksen jälkeen hyökkäämällä Puolaan. Samalla Neuvostoliitto sai tarvitsemaansa lisäaikaa valmistautuakseen väistämättömänä pitämäänsä sotaan Saksaan vastaan.
Molotovin–Ribbentropin sopimuksen solmimisen yhteydessä on katsottu laaditun myös salainen lisäpöytäkirja, jossa Itä-Eurooppa jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Latvia, Viro ja Suomi määriteltiin lisäpöytäkirjassa kuuluviksi Neuvostoliiton etupiiriin. Myös Romanialle kuuluva Bessarabia annettiin sopimuksessa Neuvostoliitolle. Lisäksi Puolan kohtalon katsottiin ratkeavan myöhemmän kehityksen perusteella. Kyseisen lisäpöytäkirjan yhtään alkuperäistä kappaletta ei ole löydetty arkistoista. Yhdysvaltalaiset joukot löysivät siitä otetuksi väitetyn mikrofilmin toisen maailmansodan jälkeen. Lisäksi lisäpöytäkirjan olemassaolo on päätelty toissijaisesta lähteistä. 28. syyskuuta 1939 tehdyllä lisäsopimuksella Liettua, lukuun ottamatta Memelin aluetta, siirrettiin Neuvostoliiton etupiiriin. Samana päivänä annetulla uhkavaatimuksella kaikki kolme Baltian maata pakotettiin sallimaan työläisten ja talonpoikien punaisen armeijan joukkojen sijoitus vuokrattaviin tukikohtiin niiden maaperälle.
Neuvostoliitto pyrki Molotov–Ribbentrop-sopimuksen suoman Saksan puolueettomuuden turvin miehittämään Suomen mm. Leningradin turvallisuuden takia. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen sytyttäen talvisodan, jonka seurauksena Suomi menetti alueita.
Saksan voitettua Ranskan kesäkuussa 1940 Baltian maat liitettiin Neuvostoliittoon, ja Romania joutui taipumaan Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan luovuttamiseen Neuvostoliitolle.
Perussopimus synnytti myös taloussopimuksia, mm. 11. helmikuuta 1940 ja tätä laajemman 10. tammikuuta 1941. Vielä huhtikuussa 1941 Saksa sopi Neuvostoliiton toimittavan miljoona tonnia öljyä.
[muokkaa] Saksa torjuu Neuvostoliiton poliittiset lisävaateet
Sopimus takasi käytännössä Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyön Euroopassa runsaan vuoden ajaksi. Kun Neuvostoliitto halusi selvittää Saksan kantoja ajankohtaisiin asioihin marraskuussa 1940 ulkoasiainkansankomissaari Molotovin vierailulla Saksaan, osoittautui, ettei Saksa suostunut enää mihinkään Neuvostoliiton toivomuksiin. Molotov saapui Saksaan neuvotteluihin 10. marraskuuta 1940 joutuen palaamaan tuloksetta Neuvostoliittoon 12. marraskuuta 1940.
Molotovin neuvotteluista marraskuussa 1940 antoi Hitler selonteon 22. kesäkuuta 1941:
» Raskain sydämin minä harkitsin asiaa. Me saksalaiset emme syö sanaamme. Pyysin Molotovin Berliinini virailulle neuvotellakseni tilanteesta. Molotov asetti minulle neljä kysymystä:
1) Molotovin kysymys: Suuntautuuko Saksan takuu Romanialle siinä tapauksessa, että Neuvostoliiton taholta tapahtuu hyökkäys Romaniaan, myös Neuvostoliittoa vastaan? - Vastaukseni: Saksan takuu on ylenen ja meille ehdottoman sitova. Mutta Venäjä ei ole koskaan meille ilmoittanut, että sillä Bessarabiaa lukuun ottamatta ylipäänsä on mitään etuja Romaniassa. Jo Pohjois-Bukovinan miehitys oli rikos tätä vakuutusta vataan. Minä en sen vuoksi uskonut, että Venäjällä yht'äkkiä vielä voisi olla joitakin lisäaikomuksia Romaniaa vastaan.
2) Molotovin kysymys: Venäjä tuntee olevansa jälleen Suomen uhkaama. Venäjä on päättänyt olla sitä sietämättä. Onko Saksa valmis olemaan antamatta Suomelle mitään apua ja ennen kaikkea halukas vetämään kaikki saksalaiset joukot, jotka olivat vaihtoa varten kauttakulkumatkalla Kirkkoniemeen? - Vastaukseni: Saksalla enempää kuin tähänkään päivään asti ei ole mitään poliittisia intressejä Suomessa. Mutta Saksa ei voi pitää mahdollisena sietää uutta sotaa Venäjän puolelta pientä Suomen kansaa vastaan, varsinkaan kun emme koskaan voineet uskoa Suomen puolelta Venäjää vastaan kohdistuvaan uhkaan. Mutta emme ylipäätänsä toivo, että Itämerellä vielä kerran syntyy sotanäyttämö.
3) Molotovin kysymys: Onko Saksa valmis suostumaan siihen, että Neuvostoliitto puolestaan antaa takuun Bulgarialle ja että neuvostolaisia joukkoja tässä tarkoituksessa lähetetään Bulgariaan, jolloin hän, Molotov, halusi selittää, ettei heidän tarkoituksenaan ollut tästä syystä esimerkiksi syrjäyttää kuningasta. - Vastaukseni: Bulgaria on suvereeni valtio, enkä tiedä, että Bulgaria on ylipäätänsä pyytänyt mitään takuuta Neuvostoliitolta niin kuin Romania on pyytänyt Saksalta. Sitäpaitsi minun täytyy tämän kysymyksen johdosta neuvotella liittolaisteni kanssa.
4) Molotovin kysymys: Neuvostoliitto tarvitsee joka tapauksessa vapaan pääsyn Dardanellien kautta ja vaatii suojakseen muutamien tärkeiden tukikohtien miehitystä Dardanelleilta ja Bosporilta. Suostuuko Saksa siihen vai ei? - Vastaukseni: Saksa on valmis puolestaan ina suostumaan Montreux'n sopimuksessa määritellyn statuksen muutokseen Mustanmeren valtioiden hyväksi. Saksa ei ole valmis suostumaan venäläisten tukikohtien muodostamiaseen salmien alueelle. »
Käytännössä Neuvostoliitto ei enää onnistunut lujittamaan asemaansa Itä-Euroopassa marraskuun 1940 jälkeen, kun taas siihen mennessä Saksa oli onnistunut valtaamaan Puolan lisäksi Belgian, Hollannin, Luxemburgin, puolet Ranskasta sekä pakottamaan Ranskan rauhaan, ja yrittänyt lannistaa Britannian lentopommituksin sopivaksi maihinnousulle.
Käytännössä Saksan ja Neuvostoliiton välirikko näkyi diplomatiassa Jugoslavian osalta, minkä seurauksena neuvostoliittolainen uutistoimisto TASS julkaisee 5. huhtikuuta 1941 tiedonannon, minkä mukaan Neuvostoliitto ja Jugoslavia ovat solmineet ystävyyssopimuksen samana päivänä. Jugoslaviassa oli tapahtunut vallankaappaus 27. maaliskuuta 1941, minkä tarkoituksena oli estää Jugoslavian ajautuminen akselivaltojen piiriin ja kääntää maan ulkopolitiikka. Kuitenkaan mitään käytännöllistä apua ei Neuvostoliiton ystävyyssopimuksesta ole, koska sen ratifioimisasiakirjojen vaihtamispaikaksi oli määrätty Belgrad, joka todennäköisesti Saksan hyökätessä joutuisi pian saksalaisten alkuun. Saksan tiedustelua 28. maaliskuuta 1941, miten Jugoslavia suhtautuisi jatkossa Jugoslavian 25. maaliskuuta 1941 Belvederen linnassa allekirjoittamaan liittymissopimukseen, totesi vallan kaapanneen hallituksen ulkoasiainministeri Ninštšiš, ettei sopimuksen allekirjoitusta peruta, mutta sopimusta ei myöskään todennäköisesti ratifioitaisi voimaan astuneeksi. Jugoslavia ei antanut Saksalle sen pyytämää selvitystä armeijansa liikekannallepanosta. Päivä jälleen TASS:n julkaiseman Jugoslavian ja Neuvostoliiton ystävyyssopimuksen jälkeen Saksa antoi 6. huhtikuuta 1941 muistiot Jugoslavialle Belgradissa ja Kreikalle Ateenassa, missä se perusteli sotilaalliset toimenpiteensä asemamaissa.
Molotovin–Ribbentropin sopimus raukesi Saksan hyökätessä Neuvostolittoon 22. kesäkuuta 1941.
