Antikomintern-sopimus
Wikipedia
Antikomintern-sopimus solmittiin Natsi-Saksan ja Japanin välillä 25. marraskuuta 1936. Sopimus oli suunnattu Kommunistista internationaalia (Komintern) ja etenkin Neuvostoliittoa vastaan. Japani oli ärsyyntynyt Kiinan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksesta elokuussa 1936 sekä lentokoneiden ja ammusten myynnistä kiinalaisille.
Sopimuksessa Saksa ja Japani sitoutuivat neuvottelemaan "yhteisten etujensa suojelemisesta" ja sopivat, ettei kumpikaan solmisi mitään sopimuksia Neuvostoliiton kanssa. Saksa suostui myös tunnustamaan Japanin nukkehallituksen Mantšuriassa. 6. marraskuuta 1937 Italia liittyi sopimukseen, joka oli tuolloin jo enemmän brittiläisvastainen. Propagandatarkoituksessa Hitler ja Mussolini kuitenkin esittäytyivät puolustajina neuvostokommunismia vastaan.
Antikomintern-sopimuksesta tuli pohja 2. syyskuuta 1940 solmitulle kolmisopimukselle, jossa kolme akselivaltaa liittyivät liittoutuneita vastaan.
Saksan ja Neuvostoliiton solmima hyökkäämättömyyssopimus (Molotovin–Ribbentropin sopimus) oli Antikomintern-sopimuksen vastainen. Japani irtautui sopimuksesta, mutta liittyi myöhemmin kolmisopimukseen.
Antikomintern-sopimus elvytettiin vuonna 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Siihen liittyivät lopulta Saksa, Japani, Italia, Unkari, Espanja, Mantšukuo, Bulgaria, Kroatia, Tanska, Suomi, Romania, Slovakia ja Nanjingin hallitus Kiinassa.
