Fantasiakirjallisuus
Wikipedia
Fantasiakirjallisuus on kaunokirjallisuuden alalaji. Moderniksi fantasiakirjallisuudeksi voidaan määritellä 1800-luvulta lähtien ilmestynyt, pääasiassa romaani- tai novellimuotoinen kirjallisuus, jossa epätodellisilla ja yliluonnollisilla tapahtumilla on keskeinen osuus. Käsitteen piiriin voidaan lukea mm. maaginen realismi. Yleensä käsitettä fantasiakirjallisuus kuitenkin käytetään kapeammassa merkityksessä fiktiosta, joka sijoittuu kuvitteelliseen (usein keskiaikaistyyppiseen) maailmaan, jossa esiintyy magiaa ja erilaisia kansanperinteestä lainattuja mielikuvitusolioita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Modernin fantasiakirjallisuuden synty
Keskiaikaistyyppisiin fantasiamaailmoihin sijoittuva kirjallisuus muotoutui omaksi, tunnistettavaksi lajityypikseen noin vuosina 1890 - 1935 muun muassa William Morrisin, Lord Dunsanyn, Clark Ashton Smithin ja Robert E. Howardin kirjoitusten myötä.
Fantasiakirjallisuuden suosio alkoi kasvaa 1960-luvun lopulla J. R. R. Tolkienin teoksen Taru sormusten herrasta noustua nuorison kulttikirjaksi. Tolkien on yhä tunnetuin fantasiakirjailija ja hänen valtaisa perintönsä on monien kriitikoiden mielestä muodostunut tälle kirjallisuuden lajille jopa taakaksi.
[muokkaa] Fantasiakirjallisuuden luonne ja alalajit
Fantasiakirjallisuuden piiristä löytyy sekä kevyttä, eskapistista viihdekirjallisuutta että vakavaa taiteellista kunnianhimoa ja yhteiskunnallista sanomaa ilmaisevia teoksia.
Perinteisemmästä satukirjallisuudesta fantasiakirjallisuuden erottaa lähinnä se, että jälkimmäinen on yleensä aikuisille tai murrosikäisille lukijoille suunnattua ja kerronnaltaan usein realistisen proosan kaltaista. Fantasiakirjallisuuden ja satukirjallisuuden raja jää kuitenkin lopulta epämääräiseksi. Myös tieteiskirjallisuuden ja kauhukirjallisuuden rajat fantasikirjallisuuden suuntaan ovat epäselviä. Esimerkiksi nykyajassa elävien ihmisten yliluonnollisia kokemuksia kuvailevissa romaaneissa on usein sekä fantasia- että kauhukirjallisuudelle tyypillisiä elementtejä. Joissakin fiktioissa yliluonnolliset ilmiöt ja keskiaikaan viittaavat yksityiskohdat sekoittuvat tieteiskirjallisuudelle luonteenomaiseen futuristiseen teknologiaan. Fantasia onkin nähtävä osana laajempaa spekulatiivisen fiktion kenttää.
Myös historiaa kuvaavan fiktion ja fantasiakirjallisuuden välinen raja on epämääräinen. Esimerkiksi keskiajan Eurooppaa kuvaavissa romaaneissa realistisuutta tavoitteleva epookkikuvaus yhdistyy toisinaan yliluonnollisiin tapahtumiin.
Eräs fantasiakirjallisuudelle tyypillinen piirre ovat järjestelmällisesti kehitetyt kuvitteelliset maailmat, joille kirjailija usein on laatinut yksityiskohtaisen historian ja maantieteen. J.R.R. Tolkienin luoma fantasiamaailma on niin yksityiskohtainen, että siitä on julkaistu useita ensyklopedioita.
Fantasiakirjallisuuden jaottelu alalajeihin on jokseenkin pulmallista. Usein se kuitenkin jaetaan kahdeksaan ryhmään: selitetty fantasia, aikafantasia, Quest, miekka ja magia, eläinfantasia, käänteis -ja rinnakkaismaailmat, Low Fantasy ja High Fantasy.
[muokkaa] Fantasiakirjallisuuden edustajia
Rakastetun, joskin ristiriitaisia tunteita herättävän Tolkienin ohella arvostettuja ja menestyneitä fantasiakirjailijoita ovat muun muassa Michael Moorcock, Ursula K. Le Guin, Gene Wolfe ja Fritz Leiber. Terry Pratchett on saanut menestystä fantasiaparodiallaan. Robert Holdstock ja Marion Zimmer Bradley ovat kirjoittaneet suosittuja romaaneja, joissa Brittein saarten kelttiläinen historia ja fantasia kohtaavat. J.K. Rowlingin kirjoittama nuortenfantasia on saavuttanut huikean suosion.
2000-luvun alussa on nousemassa uusi fantasiakirjailijoiden sukupolvi, jonka edustajista selvästi aikuislukijoille kirjoittavia China Miévillea ja Jeff VanderMeeriä pidetään jo nyt tärkeinä kirjallisuuslajin uudistajina ja kehittäjinä. Suomessa Finlandia-palkittu Johanna Sinisalo on kohottanut välillä kioskiviihteeksikin leimatun fantasiakirjallisuuden arvostusta.
