Kamikaze

Wikipedia

Mitsubishi Zero hyökkää ilmeisesti USS Missourin kimppuun

USS Bunker Hill kamikazehyökkäyksen jälkeen

Kamikaze (jap. 神風, luetaan joskus myös shinpū), käännettynä "jumalten tuuli", oli itsemurhalento, joilla japanilaiset hyökkäsivät toisen maailmansodan loppupuolella yhdysvaltalaisten sotalaivojen kimppuun. Lentäjän tarkoitus oli törmätä räjähteillä lastatulla lentokoneella laivan kanteen tai kansirakenteisiin.

Sisällysluettelo

1 Sanan alkuperä
2 Kamikaze-lennot toisessa maailmansodassa
3 Lähteet
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Sanan alkuperä

Kamikazella tarkoitettiin alun perin tarkoitettiin taifuunia, joka 1200-luvulla kahteen otteeseen, vuosina 1274 ja 1281, tuhosi maihinnousua Japaniin yrittäneet mongolilaivastot. Nykyisen merkityksensä "kamikaze" sai toisen maailmansodan lopulla kun liittoutuneiden laivasto rinnastettiin mongolilaivastoon.

Japanissa kamikazea kutsuttiin myös nimellä tokkō (erikoishyökkäys) eli kokonaisuudessaan tokubetsu kōgeki, mikä oli kiertoilmaisu itsemurhahyökkäykselle. Osaston koko nimi oli "Erikoishyökkäysosasto jumalan tuuli".

[muokkaa] Kamikaze-lennot toisessa maailmansodassa

Japanin Yhdysvaltoja vastaan käymä sota oli kääntynyt tappiolliseksi Midwaysaarten taistelusta alkaen, missä Japanin laivasto lyötiin. Ilmavoimille tämä merkitsi lentäjäkannan tason laskua, ja palvelukseen jouduttiin ottamaan lentäjiä yhä lyhyemmän koulutuksen jälkeen.

Lopulta epätoivoiset japanilaiset kehittivät uuden aseen. Lentokoneen ohjaajalle oli helpompaa oppia törmäämään sotalaivaan omalla koneellaan kuin lentämään pommituslentoja: riitti että lentokone täytettiin räjähteillä, jolloin yksikin osuma saattoi upottaa ison sotalaivan. Toisaalta tällöin ilmavoimien tappiot olivat muutenkin suuria, joten periaate "yksi mies ja yksi laiva" oli perusteltu varsinkin huomioiden japanin kulttuurin, jossa on aina arvostettu yksilön uhrautuvuutta yhteisön puolesta.

[muokkaa] Kamikaze-yksiköt

Lokakuussa 1944 Japanissa perustettiin erikoishyökkäys- eli kamikazeosasto jonka tehtävänä oli hyökätä liittoutuneiden Filippiinien itäpuolista laivastoa vastaan. Myöhemmin sen tehtäväksi annettiin hävittää Okinawan lähellä olevat amerikkalaiset ja brittiläiset merivoimat. Itse asiassa ainoat "oikeat" kamikazet olivat vara-amiraali Takijiro Onishin lokakuussa 1944 muodostamia syöksypommittajayksiköitä. Myöhemmin sanan merkitys laajeni kattamaan kaikki japanilaiset itsemurhahyökkäysyksiköt. Kamikazejen merkittävimmät tukikohdat olivat Kyushu-saarella ja yksi merkittävä tukikohta oli myös Taiwan-saarella.

Kaikki kamikazelentäjät olivat vapaaehtoisia, mutta itsemurhakoulutukseen hyväksyttiin tavallisesti sellaisia nuoria miehiä, jotka eivät jonkin fyysisen vian vuoksi kelvanneet muuhun asepalvelukseen. Vastoin yleistä käsitystä itsemurhakoneiden lentäjillä oli laskuvarjot, koska heidän oli luvallista pelastautua koneen vikaantuessa tai joutuessaan vihollisen ahdistelemiksi. Kamikazelentäjille kerrottiin, että he olisivat iskussa kuoltuaan jumalia, ja niinpä vain hyvin harva lentäjä pelastautui koneesta ilman hyökkäyksen yrittämistä. Kamikazelentäjien lentäjäkoulutus oli yleensä hyvin vähäistä, ja monesti heidät ammuttiin alas, koska he eivät osanneet ilmataistelua. Huonon lentäjäkoulutuksen vuoksi monet myös syöksyivät maalinsa koosta huolimatta ohi laivasta johon tähtäsivät ja törmäsivät mereen.

Kamikazelentäjien ohjekirja oli huippusalainen. Monet sen ohjeista olivat pikemminkin uskonnollisia kuin itse taisteluun evästäviä. Esimerkiksi ohjeen mukaan kohdetta päin hyökätessä tuli huutaa "Hisatsu" (varma tappo), jolloin kohde varmasti uppoaisi.

[muokkaa] Kamikaze-iskut

Kahden kuvan sarja kamikaze-lennosta. Ensimmäisessä kuvassa lentokone lähestyy yhdysvaltalaista risteilijää

Toisessa kuvassa lentokone pommeineen on läpäissyt risteilijän kannen ja räjähtänyt

Ensimmäinen kamikaze-isku tehtiin 25. lokakuuta 1944 Leyten meritaistelussa. Ensimmäisen iskun teki Yukio Seki. Japanilainen lentokone lensi päin lentotukialus St. Lôn kantta. Lentokoneen räjähtäessä alus vahingoittui pahasti ja upposi. Aluksi liittoutuneet olivat ymmällään kamikaze-liikkeestä, mutta alkoivat pian inhota sitä. Koska kamikazekoneita ohjasi ihminen ja ne liikkuivat hyvin nopeasti, ne oli hankala torjua. Kamikaze-iskuissa kuoli noin 2 525 japanilaista hyökkääjää ja ne upottivat 81 liittoutuneiden alusta ja vahingoittivat 195:ä muuta. Iskuissa kuoli 4 900 liittoutuneiden sotilasta ja haavoittui 4 800. Liittoutuneet onnistuivat salaamaan kamikaze-ilmiön, ja se paljastui yhdysvaltain suurelle yleisölle vasta sodan jälkeen. Sodanjohto pelkäsi ennenaikaisen ilmitulon johtavan sotamoraalin laskuun kotirintamalla.

[muokkaa] Kamikaze-lentokoneet

Useimmiten kamikaze-koneena käytettiin Mitsubishi A6M Reisen Zero -hävittäjää, joka oli otettu palvelukseen 1940. Myös kaksipaikkaisia Aichi-Val-syöksypommittajia käytettiin, koska pelkästään kamikaze-tehtävään hätäisesti koulutetut lentäjät tarvitsivat avukseen suunnistajan. Tämä nosti itsemurhahyökkäysten uhrimäärää. Jos määrättyä tai riittävän arvokasta kohdetta ei löytynyt, kamikaze-koneella oli velvollisuus palata tukikohtaan. Sodan lopulla tästä periaatteesta tingittiin, koska polttoainepulan vuoksi kamikaze-koneille riitti bensiiniä vain yksisuuntaiseen lentoon.

Nopeus oli kamikaze-koneelle välttämätöntä, sillä tarkoitus oli, että koneen murskautuessa vihollisen laivan rakenteisiin koneen kuljettama lentopommi tunkeutuisi liikkeen jatkavuuden lain mukaisesti vihollisaluksen sisälle, jossa lentopommin räjähdys aiheuttaisi mahdollisimman suurta tuhoa. Vauhti oli myös tärkeää siksi, ettei ilmatorjunta ehtisi saada konetta kohteeksi, sillä täynnä räjähteitä oleva lentokone räjähti usein pienestäkin osumasta. Useiden Zeroilla tehtyjen kamikaze-hyökkäysten epäonnistuttua alettiin valmistaa lentävää pommia, jolle liittoutuneet antoivat lempinimen "Baka" (Idiootti). Se kulki rakettimoottoreillaan lähes 1000 km/h, joten ilmatorjunnan oli lähes mahdoton osua siihen. Bakat kuljetettiin lähelle kohdetta Mitsubishi G4M "Betty" -pommikoneilla, jotka hitautensa vuoksi olivat haavoittuvia. Yksikään Baka-hyökkäys ei tiettävästi kuitenkaan onnistunut. Amerikkalaiset saivat runsaasti Baka-pommeja sotasaaliiksi. Ne olivat mallina sodan jälkeisille Bell X-1-rakettikoneille, joiden moottorit olivat lähes suora kopio Bakan nestemäistä happea ja alkoholia käyttäneistä moottoreista.

[muokkaa] Muut itsemurha-aseet

Itsemurhahyökkäyksiä varten kehitettiin Japanissa myös erityisiä pikaveneitä, jotka rakennettiin hyvin pieniksi ja nopeiksi, jotta niiden torjuminen olisi hankalaa ja valmistaminen nopeata. Niissä oli veneen kokoon nähden suuri moottori ja vähän polttoainetta. Keulassa oli useita torpedon taistelukärkiä. Yhtään itsemurhavenettä japanilaiset eivät tiettävästi ehtineet käyttää taistelussa. Amerikkalaiset saivat niitä runsaasti sotasaaliiksi, ja monet laivaston upseerit ottivat veneitä sotamuistoiksi räjähteiden poistamisen jälkeen. Okinawan taistelussa amerikkalaiset löysivät vallatulta saarelta 350 edellä mainitun kaltaista kamikazevenettä.

Toisen maailmansodan lopulla Japanin sukellusveneet voitiin varustaa Kaiten-nimisillä ihmistorpedoilla, jotka oli tavallisesti kiinnitetty emoveneen kanteen paineistetun yhdyskäytävän välityksellä. Rakenteeltaan Kaiten perustui tavanomaiseen torpedoon, jota oli suurennettu paineistetun ohjaamon ja periskoopin asentamista varten. Joissakin niistä oli vedenalaiset kuuntelulaitteet maalin seuraamiseksi. Emoveneen ei tarvinnut nousta pintaan ohjaajan Kaiteniin siirtymistä varten. Ihmistorpedo oli Japanin laivaston itsemurha-aseista tehokkain, mutta myös kallein. Sitä käytettiin vain kaikkein arvokkaimpia maaleja vastaan, joita olivat amerikkalaisten suurimmat taistelulaivat ja lentotukialukset. Esimerkiksi risteilijöitä tai öljytankkereita ei pidetty Kaitenin arvoisina maaleina. Sota ehti loppua, ennen kuin suurinta osaa valmistetuista torpedoista ehdittiin käyttää. Varmasti tiedetään vain neljän Kaiten-hyökkäyksen onnistuneen.

Varsinaisia itsemurhasukellusveneitäkin rakennettiin, ja ne perustuivat Japanin laivaston jo Pearl Harborissa käyttämiin kaksi- tai kolmipaikkaisiin minisukellusveneisiin. Veneen keulaan asennettiin tonnin painoinen laivatykin kranaatti, jonka piti läpäistä amerikkalaisten suurimpienkin taistelulaivojen vedenalainen panssari. Yhtään näistä itsemurha-aluksista ei ehditty käyttää taistelussa. Ne on usein virheellisesti sekoitettu Kaitenien kanssa.

[muokkaa] Vaikutus sodankäyntiin

Kamikaze-hyökkäykset lisäsivät Japanin ilmavoimien tehokkuutta huomattavasti lyhyellä aikavälillä, mutta sillä ei ollut juurikaan vaikutusta sodan lopputulokseen. Kamikaze-hyökkäyksillä japanilaiset itse tuhosivat suuren osan ilmavoimistaan, vaikka huomioitava onkin, että kalusto oli pahoin vanhentunutta. Todennäköistä on kuitenkin, että sota ei olisi jatkunut niin pitkään, mikäli japanilaiset eivät olisi aloittaneet kamikazeiskuja, ja niiden psykologinen vaikutus oli suuri. Kymmenien laivojen menetys ja satojen vaurioituminen hidasti liittoutuneiden etenemistä, mutta ei mitenkään ratkaisevasti. Toisaalta on esitetty, että Japanin epätoivoiseksi käynyt vastarinta ja kamikaze-hyökkäysten psykologinen viesti saivat osaltaan Yhdysvaltoja käyttämään atomipommia.