Länsirintama (toinen maailmansota)
Wikipedia
Länsirintama toimi toisessa maailmansodassa näyttämönä Länsi-euroopassa tapahtuneille taisteluille, sisältäen Ranskan, Belgian, Hollannin, Tanskan ja Luxemburgin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] 1939 – 1941
Taistelua länsirintamalla edelsi niin sanottu "valesota". Taistelut alkoivat operaatio Weserübungin myötä, Saksan hyökkäyksellä Tanskaan ja Norjaan huhtikuussa 1940. Seuraavassa kuussa Saksa aloitti hyökkäyksen Ranskaan Benelux-maiden kautta yllättäen vastustajat täydellisesti. Länsiliittouneet - pääasiassa ranskalaiset ja brittiläiset joukot - romahtivat pian Saksan ankaran salamasodan jalkoihin. Britit pakenivat Dunkerquesta, ranskalaiset joukot antautuivat ampumatta laukaustakaan. Taistelut Länsirintamalla loppuivat ja Saksa alkoi valmistella maihinnousua Britanniaan.
Luftwaffen hävittyä taistelun Britanniasta, maihinnousu Englantiin peruttiin.
[muokkaa] 1942 & 1943
Valtavien kuljetusvaikeuksien takia, joita Liittoutuneet voisivat kohdata Englannin kanaalin ylityksessä, päätti liittoutuneiden johto suorittaa harjoitushyökkäyksen Ranskan rannikolle. Liittoutuneet aloittivat 19. elokuuta 1942 iskun Dieppeen Ranskaan. Suurin osa joukoista oli kanadalaisia, mukana oli myös joitain brittejä ja amerikkalainen joukko-osasto. Isku oli katastrofi ja tappiot käsittivät melkein kaksi kolmannesta hyökkäysjoukoista. Paljon kuitenkin opittiin tämän operaation seurauksena ja nämä opit tulivat hyvään käyttöön myöhemmissä maihinnousuissa.
Länsirintamalla ei käyty maataisteluita lähes kahteen vuoteen, lukuun ottamatta kommandoiskuja ja vastarintaliikkeen harjoittamaa sissisotaa.
[muokkaa] 1944 – 1945
Liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa, Ranskan rannikolla 6.6.1944. Hyökkäys käsitti valtavan määrän kalustoa ja miehiä, ja siitä muodostui historian suurin maihinnousu. Saksalaiset olivat keränneet joukkonsa Kanaalin ohuimpaan kohtaan, olettaen liittoutuneiden maihinnousevan sieltä, eikä Normandiassa ollut tarpeeksi joukkoja vastaiskuun. Liittoutuneiden maihinnousu tapahtui useimmiten ilman vastarintaa - tosin Omaha Beachilla saksalaiset kykenivät rajuun vastarintaan ja tuhansia yhdysvaltalaissotilaita jäi rantahietikkoon makaamaan. Saksalaisten tappio oli silti lyöty lukkoon rannoilla, joten he pyrkivät vetäytymään syvemmälle sisämaahan ja yrittää vastahyökkäystä paremmin voimin. Liittoutuneet kuljettivat samaan aikaan valtavia määriä kalustoa, tarvikkeita ja sotilaita Kanaalin yli ja pian Normandiassa oli jopa miljoona liittoutuneiden sotilasta. Saksalaiset pystyivät kovaan vastarintaan, mutta tilanne oli lähes toivoton, syynä liittoutuneiden lähes täydellinen ilmaherruus. Saksalaisten yrityksen pysäyttää liittoutuneiden eteneminen onnistui hetkeksi, mutta ylivoimanen mies- ja kalustovoima takasi, että vastarinta murtui. Elokuussa liittoutuneet etenivät Pariisiin ilman vastarintaa, sillä saksalaiset eivät nähneet kaupungin puolustamista hyödyllisenä, vaikka Hitler olikin vaatinut kaupungin luovuttamista liittoutuneille vain taistelun jälkeen rauniokasana. Liittoutuneet maihinnousivat myös Etelä-Ranskaan, jossa eivät kohdanneet vastarintaa, sillä Saksan armeija päätti vetäytyä aina Rein-joelle saakka välttääkseen piiritetyksi joutumisen. Liittoutuneet vapauttivat Ranskan nopeasti, edeten Belgiaan, Hollantiin sekä Kolmannen valtakunnan rajoille saakka. Talveksi liittoutuneet olivat Reinillä. Talvella 1944 Hitler päätti yrittää viimeistä yritystä pysäyttää liittoutuneet lännessä. Hän otti kovan riskin, keräsi kaikilta rintamilta parhaat divisioonansa ja joukkonsa Ardenneille, Belgiassa sijaitsevalle metsäalueelle. Tarkoitus oli iskeä kiila yhdysvaltalais- ja brittiläsjoukkojen väliin, piirittää ja tuhota neljä armeijakuntaa. Tämän oli tarkoitus saada aikaan rauhanneuvottelut liittoutuneiden kanssa, jolloin Saksa olisi voinut iskeä takaisin vuorostaan itärintamalla. Hyökkäys käynnistyi joulukuussa tykistökeskityksillä ja panssarikiilojen etenemisellä. Huono sää esti liittoutuneiden koneiden lennot. Saksalaisjääkäreitä pudotettiin linjojen taakse vaikeuttamaan liittoutuneiden huoltoa ja muutenkin häiritsemään näitä. Hyökkäys tuli täydellisenä yllätyksenä liittoutuneille, eikä näillä aluksi ollut mitään käsitystä, että hyökkäys oli valtava. Saksalaiset painottivat hyökkäyksen yhdysvaltalaissotilaisiin, ajatellen, ettei näiden vastarinta olisi niin kovaa kuin brittien, koska heidän emämaansa ei varsinaisesti ollut vaarassa. Yhdysvaltalaisjoukot harhailivat kohti länttä, sekasorrossa, kunnes lopulta kerääntyivät ja aloittivat rajunkin vastarinnan saksalaisia vastaan. Saksalaisten hyökkäys tynkäytyi, eivätkä nämä edenneet koskaan tavoittelemilleen bensiinivarikoille, josta olisivat saaneet uutta menovettä. Mm. Bastognessa saksalaisten piirittämä kaupunki, jossa amerikkalaissotilaat taistelivat, ei koskaan kaatunut saksalaisille, vaan piti asemansa aina omien tuloon saakka. Tammikuussa hyökkäys oli jo ohi, saksalaiset menettivät tärkeimmän aseensa - huonon sään. Amerikkalaiset saivat koneensa ilmaan ja saksalaisten oli peräännyttävä takaisin Reinille. Taistelussa kuoli n. 100 000 saksalaista ja samankaltainen määrä liittoutuneiden sotilaita, mutta tärkeintä oli, että saksalaiset olivat käyttäneet viimeiset divisioonansa tähän hyökkäykseen, joka oli epäonnistunut. Tosin hyökkäys hidasti liittoutuneiden etenemistä monilla kuukausilla. Tosin heti Ardennien taisteluiden loputtua Neuvostoliitto kokosi sotilaansa ja pääsi helposti etenemään Itä-Preusiin, kun Saksan eliittijoukot olivat lännessä. Ardennien jälkeen liittoutuneet ylittivät Reinin keväällä, edeten nopeasti Kolmannen valtakunnan sydämeen, vallaten Nürnbergin, Ruhrin teollisuusalueen ja koko Etelä-Saksan. Myöhään kesällä ensimmäiset liittoutuneiden sotilaat tapasivat venäläissotilaat keskellä Saksaa. Kuukauden kuluttua Hitler oli jo ampunut itsensä ja koko Euroopan raunioiksi saattanut sota oli lopulta ohi.
- Pääartikkelit: Normandian maihinnousu
